Tällaiselle yksinään omassa kodissa pyörivälle mennyt viikko on ollut sosiaalisesti harvinaisen vilkas. Tavallisten rutiinien ja anoppivierailujen ohella on ollut kiva tavata ihmisiä, joita näkee vain harvoin.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2026/08/Supertori.jpeg480480Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2026-08-15 17:41:082026-08-15 19:34:14Olen ollut tällä viikolla sosiaalinen
Vietettiin tänään tyttöjen iltaa ja hoidettiin kauneutta. Onneksi on tytär, joka ymmärtää siitä jotakin, tai aika paljonkin, kun on alan ammattilainen. Sain väriä kulmiin ja ryppyjä sileämmäksi. Ainakin hetkeksi. Eivät ne rypyt tietenkään tämän ikäiseltä enää minnekään katoa, lisääntyvät vain.
Joskus on vaikea saada asioita ulos kirjoittamalla, vaikka olisi paljonkin kerrottavaa tai purettavaa. Ajatukset ovat tahmeita tai niin jäsentymättömiä, että ne vain kiertävät päässä rataa putoamatta oikeille paikoilleen. Ei sellaisesta kaaoksesta voi kirjoittaa.
Kesälomalaiset palailevat hiljalleen kaupunkiin. Aamu-uinnille ajellessani olen menneellä viikolla huomannut, että kadunvieret ovat vähitellen taas täyttyneet autoista. Ne kun yleensä tyhjenevät juhannukselta, kun ihmiset jäävät lomille. Sen myötä kesän hiljaisuuskin hellittää, ja yksinolon hetket aamulaiturilla vähenevät. Jään kaipaamaan kumpaakin ja yritän ahmia niitä varastoon.
Kuulin eilen lääkäriltä, että kuulen taas normaalisti. Tosiasiassa olin kyllä kuullut sen jo itsekin, mutta olihan se hyvä nähdä audiogrammitutkimuksen käyriltä, miten toisen korvan kuulo oli palautunut oikeiden viivojen väliin normitasolle. Muistoksi kuulon alenemasta jäi tällä hetkellä vain tinnitus, joka sirittelee korvassa erityisesti aamuisin ja aamupäivisin. Se on kuitenkin pieni haitta siihen nähden, että korva muuten toimii taas ok.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2026/07/Kuulokeskus.jpeg640480Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2026-07-23 11:07:142026-07-23 11:07:14Kiitosta ennen ja jälkeen
Rauhaisa aamu-uinti jäi väliin, vaikka olin liikenteessä jo hyvissä ajoin heti kuuden jälkeen. Kesäisin lämpiminä päivinä ei ole kuitenkaan ollenkaan harvinaista, että Eiranrannassa älämölöttää porukka, joka on valvonut läpi yön jonkin muun kuin mustikkamehun voimalla.
Viime yönä näin unta, joka muuttui painajaiseksi. Se liittyi sisustamiseen. Mahtoiko se juontua siitä, että olin eilen yhteydessä erääseen vuokranantajaan mielenkiintoisesta asunnosta, jota saatan mennä katsomaan?
Viikonloppuvierailulla käynyt ystävä kertoi sanoneensa, että minun seurassani ei tarvitse pelätä eikä päteä. Se oli hyvältä tuntuva kohteliaisuus. Saa olla se, mikä on. Saa nurista ja nauraa, olla hiljaa ja pitää ääntä. Voi vetäytyä lukemaan kirjaansa tai lähteä yhdessä kaupunkikierrokselle.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2026/07/William-Morris.jpeg640480Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2026-07-12 19:48:362026-07-12 19:48:36Ei tarvitse pelätä eikä päteä
Ollaan juteltu useammankin äidin kanssa siitä, miten vaikeaa on päästää irti omista lapsista, kun he aikuistuvat. Jollakin lapset ovat vasta repimässä itseään irti kodin vaikutuspiiristä, toisilla irtiotto on jo tapahtunut. Se vain on usein alkuun yksipuolista. Lapsi on jo henkisesti ja fyysisesti omillaan, mutta äiti roikkuu vielä mukana ja ihmettelee, miksi minua ei enää tarvita, kaivata tai minun juttujani jakseta kuunnella.
Ellei potilas aivan hypi vastaanotolla seinille, lääkäri kuvaa häntä usein asialliseksi. Sen kuvauksen olen saanut lukea usein itsestänikin – onneksi. Asiallinen ja perusterve. Viimeisimmällä vastaanotolla sain kuulla olevani myös liikunnallinen, ja epäilen sen johtuvan siitä, että kerroin kaulassa olevan kyhmyn vaikeuttavan hengittämistä ja nielemistä, kun hengästyn pyöräillessäni. Lisäksi minulla on kuulemma hoikka kaula.
Valmistujaisviikonloppuna olin menossa juhlistamaan ystävän tyttären ylioppilaspäivää, mutta aamu pakotti katsomaan asioita toisella tavalla. Aamu-uinnille pyöräillessäni havaitsin, että maailma oli kovin sumuinen. Sää oli kylläkin kirkas, mutta toisen silmän näkö oli sumentunut ja tuotti kaksoiskuvia. Päädyin siis Meilahden päivystykseen neurologin tutkittavaksi.
Sain vihdoin pestyä ikkunat. Se on ollut työlistalla jo viikkoja. Miksi sen aloittaminen on aina yhtä vaikeaa? Lopputulos tuntuu kuitenkin varsin mukavalta, kun koko asunto kirkastuu.
Kevääseen kuuluu laittaa jonnekin näkyville kuvia kukkivista kirsikkapuista. Laitan ne nyt tällä kertaa tänne blogiin. Ovathan ne kauniita. Kestävät hetken, ennen kuin lakastuvat, ja saavat ihmiset kaivamaan kännykkäkameransa esiin ja parveilemaan kasvustojen ympärillä.
Menneen viikon suurin juttu omassa elämässä ei ollut vappu, vaan ultraäänitutkimus, jossa katsottiin mistä kaulalle ilmestyneessä patissa on kyse. Se on nyt raskauttanut hengitystä jo pidempään ja pakottanut välillä istumaan alas, kun olo menee heikoksi. Äänikin on välillä käheytynyt melkein kuiskaukseksi.
Kaikkien isojen ja vähän pienempienkin koetusten keskellä me tarvitsemme keidashetkiä. Keitaita, joiden rehevyys ja kosteus peittoaa ympäröivän aavikon kuivuuden. Paikkoja ja aikoja tai edes pienen pieniä hetkiä välissä, jolloin voi virkistyä puuduttavasta arjesta tai koetusten ristitulesta.
Olenpa ollut taas laiska kirjoittelemaan. On tullut iltaisin nautittua mieluummin kauniista alkukevään illoista. Ollaan kävelty ystävän kanssa monena iltana lähisaarilla Uunisaaressa, Liuskasaaressa ja Sirpalesaaressa. Nyt saariin pääsee vielä Uunisaaren siltaa pitkin, mutta se nostetaan taas ensi viikolla pois veneiden tieltä, kun veneilykausi käynnistyy kunnolla.
Aprillipäivä meni enkä jaksanut juksata ketään. Somessa oli pakko välillä miettiä, onko jokin uutinen aito vain pelkkää aprillipilaa. Tekoälyn enemmän ja vähemmän surkeat tuotokset ja jos jonkinlainen humpuuki ja ties minkä alan tietäjät ovat jo niin peruskauraa, että mikä tahansa päivä tarjoaa nykyään omat aprillipilansa. Yritän siis itse edes pysyä asiassa.
Menneellä viikolla koin taas huikeita kulttuurielämyksiä.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2026/04/Red-Nose-Company.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2026-04-02 17:36:352026-07-06 17:07:53Viikko hiljaisuutta ja kulttuuria
Kuuntelen Yle ykkösen aamuradiota. Yle 1 on harvoja perinteisiä radiokanavia, jossa on vielä aidon radion tunnelmaa ja jota jaksan ja haluan kuunnella. Siellä ei ole toistuvana listana soivaa musiikkia ja kahden kolmen toimittajan sisäpiirijutustelua, vaan toimituksellista radiota silloinkin, kun se koostuu pääosin musiikista. Toimittaja ei rakenna juontoja omien elämänkohellustensa varaan, vaan vie kuulijan ammattitaitoisesti mukaan joko soitettavan musiikin taustoihin tai käytävään keskusteluun, sillä Ylellä on yhä myös keskusteluohjelmia toisin kuin useimmilla kaupallisilla kanavilla.
Pari viimeistä viikkoa on mennyt muuttopuuhissa. Noup, en ole muuttanut itseäni, vain vähän Instagram-tiliäni – ja anoppia. Aloitetaan Instagramista. Olen siivonnut podcastini Pari sanaa ja kuppi kahvia Insta-tilin, niin että siellä on enää vain podcastiin liittyviä postauksia. Laitan tilin nyt lepäilemään, sillä ainakaan lähitulevaisuudessa en näe jatkoa podcastille.
Vanhan sanonnan mukaan nenän kutina tarkoittaa, että joku ajattelee sinua. Ehkä niinkin, mutta nyt nenä kutisee keväästä. Katupöly alkaa taas vaivata, kun viikossa lumet ovat lähteneet sulamaan vauhdilla ja katukiveykset ovat paljastuneet.
Olen ollut tällä viikolla sosiaalinen
Tällaiselle yksinään omassa kodissa pyörivälle mennyt viikko on ollut sosiaalisesti harvinaisen vilkas. Tavallisten rutiinien ja anoppivierailujen ohella on ollut kiva tavata ihmisiä, joita näkee vain harvoin.
Kypsän iän iloja
Vietettiin tänään tyttöjen iltaa ja hoidettiin kauneutta. Onneksi on tytär, joka ymmärtää siitä jotakin, tai aika paljonkin, kun on alan ammattilainen. Sain väriä kulmiin ja ryppyjä sileämmäksi. Ainakin hetkeksi. Eivät ne rypyt tietenkään tämän ikäiseltä enää minnekään katoa, lisääntyvät vain.
Leikkauspäätös
Joskus on vaikea saada asioita ulos kirjoittamalla, vaikka olisi paljonkin kerrottavaa tai purettavaa. Ajatukset ovat tahmeita tai niin jäsentymättömiä, että ne vain kiertävät päässä rataa putoamatta oikeille paikoilleen. Ei sellaisesta kaaoksesta voi kirjoittaa.
Ahmintaa
Kesälomalaiset palailevat hiljalleen kaupunkiin. Aamu-uinnille ajellessani olen menneellä viikolla huomannut, että kadunvieret ovat vähitellen taas täyttyneet autoista. Ne kun yleensä tyhjenevät juhannukselta, kun ihmiset jäävät lomille. Sen myötä kesän hiljaisuuskin hellittää, ja yksinolon hetket aamulaiturilla vähenevät. Jään kaipaamaan kumpaakin ja yritän ahmia niitä varastoon.
Kiitosta ennen ja jälkeen
Kuulin eilen lääkäriltä, että kuulen taas normaalisti. Tosiasiassa olin kyllä kuullut sen jo itsekin, mutta olihan se hyvä nähdä audiogrammitutkimuksen käyriltä, miten toisen korvan kuulo oli palautunut oikeiden viivojen väliin normitasolle. Muistoksi kuulon alenemasta jäi tällä hetkellä vain tinnitus, joka sirittelee korvassa erityisesti aamuisin ja aamupäivisin. Se on kuitenkin pieni haitta siihen nähden, että korva muuten toimii taas ok.
Suunnitelmat uusiksi
Rauhaisa aamu-uinti jäi väliin, vaikka olin liikenteessä jo hyvissä ajoin heti kuuden jälkeen. Kesäisin lämpiminä päivinä ei ole kuitenkaan ollenkaan harvinaista, että Eiranrannassa älämölöttää porukka, joka on valvonut läpi yön jonkin muun kuin mustikkamehun voimalla.
Näin sisustus-
painajaista
Viime yönä näin unta, joka muuttui painajaiseksi. Se liittyi sisustamiseen. Mahtoiko se juontua siitä, että olin eilen yhteydessä erääseen vuokranantajaan mielenkiintoisesta asunnosta, jota saatan mennä katsomaan?
painajaista
Ei tarvitse pelätä eikä päteä
Viikonloppuvierailulla käynyt ystävä kertoi sanoneensa, että minun seurassani ei tarvitse pelätä eikä päteä. Se oli hyvältä tuntuva kohteliaisuus. Saa olla se, mikä on. Saa nurista ja nauraa, olla hiljaa ja pitää ääntä. Voi vetäytyä lukemaan kirjaansa tai lähteä yhdessä kaupunkikierrokselle.
Irti lapsista
Ollaan juteltu useammankin äidin kanssa siitä, miten vaikeaa on päästää irti omista lapsista, kun he aikuistuvat. Jollakin lapset ovat vasta repimässä itseään irti kodin vaikutuspiiristä, toisilla irtiotto on jo tapahtunut. Se vain on usein alkuun yksipuolista. Lapsi on jo henkisesti ja fyysisesti omillaan, mutta äiti roikkuu vielä mukana ja ihmettelee, miksi minua ei enää tarvita, kaivata tai minun juttujani jakseta kuunnella.
Asiallinen ja perusterve
Ellei potilas aivan hypi vastaanotolla seinille, lääkäri kuvaa häntä usein asialliseksi. Sen kuvauksen olen saanut lukea usein itsestänikin – onneksi. Asiallinen ja perusterve. Viimeisimmällä vastaanotolla sain kuulla olevani myös liikunnallinen, ja epäilen sen johtuvan siitä, että kerroin kaulassa olevan kyhmyn vaikeuttavan hengittämistä ja nielemistä, kun hengästyn pyöräillessäni. Lisäksi minulla on kuulemma hoikka kaula.
Juhlia ja järviuintia
Valmistujaisviikonloppuna olin menossa juhlistamaan ystävän tyttären ylioppilaspäivää, mutta aamu pakotti katsomaan asioita toisella tavalla. Aamu-uinnille pyöräillessäni havaitsin, että maailma oli kovin sumuinen. Sää oli kylläkin kirkas, mutta toisen silmän näkö oli sumentunut ja tuotti kaksoiskuvia. Päädyin siis Meilahden päivystykseen neurologin tutkittavaksi.
Kirkkautta ja epäselvyyttä
Sain vihdoin pestyä ikkunat. Se on ollut työlistalla jo viikkoja. Miksi sen aloittaminen on aina yhtä vaikeaa? Lopputulos tuntuu kuitenkin varsin mukavalta, kun koko asunto kirkastuu.
Kirsikankukkaista kevättä!
Kevääseen kuuluu laittaa jonnekin näkyville kuvia kukkivista kirsikkapuista. Laitan ne nyt tällä kertaa tänne blogiin. Ovathan ne kauniita. Kestävät hetken, ennen kuin lakastuvat, ja saavat ihmiset kaivamaan kännykkäkameransa esiin ja parveilemaan kasvustojen ympärillä.
Järjestä asiasi
Menneen viikon suurin juttu omassa elämässä ei ollut vappu, vaan ultraäänitutkimus, jossa katsottiin mistä kaulalle ilmestyneessä patissa on kyse. Se on nyt raskauttanut hengitystä jo pidempään ja pakottanut välillä istumaan alas, kun olo menee heikoksi. Äänikin on välillä käheytynyt melkein kuiskaukseksi.
Tarvitsemme keidashetkiä
Kaikkien isojen ja vähän pienempienkin koetusten keskellä me tarvitsemme keidashetkiä. Keitaita, joiden rehevyys ja kosteus peittoaa ympäröivän aavikon kuivuuden. Paikkoja ja aikoja tai edes pienen pieniä hetkiä välissä, jolloin voi virkistyä puuduttavasta arjesta tai koetusten ristitulesta.
Kevätiltoja saarilla hiljaisuudessa
Olenpa ollut taas laiska kirjoittelemaan. On tullut iltaisin nautittua mieluummin kauniista alkukevään illoista. Ollaan kävelty ystävän kanssa monena iltana lähisaarilla Uunisaaressa, Liuskasaaressa ja Sirpalesaaressa. Nyt saariin pääsee vielä Uunisaaren siltaa pitkin, mutta se nostetaan taas ensi viikolla pois veneiden tieltä, kun veneilykausi käynnistyy kunnolla.
Viikko hiljaisuutta ja kulttuuria
Aprillipäivä meni enkä jaksanut juksata ketään. Somessa oli pakko välillä miettiä, onko jokin uutinen aito vain pelkkää aprillipilaa. Tekoälyn enemmän ja vähemmän surkeat tuotokset ja jos jonkinlainen humpuuki ja ties minkä alan tietäjät ovat jo niin peruskauraa, että mikä tahansa päivä tarjoaa nykyään omat aprillipilansa. Yritän siis itse edes pysyä asiassa.
Menneellä viikolla koin taas huikeita kulttuurielämyksiä.
Aamuhetken ajatuksia
Kuuntelen Yle ykkösen aamuradiota. Yle 1 on harvoja perinteisiä radiokanavia, jossa on vielä aidon radion tunnelmaa ja jota jaksan ja haluan kuunnella. Siellä ei ole toistuvana listana soivaa musiikkia ja kahden kolmen toimittajan sisäpiirijutustelua, vaan toimituksellista radiota silloinkin, kun se koostuu pääosin musiikista. Toimittaja ei rakenna juontoja omien elämänkohellustensa varaan, vaan vie kuulijan ammattitaitoisesti mukaan joko soitettavan musiikin taustoihin tai käytävään keskusteluun, sillä Ylellä on yhä myös keskusteluohjelmia toisin kuin useimmilla kaupallisilla kanavilla.
Muuttopuuhissa
Pari viimeistä viikkoa on mennyt muuttopuuhissa. Noup, en ole muuttanut itseäni, vain vähän Instagram-tiliäni – ja anoppia. Aloitetaan Instagramista. Olen siivonnut podcastini Pari sanaa ja kuppi kahvia Insta-tilin, niin että siellä on enää vain podcastiin liittyviä postauksia. Laitan tilin nyt lepäilemään, sillä ainakaan lähitulevaisuudessa en näe jatkoa podcastille.
Nenä kutisee ja viisas vaikenee
Vanhan sanonnan mukaan nenän kutina tarkoittaa, että joku ajattelee sinua. Ehkä niinkin, mutta nyt nenä kutisee keväästä. Katupöly alkaa taas vaivata, kun viikossa lumet ovat lähteneet sulamaan vauhdilla ja katukiveykset ovat paljastuneet.