Perjantai 26.12.2025: Joulu, joulu mennyt on, voi taas laulaa vähän vanhaa joululaulua mukaillen. Joulu livahtaa käsistä joka vuosi yhtä nopeasti. Kuukauden kestävä adventtiajan odotus palkitaan parilla päivällä, jotka tuntuvat parilta tunnilta. Aatto meni perinteisesti puurolla, joulurauhan julistuksella, jouluaterialla, parilla paketilla ja lautapeleillä. Tällä kertaa oltiin Pasilassa aivan Ylen linkkitornin kupeessa.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2025/12/Joulupuuro.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2025-12-26 18:19:402026-02-04 00:02:43Joulu on mennyt ja kuusikin ruma
Tiistai 23.12.2025: Lunta ei ehtinyt tulla jouluksi, ellei tuleva yö yllätä, mutta mukava viiden asteen joulupakkanen tuli sopivasti. Vaikka maa on musta, niin kylmä saa kaiken tuntumaan enemmän talvelta. Kaupunki alkaa jo hiljentyä jouluun. Tosin en ole tänään käynyt kuin rannassa uimassa ja kotikadun lähikaupassa, joten en osaa sanoa, millainen vauhti on vielä Manskulla ja Aleksanterinkadun tuntumassa. Freda oli jo eilen illalla oudon hiljainen.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2025/12/Jouluamaryllis.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2025-12-23 20:38:472026-02-04 00:02:54Joulupakkanen ehti tulla
Lauantai 20.12.2025: Tänä vuonna otin varaslähdön ja hankin kuusen jo tänään, vaikka jouluaattoon pitää nukkua vielä neljä yötä. Aikanaan kotona kuusi tuotiin sisään vasta aattoaamuna. Isä oli katsonut metsästä kuusen valmiiksi ja kävi kaatamassa sen aamusta. Se oli kaunis perinne, jota olen pitänyt yllä siten, että aikuisiälläkin omiin koteihin kuusi on yleensä kannettu sisään aikaisintaan aaton aattona.
Sunnuntai 14.12.2025: Posket punoittaa vieläkin viimasta. On tullut talsittua pitkin poikin Helsingin kantakaupunkia viiltävässä tuulessa ja välillä naamassa napakalta tuntuvassa rännänsekaisessa lumisateessakin. Nyt ikkunana rapisee enää vesisade, joten valkeus odottaa vielä aikaansa. Mutta on aika kivan päivän ilta. Kynttilät lämmittää ja iltakahvi maistuu tässä kirjoitellessa.
Lauantai 22.11.2025: Kun aamulla mielessä on liian monta asiaa, joita haluaisi tehdä, minulle käy välillä niin, etten saa tehtyä niistä yhtäkään. Se on varmaankin kyvyttömyyttä keskittyä olennaiseen tai yhteen asiaan ja jonkinlaista suuruudenhulluutta suhteessa omaan tehokkuuteen.
Tiistai 18.11.2025: Kylmää kyytiä, lukee osuvasti erään firman kylmäkuljetusautojen kyljessä. Samanlaista oli kyyti tänään pyöräillessäni meriuinnin jälkeen päin pohjoisesta puhaltavaa vastatuulta. Eilen ennustamani ensilumikin oli heittänyt vähäsen hippusiaan nurmille ja pyöräreitille. Vesi tuntui kalseammalta kuin mitä paikalla ollut toinen uimari väitti. Muutaman vuoden kokemuksella sanoisin, että se oli kyllä kylmempää kuin kahdeksanasteista. Ainakin muilla rannoilla merivesi liikkuu Helsingissä jo viiden kuuden asteen lukemissa.
Maanantai 17.11.2025: Viikonloppuna nautin aamiaisesta uusien tuttavuuksien seurassa sekä kauden ensimmäisistä glögeistä tutussa seurassa. Poika kävi pikavisiitillä Helsingissä katsomassa ystäviensä kanssa Huuhkajien matsia Maltaa vastaan. Se ei päättynyt kovin hyvin, ja Pukkia kävi sääliksi, kun oli viimeinen kilpailullinen ottelu maaottelupaidassa. Mutta sellaista elämä on – voittoja ja tappioita.
Lauantai 8.11.2025: Muutama viikko sitten jouduin miettimään, minkä arvoisia muistot ovat. Mainitsinkin jossain aiemmassa kirjoituksessani, että jouduin lähettämään ulkoisen kovalevyn tietojen palautukseen, ja että se oli kallis palautus. Omaa huolimattomuutta, laiskuutta tai välinpitämättömyyttä oli se, miten olin varmuuskopioinnin hoitanut, mutta itse kovalevyn hajoaminen oli vain ikävien yhteensattumien summa. Tai muistutus omasta tyhmyydestä.
Lauantai 1.11.2025: Kävin tänään pitkästä aikaa hautausmaalla, Malmilla. Veimme entisen apen haudalle kynttilän, kun on pyhäinpäiväkin. Samalla anoppi pääsi vähän ajelulle ja tuulettumaan, kun liikkuminen yksin kotoa ei nykyään rollaattorin kanssa enää onnistu. Toisinaan tulee kesäaikaan kierreltyä ihan vain nimiä kivissä katsellen Hietaniemen hautausmaalla, koska siellä on kaunista ja rauhallista. Näen hautausmaat paikkoina, joissa on muistomerkkejä täällä eläneistä ihmisistä. He eivät enää ole täällä, mutta eivät he ole myöskään hautausmaalla.
Lauantai 25.10.2025: Kun tulin eilen iltapäivällä kotiin, jatkoin kirjan lukemista. Lari Launosen Poikani, elä vielä ensi talvi on imenyt mukaansa, ja haluan saada sen päätökseen, jotta voin siirtyä seuraavaan. Luen tällä hetkellä paljon kuolemasta ja luen kärsimyksestä, mutta tunnen silti hetkittäin oman oloni elävämmäksi kuin aikoihin. Luen oppiakseni ja saadakseni kiinni aiheesta, jotta voisin syvemmin ymmärtää sitä, mitä niin moni ihminen on joutunut elämässään käymään läpi. Ja jotta voisin kirjoittaa siitä autenttisesti ja vangitsevasti.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2025/10/Aamiaisella.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2025-10-25 13:38:132026-02-04 00:05:40Joka aamu on valittava elämä
Keskiviikko 8.10.2025: Viime viikot ovat olleet minulle oikein aurinkoisen palvelun aikaa – tai kohtaamisia arjen enkeleitten kanssa. Olen saanut niin monessa paikassa ylellisen ystävällistä ja auttavaista palvelua, että olen vieläkin aivan otettu. Niinä hetkinä ei ole tyytyväinen vain, koska on saanut asiansa sujuvasti hoidettua, vaan saa ottaa mukaansa iloa ja hyvää mieltä, joka kuplii sisimmässä pitkään ja kantaa kauas.
Lauantai 27.9.2025: Pari viikkoa takaperin juhlin sitä, että kesä tuli takaisin. Nyt voisin juhlistaa sitä, että talvea kohti mennään. Kävin pitkästä aikaa aikaisin aamusta uimassa ja palelin. Lämpöä oli vain vaivaiset viisi astetta, tuuli osui pohjoisesta, ja vesi oli jäähtynyt kymmenasteiseksi. Olin pukeutunut aivan liian kevyesti uinnin jälkeistä kohmeisuutta ajatellen. Piti jopa skipata tavallinen fillarikierrokseni Kaivarin ympäri, vaikka aurinko oli juuri nousemassa lämmittämään. Kun oli niin vilu.
Tiistai 9.9.2025: Ihanaa, kesä on tullut takaisin! En pane yhtään pahakseni, sillä loka-marraskuussa ehditään kyllä vielä nauttia viileistä syyssäistä, jotka tänä vuonna iskivät jo elokuussa. Onko tämä nyt sitten takakesä, vähän niin kuin takatalvi? Se ei kuulosta kovin näppärältä, kun ”taka-” rimmaa paremmin talven kanssa. Olisiko sitten vaikka kakkoskesä?
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2025/09/Lahdessa.jpeg1305960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2025-09-09 17:39:392025-09-09 17:39:39Kesä on tullut takaisin!
Lauantai 30.8.2025: Ihmissuhteetkin ovat tarkoituksellisia ja harkittuja. Kaikkien kanssa ei voi olla ystävä, kaikkiin ei voi olla yhteydessä, eivätkä kaikki ihmiset ole hyvästä. Mutta sitten on niitä, joille haluaisin antaa aikaa, huomiota ja aitoutta, olipa se ystävyyden, sukulaisuuden, tuttavuuden tai vaikka someyhteyden tasolla.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2025/08/Tuikkukynttilat.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2025-08-30 19:28:372025-08-30 19:32:22Vain ihmissuhteilla on merkitystä
Maanantai 25.8.2025: Ohhoh, kuukausi vierähti hetkessä, joten päiväkirja ei ole enää edes viikkokirja, vaan lähinnä kuukausikirja. Mutta eihän tämä minulle uutta ole. Säännöllisin väliajoin tulee aikoja, kun en saa sanotuksi paperilla mitään. Vaikka elämä olisi vilkastakin, tulee tunne, ettei halua jakaa mitään tai ettei niissä omissa puuhasteluissa nyt ole mitään muita kiinnostavaa.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2025/08/Viinimarjoja.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2025-08-25 16:12:572025-08-25 16:12:57Syksy tuo uutta innostusta
Tiistai 22.7.2025: Paistoin pitkästä aikaa banaanilettuja. Ne ovat mukavan makeita, vaikkei niissä ole ollenkaan sokeria, kun heittää päälle vähän kookoshiutaleita ja hunajaa. Syön niitä kahvin kanssa, vaikka jonkun mielestä sellainen yhdistelmä saattaa olla kummallinen. Niin kuin anopin mielestä jäätelöä ei voi syödä yhtä aikaa kahvin kanssa. Minusta voi, ja jopa oikein hyvin.
Teki mieli skonsseja (scones)! Tai vielä suomalaisemmin teeleipiä. Niinpä tein niitä. Edellisestä edes pienestä leipomiskerrasta on pitkä aika. Toissajouluinen piparkakkutalo Mian kanssa tehtynä taitaa olla edellinen leipomuksellinen aikaansaannos. Siitä kyllä tulikin oikeastaan aika hieno, vaikka itse sanonkin.
Ihmiset tykkäävät yleensä puhua itsestään ja tekemisistään. Heidän puheistaan kuvastuu se, mikä heille on tärkeää ja mikä juuri sillä hetkellä on heidän elämässään vallitsevaa ja olennaista. Siksi minun jutuissani kuuluu usein päivityksiä aamu-uinneista, veden lämpötiloista ja siitä, oliko rannassa rauhallista vai ei. Tai unirytmistä, lukemistani kirjoista, uskosta, odotuksen ajoista, taidenäyttelyistä ja ihmisten kohtaamisista.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2025/07/PIlvinen-aamu-rannassa.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2025-07-03 10:05:592025-07-03 10:08:11Ihminen puhuu itselleen olennaisesta
En ole varsinaisesti mikään kätevä emäntä, mutta välillä on kiva laittaa ruokaa muillekin kuin itselleen. Vaikka vieraat (tai pikemminkin tutut ja läheiset) tulevat vasta illansuussa, olen jo ottanut esiin viikolla hankkimani kukkaservietit, kattanut pöydän, perannut mansikat ja vatkannut kerman jälkkäriksi.
Olin pitkästä aikaa aamulla energinen. Jostain syystä olin saanut voimaa muistoista, vaikka ne olivat ikäviä. Olimme ystäväni kanssa keskustelleet menneistä ajoista. Raskaat vaiheet avioliiton aikana ja eron jälkeen olivat muistuttaneet itsestään. Tunsin ensimmäistä kertaa aitoa myötätuntoa itseäni kohtaan.
Joulu on mennyt ja kuusikin ruma
Perjantai 26.12.2025: Joulu, joulu mennyt on, voi taas laulaa vähän vanhaa joululaulua mukaillen. Joulu livahtaa käsistä joka vuosi yhtä nopeasti. Kuukauden kestävä adventtiajan odotus palkitaan parilla päivällä, jotka tuntuvat parilta tunnilta. Aatto meni perinteisesti puurolla, joulurauhan julistuksella, jouluaterialla, parilla paketilla ja lautapeleillä. Tällä kertaa oltiin Pasilassa aivan Ylen linkkitornin kupeessa.
Joulupakkanen ehti tulla
Tiistai 23.12.2025: Lunta ei ehtinyt tulla jouluksi, ellei tuleva yö yllätä, mutta mukava viiden asteen joulupakkanen tuli sopivasti. Vaikka maa on musta, niin kylmä saa kaiken tuntumaan enemmän talvelta. Kaupunki alkaa jo hiljentyä jouluun. Tosin en ole tänään käynyt kuin rannassa uimassa ja kotikadun lähikaupassa, joten en osaa sanoa, millainen vauhti on vielä Manskulla ja Aleksanterinkadun tuntumassa. Freda oli jo eilen illalla oudon hiljainen.
Varaslähtö jouluun
Lauantai 20.12.2025: Tänä vuonna otin varaslähdön ja hankin kuusen jo tänään, vaikka jouluaattoon pitää nukkua vielä neljä yötä. Aikanaan kotona kuusi tuotiin sisään vasta aattoaamuna. Isä oli katsonut metsästä kuusen valmiiksi ja kävi kaatamassa sen aamusta. Se oli kaunis perinne, jota olen pitänyt yllä siten, että aikuisiälläkin omiin koteihin kuusi on yleensä kannettu sisään aikaisintaan aaton aattona.
Kivan päivän ilta
Sunnuntai 14.12.2025: Posket punoittaa vieläkin viimasta. On tullut talsittua pitkin poikin Helsingin kantakaupunkia viiltävässä tuulessa ja välillä naamassa napakalta tuntuvassa rännänsekaisessa lumisateessakin. Nyt ikkunana rapisee enää vesisade, joten valkeus odottaa vielä aikaansa. Mutta on aika kivan päivän ilta. Kynttilät lämmittää ja iltakahvi maistuu tässä kirjoitellessa.
Suuria suunnitelmia
Lauantai 22.11.2025: Kun aamulla mielessä on liian monta asiaa, joita haluaisi tehdä, minulle käy välillä niin, etten saa tehtyä niistä yhtäkään. Se on varmaankin kyvyttömyyttä keskittyä olennaiseen tai yhteen asiaan ja jonkinlaista suuruudenhulluutta suhteessa omaan tehokkuuteen.
Kylmää kyytiä villasukissa
Tiistai 18.11.2025: Kylmää kyytiä, lukee osuvasti erään firman kylmäkuljetusautojen kyljessä. Samanlaista oli kyyti tänään pyöräillessäni meriuinnin jälkeen päin pohjoisesta puhaltavaa vastatuulta. Eilen ennustamani ensilumikin oli heittänyt vähäsen hippusiaan nurmille ja pyöräreitille. Vesi tuntui kalseammalta kuin mitä paikalla ollut toinen uimari väitti. Muutaman vuoden kokemuksella sanoisin, että se oli kyllä kylmempää kuin kahdeksanasteista. Ainakin muilla rannoilla merivesi liikkuu Helsingissä jo viiden kuuden asteen lukemissa.
Kauden ensimmäiset
Maanantai 17.11.2025: Viikonloppuna nautin aamiaisesta uusien tuttavuuksien seurassa sekä kauden ensimmäisistä glögeistä tutussa seurassa. Poika kävi pikavisiitillä Helsingissä katsomassa ystäviensä kanssa Huuhkajien matsia Maltaa vastaan. Se ei päättynyt kovin hyvin, ja Pukkia kävi sääliksi, kun oli viimeinen kilpailullinen ottelu maaottelupaidassa. Mutta sellaista elämä on – voittoja ja tappioita.
Minkä arvoisia muistot ovat?
Lauantai 8.11.2025: Muutama viikko sitten jouduin miettimään, minkä arvoisia muistot ovat. Mainitsinkin jossain aiemmassa kirjoituksessani, että jouduin lähettämään ulkoisen kovalevyn tietojen palautukseen, ja että se oli kallis palautus. Omaa huolimattomuutta, laiskuutta tai välinpitämättömyyttä oli se, miten olin varmuuskopioinnin hoitanut, mutta itse kovalevyn hajoaminen oli vain ikävien yhteensattumien summa. Tai muistutus omasta tyhmyydestä.
Pyhäinpäivän ajelulla
Lauantai 1.11.2025: Kävin tänään pitkästä aikaa hautausmaalla, Malmilla. Veimme entisen apen haudalle kynttilän, kun on pyhäinpäiväkin. Samalla anoppi pääsi vähän ajelulle ja tuulettumaan, kun liikkuminen yksin kotoa ei nykyään rollaattorin kanssa enää onnistu. Toisinaan tulee kesäaikaan kierreltyä ihan vain nimiä kivissä katsellen Hietaniemen hautausmaalla, koska siellä on kaunista ja rauhallista. Näen hautausmaat paikkoina, joissa on muistomerkkejä täällä eläneistä ihmisistä. He eivät enää ole täällä, mutta eivät he ole myöskään hautausmaalla.
Joka aamu on valittava elämä
Lauantai 25.10.2025: Kun tulin eilen iltapäivällä kotiin, jatkoin kirjan lukemista. Lari Launosen Poikani, elä vielä ensi talvi on imenyt mukaansa, ja haluan saada sen päätökseen, jotta voin siirtyä seuraavaan. Luen tällä hetkellä paljon kuolemasta ja luen kärsimyksestä, mutta tunnen silti hetkittäin oman oloni elävämmäksi kuin aikoihin. Luen oppiakseni ja saadakseni kiinni aiheesta, jotta voisin syvemmin ymmärtää sitä, mitä niin moni ihminen on joutunut elämässään käymään läpi. Ja jotta voisin kirjoittaa siitä autenttisesti ja vangitsevasti.
Kohtaamisia arjen enkeleitten kanssa
Keskiviikko 8.10.2025: Viime viikot ovat olleet minulle oikein aurinkoisen palvelun aikaa – tai kohtaamisia arjen enkeleitten kanssa. Olen saanut niin monessa paikassa ylellisen ystävällistä ja auttavaista palvelua, että olen vieläkin aivan otettu. Niinä hetkinä ei ole tyytyväinen vain, koska on saanut asiansa sujuvasti hoidettua, vaan saa ottaa mukaansa iloa ja hyvää mieltä, joka kuplii sisimmässä pitkään ja kantaa kauas.
Kohti talvea ja unelmia
Lauantai 27.9.2025: Pari viikkoa takaperin juhlin sitä, että kesä tuli takaisin. Nyt voisin juhlistaa sitä, että talvea kohti mennään. Kävin pitkästä aikaa aikaisin aamusta uimassa ja palelin. Lämpöä oli vain vaivaiset viisi astetta, tuuli osui pohjoisesta, ja vesi oli jäähtynyt kymmenasteiseksi. Olin pukeutunut aivan liian kevyesti uinnin jälkeistä kohmeisuutta ajatellen. Piti jopa skipata tavallinen fillarikierrokseni Kaivarin ympäri, vaikka aurinko oli juuri nousemassa lämmittämään. Kun oli niin vilu.
Kesä on tullut takaisin!
Tiistai 9.9.2025: Ihanaa, kesä on tullut takaisin! En pane yhtään pahakseni, sillä loka-marraskuussa ehditään kyllä vielä nauttia viileistä syyssäistä, jotka tänä vuonna iskivät jo elokuussa. Onko tämä nyt sitten takakesä, vähän niin kuin takatalvi? Se ei kuulosta kovin näppärältä, kun ”taka-” rimmaa paremmin talven kanssa. Olisiko sitten vaikka kakkoskesä?
Vain ihmissuhteilla on merkitystä
Lauantai 30.8.2025: Ihmissuhteetkin ovat tarkoituksellisia ja harkittuja. Kaikkien kanssa ei voi olla ystävä, kaikkiin ei voi olla yhteydessä, eivätkä kaikki ihmiset ole hyvästä. Mutta sitten on niitä, joille haluaisin antaa aikaa, huomiota ja aitoutta, olipa se ystävyyden, sukulaisuuden, tuttavuuden tai vaikka someyhteyden tasolla.
Syksy tuo uutta innostusta
Maanantai 25.8.2025: Ohhoh, kuukausi vierähti hetkessä, joten päiväkirja ei ole enää edes viikkokirja, vaan lähinnä kuukausikirja. Mutta eihän tämä minulle uutta ole. Säännöllisin väliajoin tulee aikoja, kun en saa sanotuksi paperilla mitään. Vaikka elämä olisi vilkastakin, tulee tunne, ettei halua jakaa mitään tai ettei niissä omissa puuhasteluissa nyt ole mitään muita kiinnostavaa.
Kesäloman jälkeen
Tiistai 22.7.2025: Paistoin pitkästä aikaa banaanilettuja. Ne ovat mukavan makeita, vaikkei niissä ole ollenkaan sokeria, kun heittää päälle vähän kookoshiutaleita ja hunajaa. Syön niitä kahvin kanssa, vaikka jonkun mielestä sellainen yhdistelmä saattaa olla kummallinen. Niin kuin anopin mielestä jäätelöä ei voi syödä yhtä aikaa kahvin kanssa. Minusta voi, ja jopa oikein hyvin.
Skonsseja ja stailausta
Teki mieli skonsseja (scones)! Tai vielä suomalaisemmin teeleipiä. Niinpä tein niitä. Edellisestä edes pienestä leipomiskerrasta on pitkä aika. Toissajouluinen piparkakkutalo Mian kanssa tehtynä taitaa olla edellinen leipomuksellinen aikaansaannos. Siitä kyllä tulikin oikeastaan aika hieno, vaikka itse sanonkin.
Ihminen puhuu itselleen olennaisesta
Ihmiset tykkäävät yleensä puhua itsestään ja tekemisistään. Heidän puheistaan kuvastuu se, mikä heille on tärkeää ja mikä juuri sillä hetkellä on heidän elämässään vallitsevaa ja olennaista. Siksi minun jutuissani kuuluu usein päivityksiä aamu-uinneista, veden lämpötiloista ja siitä, oliko rannassa rauhallista vai ei. Tai unirytmistä, lukemistani kirjoista, uskosta, odotuksen ajoista, taidenäyttelyistä ja ihmisten kohtaamisista.
Kesäiset ilot ja ilonpilaajat
En ole varsinaisesti mikään kätevä emäntä, mutta välillä on kiva laittaa ruokaa muillekin kuin itselleen. Vaikka vieraat (tai pikemminkin tutut ja läheiset) tulevat vasta illansuussa, olen jo ottanut esiin viikolla hankkimani kukkaservietit, kattanut pöydän, perannut mansikat ja vatkannut kerman jälkkäriksi.
Kestoväsymystä ilmassa
Olin pitkästä aikaa aamulla energinen. Jostain syystä olin saanut voimaa muistoista, vaikka ne olivat ikäviä. Olimme ystäväni kanssa keskustelleet menneistä ajoista. Raskaat vaiheet avioliiton aikana ja eron jälkeen olivat muistuttaneet itsestään. Tunsin ensimmäistä kertaa aitoa myötätuntoa itseäni kohtaan.