Nyrkin kokoinen soittokello
Viime aikoina tekemäni ostokset eivät ole menneet aivan putkeen. Kerroin juuri lauantaina hommanneeni uuden puhelimen, kun vanha näytti sellaisia merkkejä, että alkaa olla loppulaulujen aika.
En kuitenkaan jaksanut alkaa asennella puhelinta enää lauantai-iltana, vaan jätin pyhätöiksi. Sanonta kuuluu, että piru vie pyhätöistä puolet. No ei vienyt, mutta vei kyllä uuden puhelimen ilosta aimo palasen.
Olin vain googlannut netistä haluamani iPhonen sen sarjanumerolla ja yllätyin iloisesti edullisesta tarjouksesta. En lukenut sen tarkemmin puhelimen ominaisuuksista, sillä järjestysnumero kertoi, että parannusta edelliseen on joka tapauksessa reilusti.
Karvalakkimalli
Vaan kun sain puhelimen asennettua, katsoin ensimmäisen kerran puhelimen taakse ja ihmettelin, miksi siellä on vain yksi kameran linssi. Ei näyttänyt hyvältä, mutta syy edulliseen hintaa alkoi kirkastua. Olin ostanut jonkin kyseisen sarjanumeron karvalakkimallin, jossa juuri se ominaisuus, jonka toivoin olen reilusti parempi kuin edellisessä puhelimessani eli kamera, olikin omia käyttötarkoituksiani ajatellen aiempaa huonompi. Kamerassa oli vain yksi takakamera eli ei mahdollisuutta ottaa laajakulmakuvia.
En ollut edes tiennyt, että kyseisestä mallista oli myös tällainen kevytversio ja siksi en kiinnittänyt huomiota nettisivuilla nimen perässä olevaan mallimerkintään, pikkuruiseen e-kirjaimeen. Sätin itseäni lopun päivää ja mietin keinoa palauttaa puhelin, mutta sitä ei ollut. Kun se on käynnistetty ja tiedot ladattu, se on käytetty kännykkä, vaikka ei olisi soitettu yhden yhtä puhelua.
Ei auta kuin tyytyä kohtaloonsa ja unohtaa laajakulmakuvat. Harmittaa, mutta minkäs mahdat! Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Kunnon soittokello
Iltakävelyn jälkeen hain sitten innoissani postin automaattiin saapuneen paketin. Olin tilannut Biltemasta Jopooni kunnon soittokellon, kun kaupungista ei saa muita kuin onnettomia jousella toimivia kilkuttimia, jotka hajoavat saman tien. Tai sitten kelloja, jotka ovat melkeinpä kalliimpia kuin itse polkupyörä.
Valitsin oikein perinteisen vanhan ajan tyylisen soittokellon, ja ajattelin, että varokaa kaikki pyöräteillä törttöilevät jalankulkijat, nyt tulee sellaista kilkatusta, että tukka lähtee. Ja sitä todella tuli!
Nyt on kyllä soittokello koolla pilattu! Omenakin jää pieneksi.
En voinut olla nauramatta, kun purin paketista vähintäänkin oman nyrkkini kokoisen soittokellon. En tiedä, mihin XL-koon fatbikeen (suom. läskipyörään) kello on tarkoitettu, mutta ei sitä ainakaan Jopoon voi kiinnittää. Sehän kaataa kokonsa puolesta koko polkupyörän!
Tätä ne nettitilaukset ovat, kun ei näe luonnossa tuotteita. Pitäisi joka sana lukea tarkasti, mitat ja merkit ja mallien numerot ja mielellään desimaalitkin. Kuvien sanotaan kertovan enemmän kuin tuhat sanaa, mutta kovin olivat hiljaa tällä kertaa.
