Ikkunan takana ensimmäiset lumihiukkaset leijuvat alas maahan. Ne ovat todellakin hiukkasia enemmän kuin hiutaleita. Säätiedoissa ei kyllä vielä puhuttu etelään tulevasta lumesta mitään, vaikka muualle päin Suomea sitä kai on tulossa ja monin paikoin jo tullutkin.
Sain vihdoin tänään oikoluettua käsikirjoituksen, jota olen ruuvannut viime ajat. On vaikea olla tyytyväinen lopputulokseen, kun aina jotain voisi tehdä ja ilmaista paremmin. Päätin kuitenkin, että valmista ei tule koskaan, jos tähtään täydellisyyteen. Se on kuu taivaalla, eikä ihminen ole siellä juuri käynyt.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2026/11/Loyda-oma-tarinasi.jpeg640480Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2026-11-09 19:27:192026-11-09 19:27:19Joskus 80 prosenttia riittää
Pyhäinpäivä alkoi aamu-uinnilla kylmänkosteassa säässä. Säännöllisyys on valttia, sillä kun olen uinut viime aikoina vain harvakseltaan, vesi tuntuu kylmältä. Tottumus lämmittää.
Olen kiitollinen siitä, että olen saanut olla kuuntelevana korvana. En tiedä, olenko lopultakaan kyennyt ketään auttamaan, mutta onneksi meidän ei tarvitsekaan olla toinen toisillemme ratkaisun tekijöitä. Usein riittää, kun on.
Huomaan, että olen viime aikoina kirjoitellut tätä päiväkirjaa aina sunnuntaisin. Se on näköjään ollut jonkinlainen menneen viikon kertauspäivä: mitä on tullut tehtyä, nähtyä ja koettua ja mitä ei.
Lahdessa on mielettömän hyvä kirppari, jossa käymme lähes aina, kun olen siellä. Nyt etsimme ystävilleni uusia kalusteita, kun suunnittelimme heidän kotiinsa vähän uutta ilmettä: yhdistettyä kirjasto-työhuonetta mukavine istuinnurkkauksineen ja olohuoneesta kirjahyllyn alta vapautuvalle seinälle matalaa tasoa ja tauluseinää.
Eilen lämpötila oli yön aikana pudonnut lähes kymmenen astetta. Rohkenin silti lähteä liikenteeseen ”välikausitakissa” ja jouduin toteamaan, että vähintäänkin villakangastakki olisi ollut jo tarpeen. Paleli pitkin päivää. Eilinen päivä meni silti enemmän kuin mukavasti Nurmijärvellä, jossa kävin tutun seurakunnan naistenpäivillä puhumassa.
Tekniikka on tarpeellista, mutta kun se ei toimi tai tulee ongelmia, se on raivostuttavaa. Viime aikoina on ollut muitakin teknisiä ongelmia kuin pesukoneen hajoaminen. On ollut digimurheita. Kirjoittelen siis toistaiseksi ”kuvattomasti”, kunnes saan apua tilanteen korjaamiseen.
Heräsin aamuviideltä siihen, mihin tämän ikäiset naiset (ja miehet?) yleensä heräävät: vessahätään. Ajattelin vielä torkahtaa hetkeksi, mutta onneksi en saanut enää unta, vaan nousin aamiaisen laittoon. Pimeä aamuhetki, kun koko talo ja lähiympäristö tuntuu vielä nukkuvan, on parasta aikaa päivässä. Hiljaisuus on herkullista, ja nautin siitä yhdessä marjasmoothien ja kahvin kanssa.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2026/10/Aamun-pimeys.jpeg640480Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2026-10-02 19:36:182026-10-02 19:37:01Pimeä aamu ja hyvä hammaslääkäri
Kerrostalossa, joka on ovikoodin takana, kukaan harvoin soittelee yllättäen ovikelloa. Tänään naapuri soitteli. Ollaan tavattu pari kertaa rapussa ja juteltu vähän. Ensimmäisellä kerralla hän kyseli onnettomana, olinko kirjoittanut lapun, joka oli työnnetty hänen postiluukustaan sisään. Siinä valitettiin, että hänen asunnostaan kuuluu meteli iltakymmenestä aamuseitsemään. En ollut, sillä en juurikaan ole kuullut ääniä hänen asunnostaan.
Mielikuvissani siintää rauhallinen uimaranta, jossa kukaan ei hauku, kailota puhelimeen, näppäile sitä tai soita musiikkia. Lokitkaan eivät kilju. On vain hiljaisuus, laineiden äänet ja raikas vesi. Kenties joku tuttu ihminen, jonka kanssa voi vaihtaa pari sanaa tai olla vain hiljaa ilman että se häiritsee kumpaakaan. Jos sellainen ranta olisi tarjolla, voisin vaikka ottaa mukaan kirjan ja syventyä hetkeksi siihen uinnin jälkeen. Nykytilanteessa kotisohva vetää pidemmän korren.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2026/09/Anna-Karenina.jpeg640480Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2026-09-20 20:45:402026-09-20 20:45:40Haluan vain kotiin kirjan ääreen
Viime aikoina tekemäni ostokset eivät ole menneet aivan putkeen. Kerroin juuri lauantaina hommanneeni uuden puhelimen, kun vanha näytti sellaisia merkkejä, että alkaa olla loppulaulujen aika.
Tilasin eilen netin kautta uuden puhelimen, kun vanha on temppuillut jo jonkin aikaa, ja lähin noutopaikka oli Tapiolassa. Päätin ottaa reissun retkeilyn kannalta ja yhdistää siihen myös käynnin Espoon modernin taiteen museoon Emmaan, kun nyt kerrankin sillä suunnalla olisin. Seikkailuksi se meni. Oli kuin olisin ollut ulkomailla; niin pihalla olin. Eli kun kaipaa ”eksotiikkaa”, riittää, että lähtee naapurikaupunkiin.
Luulen, että heräsin tänään kavioiden kopseeseen. Nukun vielä ikkunat raollaan, jotta ilma pysyy raikkaana. Uni on syvää, eikä paksujen peittojen alla tule kylmä. Mutta raollaan olevista ikkunoista alkaa aamusella kuulua jos jonkinlaista ääntä, etenkin jos sattuu nukkumaan vähänkään pidempään eli kahdeksaan yhdeksään.
Viikonloppuna hyppäsin junaan ja matkasin Villähteelle serkun ja hänen vaimonsa vieraaksi. Siellä vastaanotto on aina yhtä vieraanvarainen. Viikonlopun aikana sain hemmotella itseäni kolmella ässällä. Oli nimittäin tarjolla saunaa, seuraa ja syömistä. Kaikki hyvää sellaista.
Viime aikoina on tullut osteltua tavallista enemmän sokeria, voita ja omenoita. Johtuu siitä, että olen leiponut yhden jos toisenkin omenapiiraan. Niitä on ollut kiva viedä tuliaisina tai kiitoksina ystäville. Sitä paitsi kotiin tulee sen myötä ihana leivonnaisten tuoksu. Niin kuin tänäänkin.
Sormiin sattuu. Varsinkin etusormet ovat pieniä pistoreikiä täynnä. Syy: rapujuhlat, joita vietettiin eilen lasten ja heidän ystäviensä kanssa Turussa. Mokomat ravut ovat paikoin aina niin teräviä, että niitä muutaman tunnin paloiksi nyhdettyään sormet ovat kipeänä useamman päivän.
Kirjoittelin juuri viime viikolla maanantaiahdistuksesta ja vaikeudesta päästä vauhtiin viikon ensimmäisenä arkipäivänä. Siitä taisi olla apua, sillä tänään on ollut aivan poikkeuksellisen hyvä maanantai. Olen uinut, lukenut, kirjoittanut, pyöräillyt, käynyt rohkaisevan keskustelun ja varannut jo liput Turun reissua varten.
Tällaiselle yksinään omassa kodissa pyörivälle mennyt viikko on ollut sosiaalisesti harvinaisen vilkas. Tavallisten rutiinien ja anoppivierailujen ohella on ollut kiva tavata ihmisiä, joita näkee vain harvoin.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2026/08/Supertori.jpeg480480Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2026-08-15 17:41:082026-08-15 19:34:14Olen ollut tällä viikolla sosiaalinen
Vietettiin tänään tyttöjen iltaa ja hoidettiin kauneutta. Onneksi on tytär, joka ymmärtää siitä jotakin, tai aika paljonkin, kun on alan ammattilainen. Sain väriä kulmiin ja ryppyjä sileämmäksi. Ainakin hetkeksi. Eivät ne rypyt tietenkään tämän ikäiseltä enää minnekään katoa, lisääntyvät vain.
Turku kutsuu
Ikkunan takana ensimmäiset lumihiukkaset leijuvat alas maahan. Ne ovat todellakin hiukkasia enemmän kuin hiutaleita. Säätiedoissa ei kyllä vielä puhuttu etelään tulevasta lumesta mitään, vaikka muualle päin Suomea sitä kai on tulossa ja monin paikoin jo tullutkin.
Joskus 80 prosenttia riittää
Sain vihdoin tänään oikoluettua käsikirjoituksen, jota olen ruuvannut viime ajat. On vaikea olla tyytyväinen lopputulokseen, kun aina jotain voisi tehdä ja ilmaista paremmin. Päätin kuitenkin, että valmista ei tule koskaan, jos tähtään täydellisyyteen. Se on kuu taivaalla, eikä ihminen ole siellä juuri käynyt.
Vähän pyhää pyhäinpäivään
Pyhäinpäivä alkoi aamu-uinnilla kylmänkosteassa säässä. Säännöllisyys on valttia, sillä kun olen uinut viime aikoina vain harvakseltaan, vesi tuntuu kylmältä. Tottumus lämmittää.
Hyvän torstain ilta
Olen kiitollinen siitä, että olen saanut olla kuuntelevana korvana. En tiedä, olenko lopultakaan kyennyt ketään auttamaan, mutta onneksi meidän ei tarvitsekaan olla toinen toisillemme ratkaisun tekijöitä. Usein riittää, kun on.
Taidetta ja rintamaljoja
Huomaan, että olen viime aikoina kirjoitellut tätä päiväkirjaa aina sunnuntaisin. Se on näköjään ollut jonkinlainen menneen viikon kertauspäivä: mitä on tullut tehtyä, nähtyä ja koettua ja mitä ei.
Viikonlopun herkuttelua ja kirppistelyä
Lahdessa on mielettömän hyvä kirppari, jossa käymme lähes aina, kun olen siellä. Nyt etsimme ystävilleni uusia kalusteita, kun suunnittelimme heidän kotiinsa vähän uutta ilmettä: yhdistettyä kirjasto-työhuonetta mukavine istuinnurkkauksineen ja olohuoneesta kirjahyllyn alta vapautuvalle seinälle matalaa tasoa ja tauluseinää.
Väsynyt mutta onnellinen
Eilen lämpötila oli yön aikana pudonnut lähes kymmenen astetta. Rohkenin silti lähteä liikenteeseen ”välikausitakissa” ja jouduin toteamaan, että vähintäänkin villakangastakki olisi ollut jo tarpeen. Paleli pitkin päivää. Eilinen päivä meni silti enemmän kuin mukavasti Nurmijärvellä, jossa kävin tutun seurakunnan naistenpäivillä puhumassa.
Digimurheita
Tekniikka on tarpeellista, mutta kun se ei toimi tai tulee ongelmia, se on raivostuttavaa. Viime aikoina on ollut muitakin teknisiä ongelmia kuin pesukoneen hajoaminen. On ollut digimurheita. Kirjoittelen siis toistaiseksi ”kuvattomasti”, kunnes saan apua tilanteen korjaamiseen.
Pimeä aamu ja hyvä hammaslääkäri
Heräsin aamuviideltä siihen, mihin tämän ikäiset naiset (ja miehet?) yleensä heräävät: vessahätään. Ajattelin vielä torkahtaa hetkeksi, mutta onneksi en saanut enää unta, vaan nousin aamiaisen laittoon. Pimeä aamuhetki, kun koko talo ja lähiympäristö tuntuu vielä nukkuvan, on parasta aikaa päivässä. Hiljaisuus on herkullista, ja nautin siitä yhdessä marjasmoothien ja kahvin kanssa.
Naapuri lahjoitti muuttolaatikoita
Kerrostalossa, joka on ovikoodin takana, kukaan harvoin soittelee yllättäen ovikelloa. Tänään naapuri soitteli. Ollaan tavattu pari kertaa rapussa ja juteltu vähän. Ensimmäisellä kerralla hän kyseli onnettomana, olinko kirjoittanut lapun, joka oli työnnetty hänen postiluukustaan sisään. Siinä valitettiin, että hänen asunnostaan kuuluu meteli iltakymmenestä aamuseitsemään. En ollut, sillä en juurikaan ole kuullut ääniä hänen asunnostaan.
Haluan vain kotiin kirjan ääreen
Mielikuvissani siintää rauhallinen uimaranta, jossa kukaan ei hauku, kailota puhelimeen, näppäile sitä tai soita musiikkia. Lokitkaan eivät kilju. On vain hiljaisuus, laineiden äänet ja raikas vesi. Kenties joku tuttu ihminen, jonka kanssa voi vaihtaa pari sanaa tai olla vain hiljaa ilman että se häiritsee kumpaakaan. Jos sellainen ranta olisi tarjolla, voisin vaikka ottaa mukaan kirjan ja syventyä hetkeksi siihen uinnin jälkeen. Nykytilanteessa kotisohva vetää pidemmän korren.
Nyrkin kokoinen soittokello
Viime aikoina tekemäni ostokset eivät ole menneet aivan putkeen. Kerroin juuri lauantaina hommanneeni uuden puhelimen, kun vanha näytti sellaisia merkkejä, että alkaa olla loppulaulujen aika.
Tapiolassakin voi eksyä
Tilasin eilen netin kautta uuden puhelimen, kun vanha on temppuillut jo jonkin aikaa, ja lähin noutopaikka oli Tapiolassa. Päätin ottaa reissun retkeilyn kannalta ja yhdistää siihen myös käynnin Espoon modernin taiteen museoon Emmaan, kun nyt kerrankin sillä suunnalla olisin. Seikkailuksi se meni. Oli kuin olisin ollut ulkomailla; niin pihalla olin. Eli kun kaipaa ”eksotiikkaa”, riittää, että lähtee naapurikaupunkiin.
Kopsetta ja kokkausta
Luulen, että heräsin tänään kavioiden kopseeseen. Nukun vielä ikkunat raollaan, jotta ilma pysyy raikkaana. Uni on syvää, eikä paksujen peittojen alla tule kylmä. Mutta raollaan olevista ikkunoista alkaa aamusella kuulua jos jonkinlaista ääntä, etenkin jos sattuu nukkumaan vähänkään pidempään eli kahdeksaan yhdeksään.
Kolmen ässän viikonloppu
Viikonloppuna hyppäsin junaan ja matkasin Villähteelle serkun ja hänen vaimonsa vieraaksi. Siellä vastaanotto on aina yhtä vieraanvarainen. Viikonlopun aikana sain hemmotella itseäni kolmella ässällä. Oli nimittäin tarjolla saunaa, seuraa ja syömistä. Kaikki hyvää sellaista.
Pettymyksen päälle omenapiirasta
Viime aikoina on tullut osteltua tavallista enemmän sokeria, voita ja omenoita. Johtuu siitä, että olen leiponut yhden jos toisenkin omenapiiraan. Niitä on ollut kiva viedä tuliaisina tai kiitoksina ystäville. Sitä paitsi kotiin tulee sen myötä ihana leivonnaisten tuoksu. Niin kuin tänäänkin.
Rapujuhlilla Turussa
Sormiin sattuu. Varsinkin etusormet ovat pieniä pistoreikiä täynnä. Syy: rapujuhlat, joita vietettiin eilen lasten ja heidän ystäviensä kanssa Turussa. Mokomat ravut ovat paikoin aina niin teräviä, että niitä muutaman tunnin paloiksi nyhdettyään sormet ovat kipeänä useamman päivän.
Hyvä maanantai
Kirjoittelin juuri viime viikolla maanantaiahdistuksesta ja vaikeudesta päästä vauhtiin viikon ensimmäisenä arkipäivänä. Siitä taisi olla apua, sillä tänään on ollut aivan poikkeuksellisen hyvä maanantai. Olen uinut, lukenut, kirjoittanut, pyöräillyt, käynyt rohkaisevan keskustelun ja varannut jo liput Turun reissua varten.
Olen ollut tällä viikolla sosiaalinen
Tällaiselle yksinään omassa kodissa pyörivälle mennyt viikko on ollut sosiaalisesti harvinaisen vilkas. Tavallisten rutiinien ja anoppivierailujen ohella on ollut kiva tavata ihmisiä, joita näkee vain harvoin.
Kypsän iän iloja
Vietettiin tänään tyttöjen iltaa ja hoidettiin kauneutta. Onneksi on tytär, joka ymmärtää siitä jotakin, tai aika paljonkin, kun on alan ammattilainen. Sain väriä kulmiin ja ryppyjä sileämmäksi. Ainakin hetkeksi. Eivät ne rypyt tietenkään tämän ikäiseltä enää minnekään katoa, lisääntyvät vain.