Heräsin aamuviideltä siihen, mihin tämän ikäiset naiset (ja miehet?) yleensä heräävät: vessahätään. Ajattelin vielä torkahtaa hetkeksi, mutta onneksi en saanut enää unta, vaan nousin aamiaisen laittoon. Pimeä aamuhetki, kun koko talo ja lähiympäristö tuntuu vielä nukkuvan, on parasta aikaa päivässä. Hiljaisuus on herkullista, ja nautin siitä yhdessä marjasmoothien ja kahvin kanssa.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2026/10/Aamun-pimeys.jpeg640480Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2026-10-02 19:36:182026-10-02 19:37:01Pimeä aamu ja hyvä hammaslääkäri
Kerrostalossa, joka on ovikoodin takana, kukaan harvoin soittelee yllättäen ovikelloa. Tänään naapuri soitteli. Ollaan tavattu pari kertaa rapussa ja juteltu vähän. Ensimmäisellä kerralla hän kyseli onnettomana, olinko kirjoittanut lapun, joka oli työnnetty hänen postiluukustaan sisään. Siinä valitettiin, että hänen asunnostaan kuuluu meteli iltakymmenestä aamuseitsemään. En ollut, sillä en juurikaan ole kuullut ääniä hänen asunnostaan.
Mielikuvissani siintää rauhallinen uimaranta, jossa kukaan ei hauku, kailota puhelimeen, näppäile sitä tai soita musiikkia. Lokitkaan eivät kilju. On vain hiljaisuus, laineiden äänet ja raikas vesi. Kenties joku tuttu ihminen, jonka kanssa voi vaihtaa pari sanaa tai olla vain hiljaa ilman että se häiritsee kumpaakaan. Jos sellainen ranta olisi tarjolla, voisin vaikka ottaa mukaan kirjan ja syventyä hetkeksi siihen uinnin jälkeen. Nykytilanteessa kotisohva vetää pidemmän korren.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2026/09/Anna-Karenina.jpeg640480Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2026-09-20 20:45:402026-09-20 20:45:40Haluan vain kotiin kirjan ääreen
Viime aikoina tekemäni ostokset eivät ole menneet aivan putkeen. Kerroin juuri lauantaina hommanneeni uuden puhelimen, kun vanha näytti sellaisia merkkejä, että alkaa olla loppulaulujen aika.
Tilasin eilen netin kautta uuden puhelimen, kun vanha on temppuillut jo jonkin aikaa, ja lähin noutopaikka oli Tapiolassa. Päätin ottaa reissun retkeilyn kannalta ja yhdistää siihen myös käynnin Espoon modernin taiteen museoon Emmaan, kun nyt kerrankin sillä suunnalla olisin. Seikkailuksi se meni. Oli kuin olisin ollut ulkomailla; niin pihalla olin. Eli kun kaipaa ”eksotiikkaa”, riittää, että lähtee naapurikaupunkiin.
Luulen, että heräsin tänään kavioiden kopseeseen. Nukun vielä ikkunat raollaan, jotta ilma pysyy raikkaana. Uni on syvää, eikä paksujen peittojen alla tule kylmä. Mutta raollaan olevista ikkunoista alkaa aamusella kuulua jos jonkinlaista ääntä, etenkin jos sattuu nukkumaan vähänkään pidempään eli kahdeksaan yhdeksään.
Viikonloppuna hyppäsin junaan ja matkasin Villähteelle serkun ja hänen vaimonsa vieraaksi. Siellä vastaanotto on aina yhtä vieraanvarainen. Viikonlopun aikana sain hemmotella itseäni kolmella ässällä. Oli nimittäin tarjolla saunaa, seuraa ja syömistä. Kaikki hyvää sellaista.
Viime aikoina on tullut osteltua tavallista enemmän sokeria, voita ja omenoita. Johtuu siitä, että olen leiponut yhden jos toisenkin omenapiiraan. Niitä on ollut kiva viedä tuliaisina tai kiitoksina ystäville. Sitä paitsi kotiin tulee sen myötä ihana leivonnaisten tuoksu. Niin kuin tänäänkin.
Sormiin sattuu. Varsinkin etusormet ovat pieniä pistoreikiä täynnä. Syy: rapujuhlat, joita vietettiin eilen lasten ja heidän ystäviensä kanssa Turussa. Mokomat ravut ovat paikoin aina niin teräviä, että niitä muutaman tunnin paloiksi nyhdettyään sormet ovat kipeänä useamman päivän.
Kirjoittelin juuri viime viikolla maanantaiahdistuksesta ja vaikeudesta päästä vauhtiin viikon ensimmäisenä arkipäivänä. Siitä taisi olla apua, sillä tänään on ollut aivan poikkeuksellisen hyvä maanantai. Olen uinut, lukenut, kirjoittanut, pyöräillyt, käynyt rohkaisevan keskustelun ja varannut jo liput Turun reissua varten.
Tällaiselle yksinään omassa kodissa pyörivälle mennyt viikko on ollut sosiaalisesti harvinaisen vilkas. Tavallisten rutiinien ja anoppivierailujen ohella on ollut kiva tavata ihmisiä, joita näkee vain harvoin.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2026/08/Supertori.jpeg480480Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2026-08-15 17:41:082026-08-15 19:34:14Olen ollut tällä viikolla sosiaalinen
Vietettiin tänään tyttöjen iltaa ja hoidettiin kauneutta. Onneksi on tytär, joka ymmärtää siitä jotakin, tai aika paljonkin, kun on alan ammattilainen. Sain väriä kulmiin ja ryppyjä sileämmäksi. Ainakin hetkeksi. Eivät ne rypyt tietenkään tämän ikäiseltä enää minnekään katoa, lisääntyvät vain.
Joskus on vaikea saada asioita ulos kirjoittamalla, vaikka olisi paljonkin kerrottavaa tai purettavaa. Ajatukset ovat tahmeita tai niin jäsentymättömiä, että ne vain kiertävät päässä rataa putoamatta oikeille paikoilleen. Ei sellaisesta kaaoksesta voi kirjoittaa.
Kesälomalaiset palailevat hiljalleen kaupunkiin. Aamu-uinnille ajellessani olen menneellä viikolla huomannut, että kadunvieret ovat vähitellen taas täyttyneet autoista. Ne kun yleensä tyhjenevät juhannukselta, kun ihmiset jäävät lomille. Sen myötä kesän hiljaisuuskin hellittää, ja yksinolon hetket aamulaiturilla vähenevät. Jään kaipaamaan kumpaakin ja yritän ahmia niitä varastoon.
Kuulin eilen lääkäriltä, että kuulen taas normaalisti. Tosiasiassa olin kyllä kuullut sen jo itsekin, mutta olihan se hyvä nähdä audiogrammitutkimuksen käyriltä, miten toisen korvan kuulo oli palautunut oikeiden viivojen väliin normitasolle. Muistoksi kuulon alenemasta jäi tällä hetkellä vain tinnitus, joka sirittelee korvassa erityisesti aamuisin ja aamupäivisin. Se on kuitenkin pieni haitta siihen nähden, että korva muuten toimii taas ok.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2026/07/Kuulokeskus.jpeg640480Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2026-07-23 11:07:142026-07-23 11:07:14Kiitosta ennen ja jälkeen
Rauhaisa aamu-uinti jäi väliin, vaikka olin liikenteessä jo hyvissä ajoin heti kuuden jälkeen. Kesäisin lämpiminä päivinä ei ole kuitenkaan ollenkaan harvinaista, että Eiranrannassa älämölöttää porukka, joka on valvonut läpi yön jonkin muun kuin mustikkamehun voimalla.
Viime yönä näin unta, joka muuttui painajaiseksi. Se liittyi sisustamiseen. Mahtoiko se juontua siitä, että olin eilen yhteydessä erääseen vuokranantajaan mielenkiintoisesta asunnosta, jota saatan mennä katsomaan?
Viikonloppuvierailulla käynyt ystävä kertoi sanoneensa, että minun seurassani ei tarvitse pelätä eikä päteä. Se oli hyvältä tuntuva kohteliaisuus. Saa olla se, mikä on. Saa nurista ja nauraa, olla hiljaa ja pitää ääntä. Voi vetäytyä lukemaan kirjaansa tai lähteä yhdessä kaupunkikierrokselle.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2026/07/William-Morris.jpeg640480Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2026-07-12 19:48:362026-07-12 19:48:36Ei tarvitse pelätä eikä päteä
Ollaan juteltu useammankin äidin kanssa siitä, miten vaikeaa on päästää irti omista lapsista, kun he aikuistuvat. Jollakin lapset ovat vasta repimässä itseään irti kodin vaikutuspiiristä, toisilla irtiotto on jo tapahtunut. Se vain on usein alkuun yksipuolista. Lapsi on jo henkisesti ja fyysisesti omillaan, mutta äiti roikkuu vielä mukana ja ihmettelee, miksi minua ei enää tarvita, kaivata tai minun juttujani jakseta kuunnella.
Ellei potilas aivan hypi vastaanotolla seinille, lääkäri kuvaa häntä usein asialliseksi. Sen kuvauksen olen saanut lukea usein itsestänikin – onneksi. Asiallinen ja perusterve. Viimeisimmällä vastaanotolla sain kuulla olevani myös liikunnallinen, ja epäilen sen johtuvan siitä, että kerroin kaulassa olevan kyhmyn vaikeuttavan hengittämistä ja nielemistä, kun hengästyn pyöräillessäni. Lisäksi minulla on kuulemma hoikka kaula.
Pimeä aamu ja hyvä hammaslääkäri
Heräsin aamuviideltä siihen, mihin tämän ikäiset naiset (ja miehet?) yleensä heräävät: vessahätään. Ajattelin vielä torkahtaa hetkeksi, mutta onneksi en saanut enää unta, vaan nousin aamiaisen laittoon. Pimeä aamuhetki, kun koko talo ja lähiympäristö tuntuu vielä nukkuvan, on parasta aikaa päivässä. Hiljaisuus on herkullista, ja nautin siitä yhdessä marjasmoothien ja kahvin kanssa.
Naapuri lahjoitti muuttolaatikoita
Kerrostalossa, joka on ovikoodin takana, kukaan harvoin soittelee yllättäen ovikelloa. Tänään naapuri soitteli. Ollaan tavattu pari kertaa rapussa ja juteltu vähän. Ensimmäisellä kerralla hän kyseli onnettomana, olinko kirjoittanut lapun, joka oli työnnetty hänen postiluukustaan sisään. Siinä valitettiin, että hänen asunnostaan kuuluu meteli iltakymmenestä aamuseitsemään. En ollut, sillä en juurikaan ole kuullut ääniä hänen asunnostaan.
Haluan vain kotiin kirjan ääreen
Mielikuvissani siintää rauhallinen uimaranta, jossa kukaan ei hauku, kailota puhelimeen, näppäile sitä tai soita musiikkia. Lokitkaan eivät kilju. On vain hiljaisuus, laineiden äänet ja raikas vesi. Kenties joku tuttu ihminen, jonka kanssa voi vaihtaa pari sanaa tai olla vain hiljaa ilman että se häiritsee kumpaakaan. Jos sellainen ranta olisi tarjolla, voisin vaikka ottaa mukaan kirjan ja syventyä hetkeksi siihen uinnin jälkeen. Nykytilanteessa kotisohva vetää pidemmän korren.
Nyrkin kokoinen soittokello
Viime aikoina tekemäni ostokset eivät ole menneet aivan putkeen. Kerroin juuri lauantaina hommanneeni uuden puhelimen, kun vanha näytti sellaisia merkkejä, että alkaa olla loppulaulujen aika.
Tapiolassakin voi eksyä
Tilasin eilen netin kautta uuden puhelimen, kun vanha on temppuillut jo jonkin aikaa, ja lähin noutopaikka oli Tapiolassa. Päätin ottaa reissun retkeilyn kannalta ja yhdistää siihen myös käynnin Espoon modernin taiteen museoon Emmaan, kun nyt kerrankin sillä suunnalla olisin. Seikkailuksi se meni. Oli kuin olisin ollut ulkomailla; niin pihalla olin. Eli kun kaipaa ”eksotiikkaa”, riittää, että lähtee naapurikaupunkiin.
Kopsetta ja kokkausta
Luulen, että heräsin tänään kavioiden kopseeseen. Nukun vielä ikkunat raollaan, jotta ilma pysyy raikkaana. Uni on syvää, eikä paksujen peittojen alla tule kylmä. Mutta raollaan olevista ikkunoista alkaa aamusella kuulua jos jonkinlaista ääntä, etenkin jos sattuu nukkumaan vähänkään pidempään eli kahdeksaan yhdeksään.
Kolmen ässän viikonloppu
Viikonloppuna hyppäsin junaan ja matkasin Villähteelle serkun ja hänen vaimonsa vieraaksi. Siellä vastaanotto on aina yhtä vieraanvarainen. Viikonlopun aikana sain hemmotella itseäni kolmella ässällä. Oli nimittäin tarjolla saunaa, seuraa ja syömistä. Kaikki hyvää sellaista.
Pettymyksen päälle omenapiirasta
Viime aikoina on tullut osteltua tavallista enemmän sokeria, voita ja omenoita. Johtuu siitä, että olen leiponut yhden jos toisenkin omenapiiraan. Niitä on ollut kiva viedä tuliaisina tai kiitoksina ystäville. Sitä paitsi kotiin tulee sen myötä ihana leivonnaisten tuoksu. Niin kuin tänäänkin.
Rapujuhlilla Turussa
Sormiin sattuu. Varsinkin etusormet ovat pieniä pistoreikiä täynnä. Syy: rapujuhlat, joita vietettiin eilen lasten ja heidän ystäviensä kanssa Turussa. Mokomat ravut ovat paikoin aina niin teräviä, että niitä muutaman tunnin paloiksi nyhdettyään sormet ovat kipeänä useamman päivän.
Hyvä maanantai
Kirjoittelin juuri viime viikolla maanantaiahdistuksesta ja vaikeudesta päästä vauhtiin viikon ensimmäisenä arkipäivänä. Siitä taisi olla apua, sillä tänään on ollut aivan poikkeuksellisen hyvä maanantai. Olen uinut, lukenut, kirjoittanut, pyöräillyt, käynyt rohkaisevan keskustelun ja varannut jo liput Turun reissua varten.
Olen ollut tällä viikolla sosiaalinen
Tällaiselle yksinään omassa kodissa pyörivälle mennyt viikko on ollut sosiaalisesti harvinaisen vilkas. Tavallisten rutiinien ja anoppivierailujen ohella on ollut kiva tavata ihmisiä, joita näkee vain harvoin.
Kypsän iän iloja
Vietettiin tänään tyttöjen iltaa ja hoidettiin kauneutta. Onneksi on tytär, joka ymmärtää siitä jotakin, tai aika paljonkin, kun on alan ammattilainen. Sain väriä kulmiin ja ryppyjä sileämmäksi. Ainakin hetkeksi. Eivät ne rypyt tietenkään tämän ikäiseltä enää minnekään katoa, lisääntyvät vain.
Leikkauspäätös
Joskus on vaikea saada asioita ulos kirjoittamalla, vaikka olisi paljonkin kerrottavaa tai purettavaa. Ajatukset ovat tahmeita tai niin jäsentymättömiä, että ne vain kiertävät päässä rataa putoamatta oikeille paikoilleen. Ei sellaisesta kaaoksesta voi kirjoittaa.
Ahmintaa
Kesälomalaiset palailevat hiljalleen kaupunkiin. Aamu-uinnille ajellessani olen menneellä viikolla huomannut, että kadunvieret ovat vähitellen taas täyttyneet autoista. Ne kun yleensä tyhjenevät juhannukselta, kun ihmiset jäävät lomille. Sen myötä kesän hiljaisuuskin hellittää, ja yksinolon hetket aamulaiturilla vähenevät. Jään kaipaamaan kumpaakin ja yritän ahmia niitä varastoon.
Kiitosta ennen ja jälkeen
Kuulin eilen lääkäriltä, että kuulen taas normaalisti. Tosiasiassa olin kyllä kuullut sen jo itsekin, mutta olihan se hyvä nähdä audiogrammitutkimuksen käyriltä, miten toisen korvan kuulo oli palautunut oikeiden viivojen väliin normitasolle. Muistoksi kuulon alenemasta jäi tällä hetkellä vain tinnitus, joka sirittelee korvassa erityisesti aamuisin ja aamupäivisin. Se on kuitenkin pieni haitta siihen nähden, että korva muuten toimii taas ok.
Suunnitelmat uusiksi
Rauhaisa aamu-uinti jäi väliin, vaikka olin liikenteessä jo hyvissä ajoin heti kuuden jälkeen. Kesäisin lämpiminä päivinä ei ole kuitenkaan ollenkaan harvinaista, että Eiranrannassa älämölöttää porukka, joka on valvonut läpi yön jonkin muun kuin mustikkamehun voimalla.
Näin sisustus-
painajaista
Viime yönä näin unta, joka muuttui painajaiseksi. Se liittyi sisustamiseen. Mahtoiko se juontua siitä, että olin eilen yhteydessä erääseen vuokranantajaan mielenkiintoisesta asunnosta, jota saatan mennä katsomaan?
painajaista
Ei tarvitse pelätä eikä päteä
Viikonloppuvierailulla käynyt ystävä kertoi sanoneensa, että minun seurassani ei tarvitse pelätä eikä päteä. Se oli hyvältä tuntuva kohteliaisuus. Saa olla se, mikä on. Saa nurista ja nauraa, olla hiljaa ja pitää ääntä. Voi vetäytyä lukemaan kirjaansa tai lähteä yhdessä kaupunkikierrokselle.
Irti lapsista
Ollaan juteltu useammankin äidin kanssa siitä, miten vaikeaa on päästää irti omista lapsista, kun he aikuistuvat. Jollakin lapset ovat vasta repimässä itseään irti kodin vaikutuspiiristä, toisilla irtiotto on jo tapahtunut. Se vain on usein alkuun yksipuolista. Lapsi on jo henkisesti ja fyysisesti omillaan, mutta äiti roikkuu vielä mukana ja ihmettelee, miksi minua ei enää tarvita, kaivata tai minun juttujani jakseta kuunnella.
Asiallinen ja perusterve
Ellei potilas aivan hypi vastaanotolla seinille, lääkäri kuvaa häntä usein asialliseksi. Sen kuvauksen olen saanut lukea usein itsestänikin – onneksi. Asiallinen ja perusterve. Viimeisimmällä vastaanotolla sain kuulla olevani myös liikunnallinen, ja epäilen sen johtuvan siitä, että kerroin kaulassa olevan kyhmyn vaikeuttavan hengittämistä ja nielemistä, kun hengästyn pyöräillessäni. Lisäksi minulla on kuulemma hoikka kaula.