Lauantai 6.7.2024: Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, kuuluu vanha sanonta. Siitä päästä olen tänään kärsinyt, joskin kärsijänä ovat olleet sääret, pakarat ja – noh, koko alavartalo. On mukava kuvitella olevansa 35, vaikka siitä on kolmattakymmenettä vuotta. Lihaskunto ei ole enää sama, varsinkaan kun alamäkiharjoittelu ei kuulu ohjelmaan.
Perjantai 5.7.2024: Tutustuminen uuteen maahan tuo mukanaan aina myös uusia makuja ja tapoja. Ruokailu Albaniassa on toisenlaista kuin mihin perunoilla ja läskisoosilla kasvanut suomalainen eli minä olen tottunut. Ruokaa on tarjolla paljon, ja sitä kannetaan pöytään vähitellen eikä ollenkaan siten kuin itse ajattelisi.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2024/07/Viinirypale.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2024-07-05 23:24:082024-07-05 23:24:08Uusi maa – uudet maut
Torstai 4.7.2024: Luonto on melkoinen hurmuri. Tänään minut hurmasi Morava-vuoristo, mutta myös Korçan vilkkaus, moninainen arkkitehtuuri ja jopa kaikki väliin mahtuva rähjäisyys.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2024/07/Kappeli.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2024-07-04 21:00:182024-07-04 21:00:51Vuorille ja takaisin
Keskiviikko 3.7.2024: Jostain syystä käynnissä olevan Albanian matkani varsinaiset matkustusosuudet eivät ole kulkeneet ns. suotuisten tähtien alla. Tai enhän minä mihinkään tähtiin ja niiden asentoihin usko; käytän vain kulunutta sanontaa. Kristittynä voisin ajatella, että Jumala koettelee jollakin tavalla tai jotakin.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2024/07/Matkalla-Tiranaan.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2024-07-03 20:46:572024-07-03 20:54:20Mutkaista tietä matkalla
Tiistai 2.7.2024: Istun hotellin ala-aulassa viihtyisässä kahvilassa edessäni tuplaespresso ja takanani vanha basaarialue, johon en ole vielä ehtinyt tutustua. Kahvilassa on vain muutama ihminen ja pari tarjoilijanuorukaista. Tilassa on ihmeellinen rauha ja hiljaisuus.
Perjantai 28.6.2024: Tänään illalla kävelin pitkin Durrësin rantabulevardia Albaniassa. Maassa, jonka muistan kouluaikoinani olleen Euroopan suljetuin. Paljon on sittemmin tapahtunut. Tämäkin on niitä maita, joissa en olisi koskaan kuvitellut käyväni.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2024/06/Frankfurt.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2024-06-27 10:23:512024-06-28 01:59:21Myrskyisä matkan alku
Lauantai 22.6.2024: Olen nyt kulkenut kohta kaksi viikkoa kahden kodin väliä. Repussa on lähtenyt mukaan herkästi särkyviä astioita ja Jyskin jättikassissa kevyempää tavaraa matkalla uudelle asunnolle. Vie mennessäs, tuo tullessas on vanha hyvä sanonta, joka on ollut kovassa käytössä, joskin enemmän vientisuuntaan.
Tiistai 11.6.2024: Muutto etenee vauhdikkaammin kuin olin odottanut. Askelmittari on huippulukemissa, vaikka en ole kulkenut kuin kodin, kiinteistönvälitysfirman, kirpputorin ja Alepan väliä, ja ne ovat kaikki aivan lähellä, muutaman korttelin sisällä.
Maanantai 10.6.2024: En kokenut väärin, kun aavistelin muutosta elämään. Vaatekaappi muuttui jo, ja nyt on vaihtumassa asunto. Olen innoissani ja odottavalla mielellä uuden edessä. Olen taas kerran saanut huomata, että asiat eivät aina tapahdu heti, kun haluaisi, vaan silloin, kun aika on oikea: Jumalan tahdon mukainen, jos sitä haluaa seurata.
Tiistai 28.5.2024: Toissaviikolla kirjoitin mahdollisesta elämänmuutoksesta. Olen aloittanut sen vaatekaapistani. En kylläkään ajatellut sitä, kun koin, että jotain muutosta saattaa elämään olla tulossa. Mutta jostain kai sitä on aloitettava. Tämä olkoon siis joko se ainoa muutos tai sitten alkulaukaus johonkin suurempaan muutokseen.
Lauantai 25.5.2024: Olen kaivannut uinneillani enemmän rauhaa. Luontainen rytmini on kuitenkin ollut ilta- ellei jopa yöpainotteinen ja olen vastaavasti nukkunut aamulla pitkään. Mutta aamupäivän uinnit eivät enää rauhoittaneet, koska kevään ja kesän tulo ovat luonnollisesti tuoneet rantaan enemmän elämää ja auringossa loikoilijoita.
Lauantai 18.5.2024 Päiväkirja on muuttunut vähitellen pikemminkin viikkokirjaksi, jos sitäkään. Se taitaa olla osin persoonakysymys, sillä minulle on tyypillistä, että on aikoja, kun en saa sanotuksi – tai kirjoitetuksi – mitään.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2024/05/Uuden-alku.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2024-05-18 12:22:322024-05-18 12:25:50Aikoja, kun ei saa sanotuksi mitään
Tykkään kovasti nykyisestä asunnostani ja ennen kaikkea sijainnista, joka on kaiken kaikkiaan elämäntilanteeseeni lähestulkoon täydellinen. Mutta aina välillä kaipaan rauhaisia yöunia.
Tänään, kun päivä alkoi tunteja myöhemmin, huomasin olevani vasta kahdelta ”aamun” luku- ja hiljentymishetkessä ikkunan ääressä. Silti päivä oli ollut hyvää täynnä.
En ole taikauskoinen enkä ole kiinnostunut kuun kierrosta. Mutta ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun nukun useana yönä huonosti ja jonain iltana huomaan, että taivaalla loimottaa täysikuu. Niin nytkin. Olenko siis kuuhullu, vaikka en usko koko kuuhulluuteen?
Olen ajatustahdiltani vauhdikas, mutta ymmärrän, että moni muu varmasti nautti hitaista kohtauksista ja elokuvan tyylistä. Sillä oli elokuvassa myös paljon hyvää: kauniita saaristomaisemia, historiallista tarinaa ja erikoisen kuuloista Ahvenanmaan ruotsia
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2024/04/Sula-meri.jpeg9601280Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2024-04-20 20:32:072024-12-30 20:26:35Myrskyluodon Maija ja meri
Sunnuntai 14.4.2024: Joulun alla innostuin hankkimaan vesivärit ja maalailin yhden päivän intoa täynnä vanhasta muistista. Jälki oli mitä oli, mutta luomisen ilo maistui hyvältä vuosikymmenten jälkeen.
Perjantai 12.4.2024: Toisinaan illalla päällimmäisenä on mielessä, miten on työssä saanut jotain omasta mielestä merkityksellistä tai onnistunutta aikaan. Silloin tällaisella suorittajapersoonalla, kuten minulla, on tunne, että takana on hyvä päivä. Aivan kuin olisi ansainnut paikkansa.
Keskiviikko 10.4.2024: Keskiviikosta on muodostunut podcast-päivä. Mitä tulee podcastiini, niin se, että jätän podcastin teon julkaisua edeltävän päivän varaan, on kyllä muodostunut ajan mittaan suunnitelluksi, mutta se ei ole välttämättä kovin viisasta. Eikä siis ennalta varautumista. Tilaa virheille ja poikkeustilanteille jää niukasti.
Kipuja ja näkymiä
Lauantai 6.7.2024: Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, kuuluu vanha sanonta. Siitä päästä olen tänään kärsinyt, joskin kärsijänä ovat olleet sääret, pakarat ja – noh, koko alavartalo. On mukava kuvitella olevansa 35, vaikka siitä on kolmattakymmenettä vuotta. Lihaskunto ei ole enää sama, varsinkaan kun alamäkiharjoittelu ei kuulu ohjelmaan.
Uusi maa – uudet maut
Perjantai 5.7.2024: Tutustuminen uuteen maahan tuo mukanaan aina myös uusia makuja ja tapoja. Ruokailu Albaniassa on toisenlaista kuin mihin perunoilla ja läskisoosilla kasvanut suomalainen eli minä olen tottunut. Ruokaa on tarjolla paljon, ja sitä kannetaan pöytään vähitellen eikä ollenkaan siten kuin itse ajattelisi.
Vuorille ja takaisin
Torstai 4.7.2024: Luonto on melkoinen hurmuri. Tänään minut hurmasi Morava-vuoristo, mutta myös Korçan vilkkaus, moninainen arkkitehtuuri ja jopa kaikki väliin mahtuva rähjäisyys.
Mutkaista tietä matkalla
Keskiviikko 3.7.2024: Jostain syystä käynnissä olevan Albanian matkani varsinaiset matkustusosuudet eivät ole kulkeneet ns. suotuisten tähtien alla. Tai enhän minä mihinkään tähtiin ja niiden asentoihin usko; käytän vain kulunutta sanontaa. Kristittynä voisin ajatella, että Jumala koettelee jollakin tavalla tai jotakin.
Kannatti tulla
Tiistai 2.7.2024: Istun hotellin ala-aulassa viihtyisässä kahvilassa edessäni tuplaespresso ja takanani vanha basaarialue, johon en ole vielä ehtinyt tutustua. Kahvilassa on vain muutama ihminen ja pari tarjoilijanuorukaista. Tilassa on ihmeellinen rauha ja hiljaisuus.
Adrianmeren aalloissa
Perjantai 28.6.2024: Tänään illalla kävelin pitkin Durrësin rantabulevardia Albaniassa. Maassa, jonka muistan kouluaikoinani olleen Euroopan suljetuin. Paljon on sittemmin tapahtunut. Tämäkin on niitä maita, joissa en olisi koskaan kuvitellut käyväni.
Myrskyisä matkan alku
Torstai 27.6.2024: Terveiset Frankfurtista! Minun pitäisi kyllä olla ystävien kanssa jo Albanian Durrësissa, mutta myrsky päätti toisin.
Kahden kodin väliä
Lauantai 22.6.2024: Olen nyt kulkenut kohta kaksi viikkoa kahden kodin väliä. Repussa on lähtenyt mukaan herkästi särkyviä astioita ja Jyskin jättikassissa kevyempää tavaraa matkalla uudelle asunnolle. Vie mennessäs, tuo tullessas on vanha hyvä sanonta, joka on ollut kovassa käytössä, joskin enemmän vientisuuntaan.
Muutto etenee hurjaa vauhtia
Tiistai 11.6.2024: Muutto etenee vauhdikkaammin kuin olin odottanut. Askelmittari on huippulukemissa, vaikka en ole kulkenut kuin kodin, kiinteistönvälitysfirman, kirpputorin ja Alepan väliä, ja ne ovat kaikki aivan lähellä, muutaman korttelin sisällä.
Muuto(kse)n aikaa
Maanantai 10.6.2024: En kokenut väärin, kun aavistelin muutosta elämään. Vaatekaappi muuttui jo, ja nyt on vaihtumassa asunto. Olen innoissani ja odottavalla mielellä uuden edessä. Olen taas kerran saanut huomata, että asiat eivät aina tapahdu heti, kun haluaisi, vaan silloin, kun aika on oikea: Jumalan tahdon mukainen, jos sitä haluaa seurata.
Kapselivaatekaappi kuntoon
Tiistai 28.5.2024: Toissaviikolla kirjoitin mahdollisesta elämänmuutoksesta. Olen aloittanut sen vaatekaapistani. En kylläkään ajatellut sitä, kun koin, että jotain muutosta saattaa elämään olla tulossa. Mutta jostain kai sitä on aloitettava. Tämä olkoon siis joko se ainoa muutos tai sitten alkulaukaus johonkin suurempaan muutokseen.
Uusi vuorokausirytmi ja pyöräreitti
Lauantai 25.5.2024: Olen kaivannut uinneillani enemmän rauhaa. Luontainen rytmini on kuitenkin ollut ilta- ellei jopa yöpainotteinen ja olen vastaavasti nukkunut aamulla pitkään. Mutta aamupäivän uinnit eivät enää rauhoittaneet, koska kevään ja kesän tulo ovat luonnollisesti tuoneet rantaan enemmän elämää ja auringossa loikoilijoita.
Aikoja, kun ei saa sanotuksi mitään
Lauantai 18.5.2024 Päiväkirja on muuttunut vähitellen pikemminkin viikkokirjaksi, jos sitäkään. Se taitaa olla osin persoonakysymys, sillä minulle on tyypillistä, että on aikoja, kun en saa sanotuksi – tai kirjoitetuksi – mitään.
Rauhattomat yöunet herättävät unelmia
Tykkään kovasti nykyisestä asunnostani ja ennen kaikkea sijainnista, joka on kaiken kaikkiaan elämäntilanteeseeni lähestulkoon täydellinen. Mutta aina välillä kaipaan rauhaisia yöunia.
Tekosi kertovat
Tänään, kun päivä alkoi tunteja myöhemmin, huomasin olevani vasta kahdelta ”aamun” luku- ja hiljentymishetkessä ikkunan ääressä. Silti päivä oli ollut hyvää täynnä.
Hampaat kuntoon ja nukkumaan!
En ole taikauskoinen enkä ole kiinnostunut kuun kierrosta. Mutta ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun nukun useana yönä huonosti ja jonain iltana huomaan, että taivaalla loimottaa täysikuu. Niin nytkin. Olenko siis kuuhullu, vaikka en usko koko kuuhulluuteen?
Myrskyluodon Maija ja meri
Olen ajatustahdiltani vauhdikas, mutta ymmärrän, että moni muu varmasti nautti hitaista kohtauksista ja elokuvan tyylistä. Sillä oli elokuvassa myös paljon hyvää: kauniita saaristomaisemia, historiallista tarinaa ja erikoisen kuuloista Ahvenanmaan ruotsia
Vesiväritaidetta
Sunnuntai 14.4.2024: Joulun alla innostuin hankkimaan vesivärit ja maalailin yhden päivän intoa täynnä vanhasta muistista. Jälki oli mitä oli, mutta luomisen ilo maistui hyvältä vuosikymmenten jälkeen.
Tämän päivän muistijälki
Perjantai 12.4.2024: Toisinaan illalla päällimmäisenä on mielessä, miten on työssä saanut jotain omasta mielestä merkityksellistä tai onnistunutta aikaan. Silloin tällaisella suorittajapersoonalla, kuten minulla, on tunne, että takana on hyvä päivä. Aivan kuin olisi ansainnut paikkansa.
Podcast-päivänä odotan hetken hiljaisuutta
Keskiviikko 10.4.2024: Keskiviikosta on muodostunut podcast-päivä. Mitä tulee podcastiini, niin se, että jätän podcastin teon julkaisua edeltävän päivän varaan, on kyllä muodostunut ajan mittaan suunnitelluksi, mutta se ei ole välttämättä kovin viisasta. Eikä siis ennalta varautumista. Tilaa virheille ja poikkeustilanteille jää niukasti.