Rauhaisa aamu-uinti jäi väliin, vaikka olin liikenteessä jo hyvissä ajoin heti kuuden jälkeen. Kesäisin lämpiminä päivinä ei ole kuitenkaan ollenkaan harvinaista, että Eiranrannassa älämölöttää porukka, joka on valvonut läpi yön jonkin muun kuin mustikkamehun voimalla.
Viime yönä näin unta, joka muuttui painajaiseksi. Se liittyi sisustamiseen. Mahtoiko se juontua siitä, että olin eilen yhteydessä erääseen vuokranantajaan mielenkiintoisesta asunnosta, jota saatan mennä katsomaan?
Viikonloppuvierailulla käynyt ystävä kertoi sanoneensa, että minun seurassani ei tarvitse pelätä eikä päteä. Se oli hyvältä tuntuva kohteliaisuus. Saa olla se, mikä on. Saa nurista ja nauraa, olla hiljaa ja pitää ääntä. Voi vetäytyä lukemaan kirjaansa tai lähteä yhdessä kaupunkikierrokselle.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2026/07/William-Morris.jpeg640480Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2026-07-12 19:48:362026-07-12 19:48:36Ei tarvitse pelätä eikä päteä
Ollaan juteltu useammankin äidin kanssa siitä, miten vaikeaa on päästää irti omista lapsista, kun he aikuistuvat. Jollakin lapset ovat vasta repimässä itseään irti kodin vaikutuspiiristä, toisilla irtiotto on jo tapahtunut. Se vain on usein alkuun yksipuolista. Lapsi on jo henkisesti ja fyysisesti omillaan, mutta äiti roikkuu vielä mukana ja ihmettelee, miksi minua ei enää tarvita, kaivata tai minun juttujani jakseta kuunnella.
Ellei potilas aivan hypi vastaanotolla seinille, lääkäri kuvaa häntä usein asialliseksi. Sen kuvauksen olen saanut lukea usein itsestänikin – onneksi. Asiallinen ja perusterve. Viimeisimmällä vastaanotolla sain kuulla olevani myös liikunnallinen, ja epäilen sen johtuvan siitä, että kerroin kaulassa olevan kyhmyn vaikeuttavan hengittämistä ja nielemistä, kun hengästyn pyöräillessäni. Lisäksi minulla on kuulemma hoikka kaula.
Valmistujaisviikonloppuna olin menossa juhlistamaan ystävän tyttären ylioppilaspäivää, mutta aamu pakotti katsomaan asioita toisella tavalla. Aamu-uinnille pyöräillessäni havaitsin, että maailma oli kovin sumuinen. Sää oli kylläkin kirkas, mutta toisen silmän näkö oli sumentunut ja tuotti kaksoiskuvia. Päädyin siis Meilahden päivystykseen neurologin tutkittavaksi.
Sain vihdoin pestyä ikkunat. Se on ollut työlistalla jo viikkoja. Miksi sen aloittaminen on aina yhtä vaikeaa? Lopputulos tuntuu kuitenkin varsin mukavalta, kun koko asunto kirkastuu.
Kevääseen kuuluu laittaa jonnekin näkyville kuvia kukkivista kirsikkapuista. Laitan ne nyt tällä kertaa tänne blogiin. Ovathan ne kauniita. Kestävät hetken, ennen kuin lakastuvat, ja saavat ihmiset kaivamaan kännykkäkameransa esiin ja parveilemaan kasvustojen ympärillä.
Menneen viikon suurin juttu omassa elämässä ei ollut vappu, vaan ultraäänitutkimus, jossa katsottiin mistä kaulalle ilmestyneessä patissa on kyse. Se on nyt raskauttanut hengitystä jo pidempään ja pakottanut välillä istumaan alas, kun olo menee heikoksi. Äänikin on välillä käheytynyt melkein kuiskaukseksi.
Kaikkien isojen ja vähän pienempienkin koetusten keskellä me tarvitsemme keidashetkiä. Keitaita, joiden rehevyys ja kosteus peittoaa ympäröivän aavikon kuivuuden. Paikkoja ja aikoja tai edes pienen pieniä hetkiä välissä, jolloin voi virkistyä puuduttavasta arjesta tai koetusten ristitulesta.
Suunnitelmat uusiksi
Rauhaisa aamu-uinti jäi väliin, vaikka olin liikenteessä jo hyvissä ajoin heti kuuden jälkeen. Kesäisin lämpiminä päivinä ei ole kuitenkaan ollenkaan harvinaista, että Eiranrannassa älämölöttää porukka, joka on valvonut läpi yön jonkin muun kuin mustikkamehun voimalla.
Näin sisustus-
painajaista
Viime yönä näin unta, joka muuttui painajaiseksi. Se liittyi sisustamiseen. Mahtoiko se juontua siitä, että olin eilen yhteydessä erääseen vuokranantajaan mielenkiintoisesta asunnosta, jota saatan mennä katsomaan?
painajaista
Ei tarvitse pelätä eikä päteä
Viikonloppuvierailulla käynyt ystävä kertoi sanoneensa, että minun seurassani ei tarvitse pelätä eikä päteä. Se oli hyvältä tuntuva kohteliaisuus. Saa olla se, mikä on. Saa nurista ja nauraa, olla hiljaa ja pitää ääntä. Voi vetäytyä lukemaan kirjaansa tai lähteä yhdessä kaupunkikierrokselle.
Irti lapsista
Ollaan juteltu useammankin äidin kanssa siitä, miten vaikeaa on päästää irti omista lapsista, kun he aikuistuvat. Jollakin lapset ovat vasta repimässä itseään irti kodin vaikutuspiiristä, toisilla irtiotto on jo tapahtunut. Se vain on usein alkuun yksipuolista. Lapsi on jo henkisesti ja fyysisesti omillaan, mutta äiti roikkuu vielä mukana ja ihmettelee, miksi minua ei enää tarvita, kaivata tai minun juttujani jakseta kuunnella.
Asiallinen ja perusterve
Ellei potilas aivan hypi vastaanotolla seinille, lääkäri kuvaa häntä usein asialliseksi. Sen kuvauksen olen saanut lukea usein itsestänikin – onneksi. Asiallinen ja perusterve. Viimeisimmällä vastaanotolla sain kuulla olevani myös liikunnallinen, ja epäilen sen johtuvan siitä, että kerroin kaulassa olevan kyhmyn vaikeuttavan hengittämistä ja nielemistä, kun hengästyn pyöräillessäni. Lisäksi minulla on kuulemma hoikka kaula.
Juhlia ja järviuintia
Valmistujaisviikonloppuna olin menossa juhlistamaan ystävän tyttären ylioppilaspäivää, mutta aamu pakotti katsomaan asioita toisella tavalla. Aamu-uinnille pyöräillessäni havaitsin, että maailma oli kovin sumuinen. Sää oli kylläkin kirkas, mutta toisen silmän näkö oli sumentunut ja tuotti kaksoiskuvia. Päädyin siis Meilahden päivystykseen neurologin tutkittavaksi.
Kirkkautta ja epäselvyyttä
Sain vihdoin pestyä ikkunat. Se on ollut työlistalla jo viikkoja. Miksi sen aloittaminen on aina yhtä vaikeaa? Lopputulos tuntuu kuitenkin varsin mukavalta, kun koko asunto kirkastuu.
Kirsikankukkaista kevättä!
Kevääseen kuuluu laittaa jonnekin näkyville kuvia kukkivista kirsikkapuista. Laitan ne nyt tällä kertaa tänne blogiin. Ovathan ne kauniita. Kestävät hetken, ennen kuin lakastuvat, ja saavat ihmiset kaivamaan kännykkäkameransa esiin ja parveilemaan kasvustojen ympärillä.
Järjestä asiasi
Menneen viikon suurin juttu omassa elämässä ei ollut vappu, vaan ultraäänitutkimus, jossa katsottiin mistä kaulalle ilmestyneessä patissa on kyse. Se on nyt raskauttanut hengitystä jo pidempään ja pakottanut välillä istumaan alas, kun olo menee heikoksi. Äänikin on välillä käheytynyt melkein kuiskaukseksi.
Tarvitsemme keidashetkiä
Kaikkien isojen ja vähän pienempienkin koetusten keskellä me tarvitsemme keidashetkiä. Keitaita, joiden rehevyys ja kosteus peittoaa ympäröivän aavikon kuivuuden. Paikkoja ja aikoja tai edes pienen pieniä hetkiä välissä, jolloin voi virkistyä puuduttavasta arjesta tai koetusten ristitulesta.