Hyvä maanantai

Kirjoittelin juuri viime viikolla maanantaiahdistuksesta ja vaikeudesta päästä vauhtiin viikon ensimmäisenä arkipäivänä. Siitä taisi olla apua, sillä tänään on ollut aivan poikkeuksellisen hyvä maanantai. Olen uinut, lukenut, kirjoittanut, pyöräillyt, käynyt rohkaisevan keskustelun ja varannut jo liput Turun reissua varten.

Hyvänolontunne

Luin aamiaisella vanhaa Urho Muroman kirjaa Päivä kerrallaan, ja niissä tunnelmissa sain heti aamusta otteen ja ryhdyin kirjoittamaan puhetta tulevan syksyn puhetilaisuuteen. Ihan valmista ei vielä tullut, mutta pääsin jo pitkälle. Olin vuosi sitten puhumassa samaisessa naistenpäivässä, joten odotan innolla tätäkin tapahtumaa. Tilaisuudessa syntyi mielenkiintoista keskustelua, ja tutustuin samalla erääseen naiseen, niin että meistä on tullut ystäviä.

Siitä tulee aina huikea hyvänolontunne, kun saa jotain projektia vietyä eteenpäin. Illansuussa onnistuin tekemään pyörälenkin sateen välissä ja sen jälkeen totesin taas kerran, että toinen takuuvarma hyvänolontunteen tuoja on liikunta, mielellään hikisellainen. Suihkun jälkeen on kuin uusi ihminen, energiaa ja tyytyväisyyttä täynnä.

Pysy terveenä

Viime viikolla liikkuminen jäi ystävän kanssa tehtyjä kävelylenkkejä lukuun ottamatta vähiin. Pari päivää meni huonossa hapessa, kun kurkkua kuristi ja energia meni siihen, että keskittyy vetämään happea sisäänsä. Tämä oma vaivani on kummallinen, kun päivät vaihtelevat suhteellisen normaalista varsin tuskallisiin.

Nyt olen alkanut tuntea kipua kurkussa, mutta jää nähtäväksi, onko tulossa flunssa, vai ovatko kyhmyt kipeytyneet. Toivottavasti pysyisin terveenä, kun viikonlopuksi olisi tiedossa perinteiset rapujuhlat lasten kanssa.

Viesti kerran vuodessa

Eilinen syntymäpäivä meni yksin kotioloissa, mutta sain monia viestejä ja puheluita, joista jäi hyvä mieli. Tädin mies soitteli jo aikaisin aamusta, kun tietää, että olen aamuvirkku, kuten hänkin. Ja viimeiset viestit olivat tulleet iltavirkuilta ystäviltä, kun olin jo nukkumassa.

Asuessani Seinäjoella muutamia vuosia sitten mainitsin joskus jostain syystä syntymäpäiväni eräälle naiselle, joka kävi seurakunnassa. Siitä lähtien hän on lähettänyt viestiä syntymäpäivänäni joka vuosi, sillä hän kertoi muistavansa kaikkien tuttujen syntymäpäivät. Kuulen siis hänestä aina kerran vuodessa, ja se on minusta uskomattoman hieno ele häneltä. Samalla vaihdamme lyhyesti vuoden mittaan kertyneet kuulumiset. Sanoisin, että se on hänen hieno armolahjansa, josta minä pääsen nauttimaan.