Kolmen ässän viikonloppu

Viikonloppuna hyppäsin junaan ja matkasin Villähteelle serkun ja hänen vaimonsa vieraaksi. Siellä vastaanotto on aina yhtä vieraanvarainen. Viikonlopun aikana sain hemmotella itseäni kolmella ässällä. Oli nimittäin tarjolla saunaa, seuraa ja syömistä. Kaikki hyvää sellaista.

Saunaa

Jokainen minua vähänkään tunteva tietää, että rakastan saunomista. Olen kiitollinen jokaisista tarjotuista löylyistä nyt, kun itsellä ei enää ole saunaa. Oikein harmittaa joskus, kun näkee, että joillakin on sauna romuvarastona. Se on tuhlausta, sillä minun asunnossani siellä kylvettäisiin vähintäänkin pari kertaa viikossa. Villähteellä löylyt ovat erityisen makoisat ja maisema huikea suoraan Kymijärvelle.

Syömistä

Serkku ja hänen vaimonsa ovat kulinaristeja, eikä heillä mauissa kitsastella. Uutena makuna sain nauttia lohileivän päälle asetelluista pikkelöidyistä sinapinsiemenistä. Katkarapupasta oli kermaista, sisäfile mureaa, ja siihen mätsätty punaviinikin oli ehtinyt kehittyä sopivan nahkeaksi viinikaapissa.

Seuraa

Seurana oli paitsi mukavia ihmisiä, myös vilkas valkoinen karvapallo nimeltä Helmi. Vastaanotosta päätellen se tunnistaa jo minut; niin hurja pyöriminen kävi ympärillä. Ihaninta on, että jos Helmi herää ennen minua, se on jo yläkerran portaiden päässä odottamassa ja ilmaisee ääneen, että minäkin voisin jo nousta.

Helmi on hellyydenkipeä ja terävä. Se kääntelee päätään 180 astetta kerralla, mikä on kaikkein hauskinta, ja tanssii kahdella jalalla halutessaan jotain.

Opettelemista on vielä siinä, mitä saa sanoa ja mitä ei, ja mitä voi tehdä ja mitä ei. S-sanaa ei saa sanoa, eli saunasta ei saa puhua ääneen, tai Helmi ryntää mukaan. Keitettyä kananmunaa ei napauttaa rikki, tai Helmi tahtoo osansa kananmunasta. Ja koska Helmi ei ole mikään noutaja, sille on selkeästi ilmaistava, jos haluaa, että se noutaa Keke-ankan tai pehmoketun, jonka sille heittää.

Opeteltavaa siis riittää, mutta niinhän se on, että oppia ikä kaikki. Jospa ensi kerralla muistaisin paremmin.