Ahmintaa

Kesälomalaiset palailevat hiljalleen kaupunkiin. Aamu-uinnille ajellessani olen menneellä viikolla huomannut, että kadunvieret ovat vähitellen taas täyttyneet autoista. Ne kun yleensä tyhjenevät juhannukselta, kun ihmiset jäävät lomille.

Sen myötä kesän hiljaisuuskin hellittää, ja yksinolon hetket aamulaiturilla vähenevät. Jään kaipaamaan kumpaakin ja yritän ahmia niitä varastoon. Yläkerran väki saapui jo eilen lomilta, ja sen kuulee – sekä rappukäytävässä että omassa asunnossa. En pistäisi pahaksi, jos ensi viikon asuntonäyttö tuottaisi tulosta ja pääsisin ylimpään kerrokseen kuuntelemasta rahinoita ja tömistyksiä.

Kesätuulessa

Pari päivää tuuli on puhaltanut etelästä ja aallot ovat olleet sen mukaisia. Uinti on ollut pikemminkin voimaharjoittelua ranta-aallokossa levien ja limaisten korsien joukossa kuin varsinaista teknistä uintia. Vesi on kuitenkin vihdoin ja yhä lämmintä.

Olen ennenkin kertonut, että rakastan syksyn tuulia. Nyt pilvisinä päivinä on tuntunut vähän samalta, joskin tuuli on edelleen kesäisen lämpöistä. Ahmittavan ihanaa. Siksi ei aamullakaan haitannut, vaikka isot sadepisarat yllättivät napsahdellessaan kasvoille. Helpotti pikemminkin, sillä ilma on ollut hiostavaa.

Kukkia ja ahmintaa

Kotona sohvapöydällä tuoksuvat liljat kimpussa, jonka sain ystävältä. Onkin pitkä, kun olen viimeksi saanut kukkia, eikä ole tullut itsekään ostettua. Ennen saatoin ostaa kimpun aina viikonlopuksi tai kun entiset kukat lakastuivat. Tulppaaneja, neilikoita, ruusuja, ihan vain edullisia lähikaupan kimppuja. Eri maljakoissa ja eri paikkoihin sijoitettuina niistä sai aina vähän erilaista tunnelmaa olohuoneeseen.

Kukilla on kiva kruunata vaikka viikkosiivous, kun kaikki on puhdasta ja hyvältä tuoksuvaa. Tänä viikonloppuna siivoukset jäivät väliin, sillä makasin eilen lähes koko päivän sohvalla tuijotellen sarjoja Yle Areenasta. Binge-watching, kuten tänä päivänä vaivalloisesti englanniksi sanotaan. Eli ihan vain ahmimista, kun yksi jakso ei riitä, vaan pitää katsoa monta peräjälkeen.

Siihen tulee sorruttua, vaikka toisin haluaisi. Ai niin, kävin sentään välillä kävelyllä. Lähikaupassa korttelin päässä hakemassa karkkia ja suklaata. Jotta saatoin ahmia niitäkin.