Sunnuntai 22.2.2026: Viikonloppu on tuntunut hyvältä. Olen viettänyt niin paljon aikaa vain kotona ja varsinkin vain Helsingissä, että oli kiva päästä välillä tuulettumaan. Vietettiin ystävän kanssa päivä vanhassa Porvoossa.
Torstai 12.2.2026: Ostin eilen pussillisen veriappelsiineja. Ne ovat valehtelematta maailman parhaita – tuoreita ja mehukkaita. Voisin syödä niitä koko pussillisen kerralla. En tiedä, oliko appelsiineilla vaikutusta, mutta eilen illalla tunsin kurkun kipeytyvän. Niellessä sattui, ja piti vähän pärskiä aivastuksiakin. Sairastuminen ei tuntunut ollenkaan houkuttelevalta. Niinpä söin ennen nukkumaanmenoa pari veristä C-vitamiinipommia, nappasin suuhuni Panadolin, hieroin Vicks VapoRubia kurkkuun (ulkopuolelle), puin villaisen kaulurin yöksi kaulaan ja painuin pehkuihin. Aamulla heräsin kuin ei mitään kurkkukipua olisi koskaan ollutkaan.
Sunnuntai 1.2.2026: Helmikuu tuli hetkessä, kun tuntuu, että vasta vietettiin joulua. Mutta tässäkin kuussa riittää jos jonkinlaisia pullajuhlia, jos niin haluaa. Ensi viikolla saadaan syödä runebergintorttuja, ja parin viikon kuluttua on laskiaispullien aika. Ollakseni rehellinen, kahviteltiin jo pari viikkoa sitten laskiaispullilla, kun kävin anoppia moikkaamassa. Olin luvannut viedä mukana hänen pyytämänsä leivokset, mutta leipomon hylly notkui jo laskiaispullista, joiden houkutusta en voinut vastustaa. Kermavaahto maistuu joskus vähän liiankin hyvin.
Lauantai 31.1.2026
Kävin tänään vähän pakkailemassa tavaroita muuttoa varten. Onneksi en tällä kertaa omiani. Anoppi on muuttamassa palvelutaloon, ja kun tilat pienenevät reilusti, tavarasta on päästävä eroon ja mukaan otettavissakin riittää pakkailua. Hänellä on nyt jännät ajat, kun ympäristö muuttuu ja jatkossa saman katon alla, joskin kukin omissa asunnoissaan, asuu koko joukko ikäihmisiä ja uusia kasvoja. Olen rohkaissut häntä menemään uutta kohti avoimin mielin, sillä ei voi koskaan tietää, miten antoisaa aiempaa yhteisöllisempi elämä onkaan.
Maanantai 19.1.2026: Sydän meinaa tykytellä turhan tiuhaan. En ole palavasti rakastunut, eikä minulla myöskään ole romantiikkaan liittyviä sydänsuruja. Ehkä on jotakin, mikä sydäntä surettaa, mutta romanttista se ei luonteeltaan ole. Stressiä voisi kuulemma yrittää välttää, mutta kun en oikeasti koe olevani stressaantunut – paitsi ehkä jatkuvasti naapurista kuuluvista äänistä.
Sunnuntai 11.1.2026: Helsingissäkin eletään juuri nyt kunnon talvea. On lunta, pakkasta kymmenestä viiteentoista astetta ja päälle jäätävä tuuli. Eilen vielä pyrytti kunnolla pitkin päivää. Odottelin illan pimenemistä, ennen kuin lähdin ulos. LUX Helsinki -valofestivaali pyörähtää aina käyntiin vasta iltapimeällä, kun valoteokset pääsevät kunnolla oikeuksiinsa.
Menetkö sinä aina seurakuntaan pyhäpuvussa? Puet päällesi jotain vähän arjesta poikkeavaa, siistimpää, jotta näytät hyvältä? Entä pukeudutko myös henkisesti pyhäpukuun, kun menet seurakuntaan? Kätket hymyn ja reippauden taakse senhetkisen tuskan ja kivun, jonka syynä voi olla vaikea elämäntilanne, ihmissuhdeongelmat, rahavaikeudet, sairaus tai läheisen kärsimys?
Torstai 8.1.2026: Tulevaisuuden miettiminen on pelottavaa. Sen olen saanut huomata tänään. Kävin eilen katsomassa uutta asuntoa, johon ihastuin. Ylin kerros, lasitettu parveke, enemmän tilaa, vuokranantaja, joka tuntui aidosti huolehtivan asunnosta ja halusi myös tehdä parhaansa, että vuokralainen viihtyisi. Silti edes sen päätöksen tekeminen, ilmaisisinko vuokranantajalle haluavani asunnon, tuntui vaikealta. Sehän ei edes tarkoita, että juuri minä saisin asunnon, vaikka tiesin toki, että meitä vaihtoehtoja oli ja on tällä hetkellä vain kaksi.
Lauantai 3.1.2026: Joulukuuseni ei tänä vuonna kestänyt loppiaiseen saakka, vaan kyllästyi toissa iltana ja ravisti neulasensa lattialle hetkessä. Siivosin sen sitten eilen roskakatokseen odottamaan kuljetusta polttopuuksi. Tosin se oli niin pieni, ettei sen puu paljon lämmitä. Mutta tulipahan samalla imuroitua koko kämppä, niin että tälle päivälle, jonka olin varannut siivoukseen, jäi lopulta vain vessan ja pyykkien pesu. Pyykkiä onkin riittänyt, ja neljäs ja viimeinen koneellinen pyörii vielä. Muuten länsirintamalta ei mitään uutta, kuten Erich Maria Remarquen kirjan nimikin sanoo.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2026/01/IMG_3489.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2026-01-03 19:08:452026-02-04 00:02:09Ei mitään uutta länsirintamalta
Sunnuntai 28.12.2025: Hannes-myrsky iski eilen, kun oltiin käymässä Turussa. Tuulinen kaupunkikävely muuttui hetkessä kiivaasti pyryttäväksi myrskytuuleksi, niin että tärkein tavoite oli päästä vain pikaisesti takaisin sisätiloihin. Harmitti vähän, kun Turku on niin kaunis kaupunki ja olisi ollut kiva reippailla jokirannassa. Kauppahallissa sentään piipahdettiin, mutta sielläkin ruokakojut oli suljettu, joten kokemus jäi puolinaiseksi.
Perjantai 26.12.2025: Joulu, joulu mennyt on, voi taas laulaa vähän vanhaa joululaulua mukaillen. Joulu livahtaa käsistä joka vuosi yhtä nopeasti. Kuukauden kestävä adventtiajan odotus palkitaan parilla päivällä, jotka tuntuvat parilta tunnilta. Aatto meni perinteisesti puurolla, joulurauhan julistuksella, jouluaterialla, parilla paketilla ja lautapeleillä. Tällä kertaa oltiin Pasilassa aivan Ylen linkkitornin kupeessa.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2025/12/Joulupuuro.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2025-12-26 18:19:402026-02-04 00:02:43Joulu on mennyt ja kuusikin ruma
Tiistai 23.12.2025: Lunta ei ehtinyt tulla jouluksi, ellei tuleva yö yllätä, mutta mukava viiden asteen joulupakkanen tuli sopivasti. Vaikka maa on musta, niin kylmä saa kaiken tuntumaan enemmän talvelta. Kaupunki alkaa jo hiljentyä jouluun. Tosin en ole tänään käynyt kuin rannassa uimassa ja kotikadun lähikaupassa, joten en osaa sanoa, millainen vauhti on vielä Manskulla ja Aleksanterinkadun tuntumassa. Freda oli jo eilen illalla oudon hiljainen.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2025/12/Jouluamaryllis.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2025-12-23 20:38:472026-02-04 00:02:54Joulupakkanen ehti tulla
Lauantai 20.12.2025: Tänä vuonna otin varaslähdön ja hankin kuusen jo tänään, vaikka jouluaattoon pitää nukkua vielä neljä yötä. Aikanaan kotona kuusi tuotiin sisään vasta aattoaamuna. Isä oli katsonut metsästä kuusen valmiiksi ja kävi kaatamassa sen aamusta. Se oli kaunis perinne, jota olen pitänyt yllä siten, että aikuisiälläkin omiin koteihin kuusi on yleensä kannettu sisään aikaisintaan aaton aattona.
Sunnuntai 14.12.2025: Posket punoittaa vieläkin viimasta. On tullut talsittua pitkin poikin Helsingin kantakaupunkia viiltävässä tuulessa ja välillä naamassa napakalta tuntuvassa rännänsekaisessa lumisateessakin. Nyt ikkunana rapisee enää vesisade, joten valkeus odottaa vielä aikaansa. Mutta on aika kivan päivän ilta. Kynttilät lämmittää ja iltakahvi maistuu tässä kirjoitellessa.
Lauantai 22.11.2025: Kun aamulla mielessä on liian monta asiaa, joita haluaisi tehdä, minulle käy välillä niin, etten saa tehtyä niistä yhtäkään. Se on varmaankin kyvyttömyyttä keskittyä olennaiseen tai yhteen asiaan ja jonkinlaista suuruudenhulluutta suhteessa omaan tehokkuuteen.
Tiistai 18.11.2025: Kylmää kyytiä, lukee osuvasti erään firman kylmäkuljetusautojen kyljessä. Samanlaista oli kyyti tänään pyöräillessäni meriuinnin jälkeen päin pohjoisesta puhaltavaa vastatuulta. Eilen ennustamani ensilumikin oli heittänyt vähäsen hippusiaan nurmille ja pyöräreitille. Vesi tuntui kalseammalta kuin mitä paikalla ollut toinen uimari väitti. Muutaman vuoden kokemuksella sanoisin, että se oli kyllä kylmempää kuin kahdeksanasteista. Ainakin muilla rannoilla merivesi liikkuu Helsingissä jo viiden kuuden asteen lukemissa.
Maanantai 17.11.2025: Viikonloppuna nautin aamiaisesta uusien tuttavuuksien seurassa sekä kauden ensimmäisistä glögeistä tutussa seurassa. Poika kävi pikavisiitillä Helsingissä katsomassa ystäviensä kanssa Huuhkajien matsia Maltaa vastaan. Se ei päättynyt kovin hyvin, ja Pukkia kävi sääliksi, kun oli viimeinen kilpailullinen ottelu maaottelupaidassa. Mutta sellaista elämä on – voittoja ja tappioita.
Lauantai 8.11.2025: Muutama viikko sitten jouduin miettimään, minkä arvoisia muistot ovat. Mainitsinkin jossain aiemmassa kirjoituksessani, että jouduin lähettämään ulkoisen kovalevyn tietojen palautukseen, ja että se oli kallis palautus. Omaa huolimattomuutta, laiskuutta tai välinpitämättömyyttä oli se, miten olin varmuuskopioinnin hoitanut, mutta itse kovalevyn hajoaminen oli vain ikävien yhteensattumien summa. Tai muistutus omasta tyhmyydestä.
Lauantai 1.11.2025: Kävin tänään pitkästä aikaa hautausmaalla, Malmilla. Veimme entisen apen haudalle kynttilän, kun on pyhäinpäiväkin. Samalla anoppi pääsi vähän ajelulle ja tuulettumaan, kun liikkuminen yksin kotoa ei nykyään rollaattorin kanssa enää onnistu. Toisinaan tulee kesäaikaan kierreltyä ihan vain nimiä kivissä katsellen Hietaniemen hautausmaalla, koska siellä on kaunista ja rauhallista. Näen hautausmaat paikkoina, joissa on muistomerkkejä täällä eläneistä ihmisistä. He eivät enää ole täällä, mutta eivät he ole myöskään hautausmaalla.
Lauantai 25.10.2025: Kun tulin eilen iltapäivällä kotiin, jatkoin kirjan lukemista. Lari Launosen Poikani, elä vielä ensi talvi on imenyt mukaansa, ja haluan saada sen päätökseen, jotta voin siirtyä seuraavaan. Luen tällä hetkellä paljon kuolemasta ja luen kärsimyksestä, mutta tunnen silti hetkittäin oman oloni elävämmäksi kuin aikoihin. Luen oppiakseni ja saadakseni kiinni aiheesta, jotta voisin syvemmin ymmärtää sitä, mitä niin moni ihminen on joutunut elämässään käymään läpi. Ja jotta voisin kirjoittaa siitä autenttisesti ja vangitsevasti.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2025/10/Aamiaisella.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2025-10-25 13:38:132026-02-04 00:05:40Joka aamu on valittava elämä
Päivä vanhassa Porvoossa
Sunnuntai 22.2.2026: Viikonloppu on tuntunut hyvältä. Olen viettänyt niin paljon aikaa vain kotona ja varsinkin vain Helsingissä, että oli kiva päästä välillä tuulettumaan. Vietettiin ystävän kanssa päivä vanhassa Porvoossa.
Maailman parhaat veriappelsiinit
Torstai 12.2.2026: Ostin eilen pussillisen veriappelsiineja. Ne ovat valehtelematta maailman parhaita – tuoreita ja mehukkaita. Voisin syödä niitä koko pussillisen kerralla. En tiedä, oliko appelsiineilla vaikutusta, mutta eilen illalla tunsin kurkun kipeytyvän. Niellessä sattui, ja piti vähän pärskiä aivastuksiakin. Sairastuminen ei tuntunut ollenkaan houkuttelevalta. Niinpä söin ennen nukkumaanmenoa pari veristä C-vitamiinipommia, nappasin suuhuni Panadolin, hieroin Vicks VapoRubia kurkkuun (ulkopuolelle), puin villaisen kaulurin yöksi kaulaan ja painuin pehkuihin. Aamulla heräsin kuin ei mitään kurkkukipua olisi koskaan ollutkaan.
Omenapiirakkapäivä
Sunnuntai 1.2.2026: Helmikuu tuli hetkessä, kun tuntuu, että vasta vietettiin joulua. Mutta tässäkin kuussa riittää jos jonkinlaisia pullajuhlia, jos niin haluaa. Ensi viikolla saadaan syödä runebergintorttuja, ja parin viikon kuluttua on laskiaispullien aika. Ollakseni rehellinen, kahviteltiin jo pari viikkoa sitten laskiaispullilla, kun kävin anoppia moikkaamassa. Olin luvannut viedä mukana hänen pyytämänsä leivokset, mutta leipomon hylly notkui jo laskiaispullista, joiden houkutusta en voinut vastustaa. Kermavaahto maistuu joskus vähän liiankin hyvin.
Mortteli ja ikoni
Lauantai 31.1.2026
Kävin tänään vähän pakkailemassa tavaroita muuttoa varten. Onneksi en tällä kertaa omiani. Anoppi on muuttamassa palvelutaloon, ja kun tilat pienenevät reilusti, tavarasta on päästävä eroon ja mukaan otettavissakin riittää pakkailua. Hänellä on nyt jännät ajat, kun ympäristö muuttuu ja jatkossa saman katon alla, joskin kukin omissa asunnoissaan, asuu koko joukko ikäihmisiä ja uusia kasvoja. Olen rohkaissut häntä menemään uutta kohti avoimin mielin, sillä ei voi koskaan tietää, miten antoisaa aiempaa yhteisöllisempi elämä onkaan.
Sydänvaivoja
Maanantai 19.1.2026: Sydän meinaa tykytellä turhan tiuhaan. En ole palavasti rakastunut, eikä minulla myöskään ole romantiikkaan liittyviä sydänsuruja. Ehkä on jotakin, mikä sydäntä surettaa, mutta romanttista se ei luonteeltaan ole. Stressiä voisi kuulemma yrittää välttää, mutta kun en oikeasti koe olevani stressaantunut – paitsi ehkä jatkuvasti naapurista kuuluvista äänistä.
Valotaidetta lumipyryssä
Sunnuntai 11.1.2026: Helsingissäkin eletään juuri nyt kunnon talvea. On lunta, pakkasta kymmenestä viiteentoista astetta ja päälle jäätävä tuuli. Eilen vielä pyrytti kunnolla pitkin päivää. Odottelin illan pimenemistä, ennen kuin lähdin ulos. LUX Helsinki -valofestivaali pyörähtää aina käyntiin vasta iltapimeällä, kun valoteokset pääsevät kunnolla oikeuksiinsa.
Sisään vain pyhäpuvussa?
Menetkö sinä aina seurakuntaan pyhäpuvussa? Puet päällesi jotain vähän arjesta poikkeavaa, siistimpää, jotta näytät hyvältä? Entä pukeudutko myös henkisesti pyhäpukuun, kun menet seurakuntaan? Kätket hymyn ja reippauden taakse senhetkisen tuskan ja kivun, jonka syynä voi olla vaikea elämäntilanne, ihmissuhdeongelmat, rahavaikeudet, sairaus tai läheisen kärsimys?
Virheet pelottavat, LUX ihastuttaa
Torstai 8.1.2026: Tulevaisuuden miettiminen on pelottavaa. Sen olen saanut huomata tänään. Kävin eilen katsomassa uutta asuntoa, johon ihastuin. Ylin kerros, lasitettu parveke, enemmän tilaa, vuokranantaja, joka tuntui aidosti huolehtivan asunnosta ja halusi myös tehdä parhaansa, että vuokralainen viihtyisi. Silti edes sen päätöksen tekeminen, ilmaisisinko vuokranantajalle haluavani asunnon, tuntui vaikealta. Sehän ei edes tarkoita, että juuri minä saisin asunnon, vaikka tiesin toki, että meitä vaihtoehtoja oli ja on tällä hetkellä vain kaksi.
Ei mitään uutta länsirintamalta
Lauantai 3.1.2026: Joulukuuseni ei tänä vuonna kestänyt loppiaiseen saakka, vaan kyllästyi toissa iltana ja ravisti neulasensa lattialle hetkessä. Siivosin sen sitten eilen roskakatokseen odottamaan kuljetusta polttopuuksi. Tosin se oli niin pieni, ettei sen puu paljon lämmitä. Mutta tulipahan samalla imuroitua koko kämppä, niin että tälle päivälle, jonka olin varannut siivoukseen, jäi lopulta vain vessan ja pyykkien pesu. Pyykkiä onkin riittänyt, ja neljäs ja viimeinen koneellinen pyörii vielä. Muuten länsirintamalta ei mitään uutta, kuten Erich Maria Remarquen kirjan nimikin sanoo.
Hannes-myrskyn jälkeen
Sunnuntai 28.12.2025: Hannes-myrsky iski eilen, kun oltiin käymässä Turussa. Tuulinen kaupunkikävely muuttui hetkessä kiivaasti pyryttäväksi myrskytuuleksi, niin että tärkein tavoite oli päästä vain pikaisesti takaisin sisätiloihin. Harmitti vähän, kun Turku on niin kaunis kaupunki ja olisi ollut kiva reippailla jokirannassa. Kauppahallissa sentään piipahdettiin, mutta sielläkin ruokakojut oli suljettu, joten kokemus jäi puolinaiseksi.
Joulu on mennyt ja kuusikin ruma
Perjantai 26.12.2025: Joulu, joulu mennyt on, voi taas laulaa vähän vanhaa joululaulua mukaillen. Joulu livahtaa käsistä joka vuosi yhtä nopeasti. Kuukauden kestävä adventtiajan odotus palkitaan parilla päivällä, jotka tuntuvat parilta tunnilta. Aatto meni perinteisesti puurolla, joulurauhan julistuksella, jouluaterialla, parilla paketilla ja lautapeleillä. Tällä kertaa oltiin Pasilassa aivan Ylen linkkitornin kupeessa.
Joulupakkanen ehti tulla
Tiistai 23.12.2025: Lunta ei ehtinyt tulla jouluksi, ellei tuleva yö yllätä, mutta mukava viiden asteen joulupakkanen tuli sopivasti. Vaikka maa on musta, niin kylmä saa kaiken tuntumaan enemmän talvelta. Kaupunki alkaa jo hiljentyä jouluun. Tosin en ole tänään käynyt kuin rannassa uimassa ja kotikadun lähikaupassa, joten en osaa sanoa, millainen vauhti on vielä Manskulla ja Aleksanterinkadun tuntumassa. Freda oli jo eilen illalla oudon hiljainen.
Varaslähtö jouluun
Lauantai 20.12.2025: Tänä vuonna otin varaslähdön ja hankin kuusen jo tänään, vaikka jouluaattoon pitää nukkua vielä neljä yötä. Aikanaan kotona kuusi tuotiin sisään vasta aattoaamuna. Isä oli katsonut metsästä kuusen valmiiksi ja kävi kaatamassa sen aamusta. Se oli kaunis perinne, jota olen pitänyt yllä siten, että aikuisiälläkin omiin koteihin kuusi on yleensä kannettu sisään aikaisintaan aaton aattona.
Kivan päivän ilta
Sunnuntai 14.12.2025: Posket punoittaa vieläkin viimasta. On tullut talsittua pitkin poikin Helsingin kantakaupunkia viiltävässä tuulessa ja välillä naamassa napakalta tuntuvassa rännänsekaisessa lumisateessakin. Nyt ikkunana rapisee enää vesisade, joten valkeus odottaa vielä aikaansa. Mutta on aika kivan päivän ilta. Kynttilät lämmittää ja iltakahvi maistuu tässä kirjoitellessa.
Suuria suunnitelmia
Lauantai 22.11.2025: Kun aamulla mielessä on liian monta asiaa, joita haluaisi tehdä, minulle käy välillä niin, etten saa tehtyä niistä yhtäkään. Se on varmaankin kyvyttömyyttä keskittyä olennaiseen tai yhteen asiaan ja jonkinlaista suuruudenhulluutta suhteessa omaan tehokkuuteen.
Kylmää kyytiä villasukissa
Tiistai 18.11.2025: Kylmää kyytiä, lukee osuvasti erään firman kylmäkuljetusautojen kyljessä. Samanlaista oli kyyti tänään pyöräillessäni meriuinnin jälkeen päin pohjoisesta puhaltavaa vastatuulta. Eilen ennustamani ensilumikin oli heittänyt vähäsen hippusiaan nurmille ja pyöräreitille. Vesi tuntui kalseammalta kuin mitä paikalla ollut toinen uimari väitti. Muutaman vuoden kokemuksella sanoisin, että se oli kyllä kylmempää kuin kahdeksanasteista. Ainakin muilla rannoilla merivesi liikkuu Helsingissä jo viiden kuuden asteen lukemissa.
Kauden ensimmäiset
Maanantai 17.11.2025: Viikonloppuna nautin aamiaisesta uusien tuttavuuksien seurassa sekä kauden ensimmäisistä glögeistä tutussa seurassa. Poika kävi pikavisiitillä Helsingissä katsomassa ystäviensä kanssa Huuhkajien matsia Maltaa vastaan. Se ei päättynyt kovin hyvin, ja Pukkia kävi sääliksi, kun oli viimeinen kilpailullinen ottelu maaottelupaidassa. Mutta sellaista elämä on – voittoja ja tappioita.
Minkä arvoisia muistot ovat?
Lauantai 8.11.2025: Muutama viikko sitten jouduin miettimään, minkä arvoisia muistot ovat. Mainitsinkin jossain aiemmassa kirjoituksessani, että jouduin lähettämään ulkoisen kovalevyn tietojen palautukseen, ja että se oli kallis palautus. Omaa huolimattomuutta, laiskuutta tai välinpitämättömyyttä oli se, miten olin varmuuskopioinnin hoitanut, mutta itse kovalevyn hajoaminen oli vain ikävien yhteensattumien summa. Tai muistutus omasta tyhmyydestä.
Pyhäinpäivän ajelulla
Lauantai 1.11.2025: Kävin tänään pitkästä aikaa hautausmaalla, Malmilla. Veimme entisen apen haudalle kynttilän, kun on pyhäinpäiväkin. Samalla anoppi pääsi vähän ajelulle ja tuulettumaan, kun liikkuminen yksin kotoa ei nykyään rollaattorin kanssa enää onnistu. Toisinaan tulee kesäaikaan kierreltyä ihan vain nimiä kivissä katsellen Hietaniemen hautausmaalla, koska siellä on kaunista ja rauhallista. Näen hautausmaat paikkoina, joissa on muistomerkkejä täällä eläneistä ihmisistä. He eivät enää ole täällä, mutta eivät he ole myöskään hautausmaalla.
Joka aamu on valittava elämä
Lauantai 25.10.2025: Kun tulin eilen iltapäivällä kotiin, jatkoin kirjan lukemista. Lari Launosen Poikani, elä vielä ensi talvi on imenyt mukaansa, ja haluan saada sen päätökseen, jotta voin siirtyä seuraavaan. Luen tällä hetkellä paljon kuolemasta ja luen kärsimyksestä, mutta tunnen silti hetkittäin oman oloni elävämmäksi kuin aikoihin. Luen oppiakseni ja saadakseni kiinni aiheesta, jotta voisin syvemmin ymmärtää sitä, mitä niin moni ihminen on joutunut elämässään käymään läpi. Ja jotta voisin kirjoittaa siitä autenttisesti ja vangitsevasti.