Kynäpurkki ja kyniä sekä kamera kirjoituspöydällä.

Päiväkirja

Pahoitteluni, sillä tämä on vain päiväkirja – ei suurta maailmankirjallisuutta.

Aikoja, kun ei saa sanotuksi mitään

Lauantai 18.5.2024 Päiväkirja on muuttunut vähitellen pikemminkin viikkokirjaksi, jos sitäkään. Se taitaa olla osin persoonakysymys, sillä minulle on tyypillistä, että on aikoja, kun en saa sanotuksi – tai kirjoitetuksi – mitään.

Rauhattomat yöunet herättävät unelmia

Tykkään kovasti nykyisestä asunnostani ja ennen kaikkea sijainnista, joka on kaiken kaikkiaan elämäntilanteeseeni lähestulkoon täydellinen. Mutta aina välillä kaipaan rauhaisia yöunia.

Tekosi kertovat

Tänään, kun päivä alkoi tunteja myöhemmin, huomasin olevani vasta kahdelta ”aamun” luku- ja hiljentymishetkessä ikkunan ääressä. Silti päivä oli ollut hyvää täynnä. 

Hampaat kuntoon ja nukkumaan!

En ole taikauskoinen enkä ole kiinnostunut kuun kierrosta. Mutta ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun nukun useana yönä huonosti ja jonain iltana huomaan, että taivaalla loimottaa täysikuu. Niin nytkin. Olenko siis kuuhullu, vaikka en usko koko kuuhulluuteen?

Myrskyluodon Maija ja meri

Olen ajatustahdiltani vauhdikas, mutta ymmärrän, että moni muu varmasti nautti hitaista kohtauksista ja elokuvan tyylistä. Sillä oli elokuvassa myös paljon hyvää: kauniita saaristomaisemia, historiallista tarinaa ja erikoisen kuuloista Ahvenanmaan ruotsia

Vesiväritaidetta

Sunnuntai 14.4.2024: Joulun alla innostuin hankkimaan vesivärit ja maalailin yhden päivän intoa täynnä vanhasta muistista. Jälki oli mitä oli, mutta luomisen ilo maistui hyvältä vuosikymmenten jälkeen.

Tämän päivän muistijälki

Perjantai 12.4.2024: Toisinaan illalla päällimmäisenä on mielessä, miten on työssä saanut jotain omasta mielestä merkityksellistä tai onnistunutta aikaan. Silloin tällaisella suorittajapersoonalla, kuten minulla, on tunne, että takana on hyvä päivä. Aivan kuin olisi ansainnut paikkansa.

Podcast-päivänä odotan hetken hiljaisuutta

Keskiviikko 10.4.2024: Keskiviikosta on muodostunut podcast-päivä. Mitä tulee podcastiini, niin se, että jätän podcastin teon julkaisua edeltävän päivän varaan, on kyllä muodostunut ajan mittaan suunnitelluksi, mutta se ei ole välttämättä kovin viisasta. Eikä siis ennalta varautumista. Tilaa virheille ja poikkeustilanteille jää niukasti.

Taide oli tänäänkin hyväksi

Sunnuntai 7.4.2024: Taiteilijoilla on käsissään valtava lahja. Siitä sain taas tänään nauttia, kun kävin ystävän kanssa ensin Didrichsenin taidemuseossa ja sitten yksinäni vielä viereisessä Villa Gyllenbergissä.

Kun kohtasin kuuluisan urkutaiteilijan

Torstai 4.4.2024: Muistan, että olin ensin hieman skeptinen, kun hän astui hyttiin ja katseli minua kulmiensa alta pitkään. Hänellä oli nimittäin pistävät silmät ja jopa pelottavan näköiset kulmat. 

Valkoinen maa ei riemastuta huhtikuussa

Keskiviikko 3.4.2024: Kun kevättakit ja -kengät on jo kaivettu esiin, en aamulla riemastunut, kun avasin ikkunaverhot. Maa oli valkoisena. Mihin katosivat ne sulat kadut ja jo hiekoitussorasta puhdistetut jalkakäytävät?

Traaginen päivä: Surua, anteeksiantoa ja kysymyksiä

Tiistai 2.4.2024: Päivä on ollut harmaa monella tapaa. Oman elämän apeus kuitenkin väistyi nopeasti, kun töiden lomassa kuulin pääkaupunkiseudulla tapahtuneesta kouluampumisesta. Tilalle tuli suru – monella tapaa.

Pääsiäissunnuntai muistuttaa elämästä ja kuolemasta

Sunnuntai 31.3.2024: Pääsiäissunnuntai on vuoden suurin kristillinen juhla. En vain oikein pääse suureelliseen juhlatunnelmaan. Muistelen kyllä mielessäni päivän merkitystä ja luen Johanneksen evankeliumin loppuun

Lähtisinkö Albaniaan?

Lauantai 30.3.2024: Ihana lankalauantai on ollut auringonpaistetta täynnä! Iltapäivällä uimasta tultuani kävin moikkaamassa tuttua pyöränkorjaajaa rannassa ja törmäsin samalla suomalais-albanialaiseen ystäväperheeseen.

Pitkäperjantai meni pitkäksi

Perjantai 29.3.2024: Aamulla kuulin radiosta ohimennen pohdiskelua pitkänperjantain perinteistä. Joskus kauan sitten nauraminenkin pitkänäperjantaina oli kielletty. Ymmärrän pyhyyttä ja kunnioitusta, mutta se menee minusta vähän yli. 

Kiirastorstain pohdintoja

Torstai 28.3.2024: Kotimatkalla kävin kirjakaupassa ja sorruin, vaikka pöydällä on kaksi kirjaa kesken. Olen kauan halunnut tutustua Joel Haahtelan tuotantoon. Ja sitten ajattelin tutustua uuteen tasavallan presidenttiimme lähemmin.

Työtä ja hemmottelua

Keskiviikko 27.3.2024: Eilinen rukousilta yhdessä ystävän kanssa oli ravitseva. Sitä rukous on. Kuten myös keskustelut, etenkin kun toisen kanssa löytyy yhä enemmän yhteneväisiä ajatuksia, joita jakaa ja joista oppia toiselta.

Hyvänä päivänä sääret verillä

Tiistai 26.3.2024: Tämä päivä on alkanut hyvin. Menin jo illalla nukkumaan aivan erilaisissa tunnelmissa. Oli toiveikas olo aamusta ja mielessä asioita, joita tänään teen – ja ne tuottivat iloa. Aika usein on toisin ja aamuherääminen pelottaa, koska aamut ovat usein vaikeimpia.

Päiväkirja Facebookin tilalle

Maanantai 25.3.2024: Tästä alkaa blogin alainen päiväkirja. Siinä voi olla ajatuksia jokaiselta viikon päivältä tai vain päiviltä, kun on jotain ylös kirjattavaa. Alkusysäyksenä on kokemus siitä, että omat mielialat vaihtelevat paljon päivästä toiseen. Ehkä nämä tekstit auttavat itseä ymmärtämään, miksi niin on tai että vaikka niin on, sekin on ihan ok. Ehkä se on vain elämää, joka nimensä mukaisesti elää – milloin ylös, milloin alas.

Kuvat eivät ole kopioitavissa.
©Tuija Niskanen