Sunnuntai 7.4.2024: Taiteilijoilla on käsissään valtava lahja. Siitä sain taas tänään nauttia, kun kävin ystävän kanssa ensin Didrichsenin taidemuseossa ja sitten yksinäni vielä viereisessä Villa Gyllenbergissä.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2024/04/Axel-Gallen.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2024-04-07 21:25:322024-12-30 20:27:02Taide oli tänäänkin hyväksi
Torstai 4.4.2024: Muistan, että olin ensin hieman skeptinen, kun hän astui hyttiin ja katseli minua kulmiensa alta pitkään. Hänellä oli nimittäin pistävät silmät ja jopa pelottavan näköiset kulmat.
Keskiviikko 3.4.2024: Kun kevättakit ja -kengät on jo kaivettu esiin, en aamulla riemastunut, kun avasin ikkunaverhot. Maa oli valkoisena. Mihin katosivat ne sulat kadut ja jo hiekoitussorasta puhdistetut jalkakäytävät?
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2024/04/Alepat.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2024-04-03 20:07:272024-04-03 20:07:27Valkoinen maa ei riemastuta huhtikuussa
Tiistai 2.4.2024: Päivä on ollut harmaa monella tapaa. Oman elämän apeus kuitenkin väistyi nopeasti, kun töiden lomassa kuulin pääkaupunkiseudulla tapahtuneesta kouluampumisesta. Tilalle tuli suru – monella tapaa.
Sunnuntai 31.3.2024: Pääsiäissunnuntai on vuoden suurin kristillinen juhla. En vain oikein pääse suureelliseen juhlatunnelmaan. Muistelen kyllä mielessäni päivän merkitystä ja luen Johanneksen evankeliumin loppuun
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2024/03/IMG_3291.jpg1440960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2024-03-31 19:29:192024-12-30 20:27:32Pääsiäissunnuntai muistuttaa elämästä ja kuolemasta
Perjantai 29.3.2024: Aamulla kuulin radiosta ohimennen pohdiskelua pitkänperjantain perinteistä. Joskus kauan sitten nauraminenkin pitkänäperjantaina oli kielletty. Ymmärrän pyhyyttä ja kunnioitusta, mutta se menee minusta vähän yli.
Torstai 28.3.2024: Kotimatkalla kävin kirjakaupassa ja sorruin, vaikka pöydällä on kaksi kirjaa kesken. Olen kauan halunnut tutustua Joel Haahtelan tuotantoon. Ja sitten ajattelin tutustua uuteen tasavallan presidenttiimme lähemmin.
Keskiviikko 27.3.2024: Eilinen rukousilta yhdessä ystävän kanssa oli ravitseva. Sitä rukous on. Kuten myös keskustelut, etenkin kun toisen kanssa löytyy yhä enemmän yhteneväisiä ajatuksia, joita jakaa ja joista oppia toiselta.
Tiistai 26.3.2024: Tämä päivä on alkanut hyvin. Menin jo illalla nukkumaan aivan erilaisissa tunnelmissa. Oli toiveikas olo aamusta ja mielessä asioita, joita tänään teen – ja ne tuottivat iloa. Aika usein on toisin ja aamuherääminen pelottaa, koska aamut ovat usein vaikeimpia.
Maanantai 25.3.2024: Tästä alkaa blogin alainen päiväkirja. Siinä voi olla ajatuksia jokaiselta viikon päivältä tai vain päiviltä, kun on jotain ylös kirjattavaa. Alkusysäyksenä on kokemus siitä, että omat mielialat vaihtelevat paljon päivästä toiseen. Ehkä nämä tekstit auttavat itseä ymmärtämään, miksi niin on tai että vaikka niin on, sekin on ihan ok. Ehkä se on vain elämää, joka nimensä mukaisesti elää – milloin ylös, milloin alas.
Taide oli tänäänkin hyväksi
Sunnuntai 7.4.2024: Taiteilijoilla on käsissään valtava lahja. Siitä sain taas tänään nauttia, kun kävin ystävän kanssa ensin Didrichsenin taidemuseossa ja sitten yksinäni vielä viereisessä Villa Gyllenbergissä.
Kun kohtasin kuuluisan urkutaiteilijan
Torstai 4.4.2024: Muistan, että olin ensin hieman skeptinen, kun hän astui hyttiin ja katseli minua kulmiensa alta pitkään. Hänellä oli nimittäin pistävät silmät ja jopa pelottavan näköiset kulmat.
Valkoinen maa ei riemastuta huhtikuussa
Keskiviikko 3.4.2024: Kun kevättakit ja -kengät on jo kaivettu esiin, en aamulla riemastunut, kun avasin ikkunaverhot. Maa oli valkoisena. Mihin katosivat ne sulat kadut ja jo hiekoitussorasta puhdistetut jalkakäytävät?
Traaginen päivä: Surua, anteeksiantoa ja kysymyksiä
Tiistai 2.4.2024: Päivä on ollut harmaa monella tapaa. Oman elämän apeus kuitenkin väistyi nopeasti, kun töiden lomassa kuulin pääkaupunkiseudulla tapahtuneesta kouluampumisesta. Tilalle tuli suru – monella tapaa.
Pääsiäissunnuntai muistuttaa elämästä ja kuolemasta
Sunnuntai 31.3.2024: Pääsiäissunnuntai on vuoden suurin kristillinen juhla. En vain oikein pääse suureelliseen juhlatunnelmaan. Muistelen kyllä mielessäni päivän merkitystä ja luen Johanneksen evankeliumin loppuun
Lähtisinkö Albaniaan?
Lauantai 30.3.2024: Ihana lankalauantai on ollut auringonpaistetta täynnä! Iltapäivällä uimasta tultuani kävin moikkaamassa tuttua pyöränkorjaajaa rannassa ja törmäsin samalla suomalais-albanialaiseen ystäväperheeseen.
Pitkäperjantai meni pitkäksi
Perjantai 29.3.2024: Aamulla kuulin radiosta ohimennen pohdiskelua pitkänperjantain perinteistä. Joskus kauan sitten nauraminenkin pitkänäperjantaina oli kielletty. Ymmärrän pyhyyttä ja kunnioitusta, mutta se menee minusta vähän yli.
Kiirastorstain pohdintoja
Torstai 28.3.2024: Kotimatkalla kävin kirjakaupassa ja sorruin, vaikka pöydällä on kaksi kirjaa kesken. Olen kauan halunnut tutustua Joel Haahtelan tuotantoon. Ja sitten ajattelin tutustua uuteen tasavallan presidenttiimme lähemmin.
Työtä ja hemmottelua
Keskiviikko 27.3.2024: Eilinen rukousilta yhdessä ystävän kanssa oli ravitseva. Sitä rukous on. Kuten myös keskustelut, etenkin kun toisen kanssa löytyy yhä enemmän yhteneväisiä ajatuksia, joita jakaa ja joista oppia toiselta.
Hyvänä päivänä sääret verillä
Tiistai 26.3.2024: Tämä päivä on alkanut hyvin. Menin jo illalla nukkumaan aivan erilaisissa tunnelmissa. Oli toiveikas olo aamusta ja mielessä asioita, joita tänään teen – ja ne tuottivat iloa. Aika usein on toisin ja aamuherääminen pelottaa, koska aamut ovat usein vaikeimpia.
Päiväkirja Facebookin tilalle
Maanantai 25.3.2024: Tästä alkaa blogin alainen päiväkirja. Siinä voi olla ajatuksia jokaiselta viikon päivältä tai vain päiviltä, kun on jotain ylös kirjattavaa. Alkusysäyksenä on kokemus siitä, että omat mielialat vaihtelevat paljon päivästä toiseen. Ehkä nämä tekstit auttavat itseä ymmärtämään, miksi niin on tai että vaikka niin on, sekin on ihan ok. Ehkä se on vain elämää, joka nimensä mukaisesti elää – milloin ylös, milloin alas.