Naapuri lahjoitti muuttolaatikoita
Kerrostalossa, joka on ovikoodin takana, kukaan harvoin soittelee yllättäen ovikelloa. Tänään naapuri soitteli. Ollaan tavattu pari kertaa rapussa ja juteltu vähän.
Rauhallinen naapuri
Ensimmäisellä kerralla hän kyseli onnettomana, olinko kirjoittanut lapun, joka oli työnnetty hänen postiluukustaan sisään. Siinä valitettiin, että hänen asunnostaan kuuluu meteli iltakymmenestä aamuseitsemään. En ollut, sillä en juurikaan ole kuullut ääniä hänen asunnostaan. Muista asunnoista kylläkin.
Sain kuulla, että hän on portugalilainen ja työssä jossain avaruusteknologiayrityksessä. Ilmeisen fiksu kaveri siis.
Muutto Saksaan
Tänään hän tarjosi minulle ylimääräiseksi jääneitä kasattavia pahvisia muuttolaatikoita. Vaikka en niitä juuri nyt tarvitse, otin ne ilomielin vastaan. Koskaanhan ei tiedä, milloin muutto on edessä.
Hän muuttaa ensi viikolla Müncheniin, ilmeisesti tyttöystävän perässä. Kehuin kaupunkia kauniiksi, ja maata myös. En huomannut kehaista tyttöystävää, mutta en ole kyllä häntä tavannutkaan. Saksa nostaa aina lämpimiä muistoja mieleen, vaikka en siellä viime vuosina ole käynytkään, lukuun ottamatta parin vuoden takaista yllätysyöpymistä Frankfurtissa, kun myöhästyin myrskyn takia jatkolennolta.
Kunpa saisin tilalle yhtä rauhallisen ja mukavan naapurin. Kyseinen asunto on airbnb-asunto, joten koskaan ei tiedä, millaista jatkuvasti vaihtuvaa porukkaa seurakseen saa. Matkalaukkujensa kanssa edestakaisin kolistelevat vierailijat eivät ole parasta, mitä naapuriksi toivoisi. Laitan kädet ristiin, että kävisi hyvin.
Uusi pyykkikoneeni on taloyhtiön pesutuvassa, ja mattojahan siinä ei sitten pestä!
Pesukone heitti viimeisen veivinsä
Pesukoneelle ei eilen käynyt hyvin. Se palveli tunnollisesti ja kunnollisesti 16–17 vuotta, mikä on nykytekniikalle pitkä aika. Mutta eilen se väsyi ja lopetti toimintansa. Linkousäänet pari viikkoa takaperin olivat jo vähän vihjailleet moista.
En aio kutsua korjaajaa, sillä epäilen, että voiteet tulevat helposti kalliimmaksi kuin kintaat, kuten sanotaan. En ajatellut kuitenkaan hankkia uuttakaan konetta. Eilen kävin linkoamassa märäksi jääneet pyykit taloyhtiön pesutuvassa, jossa pyykit saa pestä ilmaiseksi. Siellä on hyvä kone ja nopeat ohjelmat, ja ehdin kyllä kuntoilla portaissa edes taas pyykkieni kanssa vallan mainiosti.
Alun harmitus vaihtui siis melko nopeasti ajatukseen siitä, että eipä tässä ole hätää. Jatkossa pyykkäykset vain hoidetaan vähän toisin.
