Maanantai 30.12.2024: Aamuhetki kotona ikkunan ääressä on päivän paras hetki, kuten olen podcastissanikin kertonut. Silloin luen, rukoilen ja hiljennyn etsimään uusia oivalluksia ja vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin.
Keskiviikko 18.12.2024: Tänään oli täydellinen vapaapäivä, jonka kuitenkin onnistuin pilaamaan murehtimisella. Käsivarressa jo pari viikkoa kiukutellut kutiseva ihottuma sai näkemään ihossa onkaloita ja syyhypunkin reittejä ja olin varma, että joulu on pilalla.
Keskiviikko 11.12.2024: Vedin tänään silityslaudan ja -raudan esiin ensimmäisen kerran sitten muuttoni viisi kuukautta sitten. Se ei kerro välttämättä siitä, että olisin laiska silittäjä (vaikka olen kyllä sitäkin), vaan pikemminkin siitä, että minulla ei ole paljon silitettäviä vaatteita. Tai jos on, käytän niitä aika harvoin, jolloin silitystarvettakin on harvoin.
Keskiviikko 4.12.2024: Nyt oli tarvetta lohturuualle. Näitä päiviä tulee välillä. Päivä ei kirkastu, vaikka aurinko kuinka paistaisi. On vain tyhjä olo, ja jos ajatuksia nouseekin mieleen, ne ovat mustia ja harmaita. Kammoan näitä päiviä, sillä ne muistuttavat liikaa ajoista, jolloin masennus muutti taloon.
Maanantai 2.12.2024: Viikonloppu oli täynnä triviaalia yrittämistä ja nippelitietoa, vaikka ei ollutkaan itsessään ollenkaan triviaali. Olin nimittäin nuoremman siskoni luona Pohjanmaalla. Hän on innokas lautapelien pelaaja, joten tuli pelattua useampikin erä Trivial Pursuitia.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2024/12/Trivial-Pursuit.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2024-12-02 17:12:262024-12-02 17:12:26Triviaali viikonloppu ei ollut ollenkaan triviaali
Perjantai 29.11.2024: Tänään on junapäivä. Olen matkalla en ihan pohjoiseen mutta pohjoisemmaksi. Junamatkustaminen ei ole lempipuuhaani. Onneksi muistin ottaa mukaan korvatulpat. Saan itselleni vähän sitä yksityisyyttä, jota kaipaan.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2024/12/Iskulause.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2024-11-29 19:38:062024-12-02 15:08:44Junassa onnellisimman ihmisen seurassa
Lauantai 23.11.2024: Marraskuu tuntuu olevan minulle muutosten aikaa. Sen sain taas kerran huomata – tosin vasta jälkikäteen –, kun toissa viikolla ilmoitin irtautuvani vanhasta ja lähteväni kohti uutta. Tämä oli neljäs kerta, kun iso päätös tai elämän murroskohta osuu marraskuun puoliväliin, eikä se ole koskaan ollut minun puoleltani tarkoituksellista.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2024/11/Talvi-tuli-Helsinkiin.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2024-11-23 18:48:122024-11-23 18:50:13Talvi tuli Jarin ja muutosten kanssa
Torstai 14.11.2024: Käytiin eilen ystävän kanssa teatterissa. Näytelmä perustui ruotsinkieliseen runokirjaan, josta me kumpikin pidämme kovasti ja jonka aiheesta kummallakin on omakohtaista kokemusta – siitä, mitä on olla alkoholistin läheinen. Odotukset olivat siis korkealla, joskin tiesimme, että aihe olisi rankka.
Perjantai 8.11.2024: Kävin tänään poikkeuksellisesti iltauinnilla tai pikemminkin illansuu-uinnilla. Tuli vain kiire rantaan, kun huomasin, että aurinko laskee täällä Helsingissä jo 16.04. Lähdin siis kotoa neljältä, ja pimeys laskeutui melkein silmissä. Horisontti punersi ja länsitaivas oli vielä upean kellertävä, kun pääsin rantaan, mutta itätaivas tummeni vauhdilla sytyttäen kaupungin valot palamaan.
Lauantai 2.11.2024: Ystävä kävi yökylässä. Teemme sitä vuoroin, jo 27 vuotta. Tällä kertaa, kuten muuten edelliselläkin vierailulla, menimme fiiliksen mukaan. Mitään ei ollut sovittuna, ja ehkä juuri siksi suuhun jäi yllätyksellisen hyvä maku. Suunnittelematta ehtii paljon eikä silti ole kiire mihinkään.
Aamulukemista
Maanantai 30.12.2024: Aamuhetki kotona ikkunan ääressä on päivän paras hetki, kuten olen podcastissanikin kertonut. Silloin luen, rukoilen ja hiljennyn etsimään uusia oivalluksia ja vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin.
Väärä diagnoosi
Keskiviikko 18.12.2024: Tänään oli täydellinen vapaapäivä, jonka kuitenkin onnistuin pilaamaan murehtimisella. Käsivarressa jo pari viikkoa kiukutellut kutiseva ihottuma sai näkemään ihossa onkaloita ja syyhypunkin reittejä ja olin varma, että joulu on pilalla.
Piparmintturaitainen silityspäivä
Keskiviikko 11.12.2024: Vedin tänään silityslaudan ja -raudan esiin ensimmäisen kerran sitten muuttoni viisi kuukautta sitten. Se ei kerro välttämättä siitä, että olisin laiska silittäjä (vaikka olen kyllä sitäkin), vaan pikemminkin siitä, että minulla ei ole paljon silitettäviä vaatteita. Tai jos on, käytän niitä aika harvoin, jolloin silitystarvettakin on harvoin.
Lohturuokaostoksilla
Keskiviikko 4.12.2024: Nyt oli tarvetta lohturuualle. Näitä päiviä tulee välillä. Päivä ei kirkastu, vaikka aurinko kuinka paistaisi. On vain tyhjä olo, ja jos ajatuksia nouseekin mieleen, ne ovat mustia ja harmaita. Kammoan näitä päiviä, sillä ne muistuttavat liikaa ajoista, jolloin masennus muutti taloon.
Triviaali viikonloppu ei ollut ollenkaan triviaali
Maanantai 2.12.2024: Viikonloppu oli täynnä triviaalia yrittämistä ja nippelitietoa, vaikka ei ollutkaan itsessään ollenkaan triviaali. Olin nimittäin nuoremman siskoni luona Pohjanmaalla. Hän on innokas lautapelien pelaaja, joten tuli pelattua useampikin erä Trivial Pursuitia.
Junassa onnellisimman ihmisen seurassa
Perjantai 29.11.2024: Tänään on junapäivä. Olen matkalla en ihan pohjoiseen mutta pohjoisemmaksi. Junamatkustaminen ei ole lempipuuhaani. Onneksi muistin ottaa mukaan korvatulpat. Saan itselleni vähän sitä yksityisyyttä, jota kaipaan.
Talvi tuli Jarin ja muutosten kanssa
Lauantai 23.11.2024: Marraskuu tuntuu olevan minulle muutosten aikaa. Sen sain taas kerran huomata – tosin vasta jälkikäteen –, kun toissa viikolla ilmoitin irtautuvani vanhasta ja lähteväni kohti uutta. Tämä oli neljäs kerta, kun iso päätös tai elämän murroskohta osuu marraskuun puoliväliin, eikä se ole koskaan ollut minun puoleltani tarkoituksellista.
Teatteritaidetta nuokkumassa
Torstai 14.11.2024: Käytiin eilen ystävän kanssa teatterissa. Näytelmä perustui ruotsinkieliseen runokirjaan, josta me kumpikin pidämme kovasti ja jonka aiheesta kummallakin on omakohtaista kokemusta – siitä, mitä on olla alkoholistin läheinen. Odotukset olivat siis korkealla, joskin tiesimme, että aihe olisi rankka.
Kuvia iltauinnilta
Perjantai 8.11.2024: Kävin tänään poikkeuksellisesti iltauinnilla tai pikemminkin illansuu-uinnilla. Tuli vain kiire rantaan, kun huomasin, että aurinko laskee täällä Helsingissä jo 16.04. Lähdin siis kotoa neljältä, ja pimeys laskeutui melkein silmissä. Horisontti punersi ja länsitaivas oli vielä upean kellertävä, kun pääsin rantaan, mutta itätaivas tummeni vauhdilla sytyttäen kaupungin valot palamaan.
Mennään fiiliksen mukaan
Lauantai 2.11.2024: Ystävä kävi yökylässä. Teemme sitä vuoroin, jo 27 vuotta. Tällä kertaa, kuten muuten edelliselläkin vierailulla, menimme fiiliksen mukaan. Mitään ei ollut sovittuna, ja ehkä juuri siksi suuhun jäi yllätyksellisen hyvä maku. Suunnittelematta ehtii paljon eikä silti ole kiire mihinkään.