Tiistai 28.5.2024: Toissaviikolla kirjoitin mahdollisesta elämänmuutoksesta. Olen aloittanut sen vaatekaapistani. En kylläkään ajatellut sitä, kun koin, että jotain muutosta saattaa elämään olla tulossa. Mutta jostain kai sitä on aloitettava. Tämä olkoon siis joko se ainoa muutos tai sitten alkulaukaus johonkin suurempaan muutokseen.
Lauantai 25.5.2024: Olen kaivannut uinneillani enemmän rauhaa. Luontainen rytmini on kuitenkin ollut ilta- ellei jopa yöpainotteinen ja olen vastaavasti nukkunut aamulla pitkään. Mutta aamupäivän uinnit eivät enää rauhoittaneet, koska kevään ja kesän tulo ovat luonnollisesti tuoneet rantaan enemmän elämää ja auringossa loikoilijoita.
Lauantai 18.5.2024 Päiväkirja on muuttunut vähitellen pikemminkin viikkokirjaksi, jos sitäkään. Se taitaa olla osin persoonakysymys, sillä minulle on tyypillistä, että on aikoja, kun en saa sanotuksi – tai kirjoitetuksi – mitään.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2024/05/Uuden-alku.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2024-05-18 12:22:322024-05-18 12:25:50Aikoja, kun ei saa sanotuksi mitään
Tykkään kovasti nykyisestä asunnostani ja ennen kaikkea sijainnista, joka on kaiken kaikkiaan elämäntilanteeseeni lähestulkoon täydellinen. Mutta aina välillä kaipaan rauhaisia yöunia.
Tänään, kun päivä alkoi tunteja myöhemmin, huomasin olevani vasta kahdelta ”aamun” luku- ja hiljentymishetkessä ikkunan ääressä. Silti päivä oli ollut hyvää täynnä.
En ole taikauskoinen enkä ole kiinnostunut kuun kierrosta. Mutta ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun nukun useana yönä huonosti ja jonain iltana huomaan, että taivaalla loimottaa täysikuu. Niin nytkin. Olenko siis kuuhullu, vaikka en usko koko kuuhulluuteen?
Olen ajatustahdiltani vauhdikas, mutta ymmärrän, että moni muu varmasti nautti hitaista kohtauksista ja elokuvan tyylistä. Sillä oli elokuvassa myös paljon hyvää: kauniita saaristomaisemia, historiallista tarinaa ja erikoisen kuuloista Ahvenanmaan ruotsia
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2024/04/Sula-meri.jpeg9601280Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2024-04-20 20:32:072024-12-30 20:26:35Myrskyluodon Maija ja meri
Sunnuntai 14.4.2024: Joulun alla innostuin hankkimaan vesivärit ja maalailin yhden päivän intoa täynnä vanhasta muistista. Jälki oli mitä oli, mutta luomisen ilo maistui hyvältä vuosikymmenten jälkeen.
Perjantai 12.4.2024: Toisinaan illalla päällimmäisenä on mielessä, miten on työssä saanut jotain omasta mielestä merkityksellistä tai onnistunutta aikaan. Silloin tällaisella suorittajapersoonalla, kuten minulla, on tunne, että takana on hyvä päivä. Aivan kuin olisi ansainnut paikkansa.
Keskiviikko 10.4.2024: Keskiviikosta on muodostunut podcast-päivä. Mitä tulee podcastiini, niin se, että jätän podcastin teon julkaisua edeltävän päivän varaan, on kyllä muodostunut ajan mittaan suunnitelluksi, mutta se ei ole välttämättä kovin viisasta. Eikä siis ennalta varautumista. Tilaa virheille ja poikkeustilanteille jää niukasti.
Sunnuntai 7.4.2024: Taiteilijoilla on käsissään valtava lahja. Siitä sain taas tänään nauttia, kun kävin ystävän kanssa ensin Didrichsenin taidemuseossa ja sitten yksinäni vielä viereisessä Villa Gyllenbergissä.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2024/04/Axel-Gallen.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2024-04-07 21:25:322024-12-30 20:27:02Taide oli tänäänkin hyväksi
Torstai 4.4.2024: Muistan, että olin ensin hieman skeptinen, kun hän astui hyttiin ja katseli minua kulmiensa alta pitkään. Hänellä oli nimittäin pistävät silmät ja jopa pelottavan näköiset kulmat.
Keskiviikko 3.4.2024: Kun kevättakit ja -kengät on jo kaivettu esiin, en aamulla riemastunut, kun avasin ikkunaverhot. Maa oli valkoisena. Mihin katosivat ne sulat kadut ja jo hiekoitussorasta puhdistetut jalkakäytävät?
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2024/04/Alepat.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2024-04-03 20:07:272024-04-03 20:07:27Valkoinen maa ei riemastuta huhtikuussa
Tiistai 2.4.2024: Päivä on ollut harmaa monella tapaa. Oman elämän apeus kuitenkin väistyi nopeasti, kun töiden lomassa kuulin pääkaupunkiseudulla tapahtuneesta kouluampumisesta. Tilalle tuli suru – monella tapaa.
Sunnuntai 31.3.2024: Pääsiäissunnuntai on vuoden suurin kristillinen juhla. En vain oikein pääse suureelliseen juhlatunnelmaan. Muistelen kyllä mielessäni päivän merkitystä ja luen Johanneksen evankeliumin loppuun
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2024/03/IMG_3291.jpg1440960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2024-03-31 19:29:192024-12-30 20:27:32Pääsiäissunnuntai muistuttaa elämästä ja kuolemasta
Perjantai 29.3.2024: Aamulla kuulin radiosta ohimennen pohdiskelua pitkänperjantain perinteistä. Joskus kauan sitten nauraminenkin pitkänäperjantaina oli kielletty. Ymmärrän pyhyyttä ja kunnioitusta, mutta se menee minusta vähän yli.
Torstai 28.3.2024: Kotimatkalla kävin kirjakaupassa ja sorruin, vaikka pöydällä on kaksi kirjaa kesken. Olen kauan halunnut tutustua Joel Haahtelan tuotantoon. Ja sitten ajattelin tutustua uuteen tasavallan presidenttiimme lähemmin.
Keskiviikko 27.3.2024: Eilinen rukousilta yhdessä ystävän kanssa oli ravitseva. Sitä rukous on. Kuten myös keskustelut, etenkin kun toisen kanssa löytyy yhä enemmän yhteneväisiä ajatuksia, joita jakaa ja joista oppia toiselta.
Tiistai 26.3.2024: Tämä päivä on alkanut hyvin. Menin jo illalla nukkumaan aivan erilaisissa tunnelmissa. Oli toiveikas olo aamusta ja mielessä asioita, joita tänään teen – ja ne tuottivat iloa. Aika usein on toisin ja aamuherääminen pelottaa, koska aamut ovat usein vaikeimpia.
Kapselivaatekaappi kuntoon
Tiistai 28.5.2024: Toissaviikolla kirjoitin mahdollisesta elämänmuutoksesta. Olen aloittanut sen vaatekaapistani. En kylläkään ajatellut sitä, kun koin, että jotain muutosta saattaa elämään olla tulossa. Mutta jostain kai sitä on aloitettava. Tämä olkoon siis joko se ainoa muutos tai sitten alkulaukaus johonkin suurempaan muutokseen.
Uusi vuorokausirytmi ja pyöräreitti
Lauantai 25.5.2024: Olen kaivannut uinneillani enemmän rauhaa. Luontainen rytmini on kuitenkin ollut ilta- ellei jopa yöpainotteinen ja olen vastaavasti nukkunut aamulla pitkään. Mutta aamupäivän uinnit eivät enää rauhoittaneet, koska kevään ja kesän tulo ovat luonnollisesti tuoneet rantaan enemmän elämää ja auringossa loikoilijoita.
Aikoja, kun ei saa sanotuksi mitään
Lauantai 18.5.2024 Päiväkirja on muuttunut vähitellen pikemminkin viikkokirjaksi, jos sitäkään. Se taitaa olla osin persoonakysymys, sillä minulle on tyypillistä, että on aikoja, kun en saa sanotuksi – tai kirjoitetuksi – mitään.
Rauhattomat yöunet herättävät unelmia
Tykkään kovasti nykyisestä asunnostani ja ennen kaikkea sijainnista, joka on kaiken kaikkiaan elämäntilanteeseeni lähestulkoon täydellinen. Mutta aina välillä kaipaan rauhaisia yöunia.
Tekosi kertovat
Tänään, kun päivä alkoi tunteja myöhemmin, huomasin olevani vasta kahdelta ”aamun” luku- ja hiljentymishetkessä ikkunan ääressä. Silti päivä oli ollut hyvää täynnä.
Hampaat kuntoon ja nukkumaan!
En ole taikauskoinen enkä ole kiinnostunut kuun kierrosta. Mutta ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun nukun useana yönä huonosti ja jonain iltana huomaan, että taivaalla loimottaa täysikuu. Niin nytkin. Olenko siis kuuhullu, vaikka en usko koko kuuhulluuteen?
Myrskyluodon Maija ja meri
Olen ajatustahdiltani vauhdikas, mutta ymmärrän, että moni muu varmasti nautti hitaista kohtauksista ja elokuvan tyylistä. Sillä oli elokuvassa myös paljon hyvää: kauniita saaristomaisemia, historiallista tarinaa ja erikoisen kuuloista Ahvenanmaan ruotsia
Vesiväritaidetta
Sunnuntai 14.4.2024: Joulun alla innostuin hankkimaan vesivärit ja maalailin yhden päivän intoa täynnä vanhasta muistista. Jälki oli mitä oli, mutta luomisen ilo maistui hyvältä vuosikymmenten jälkeen.
Tämän päivän muistijälki
Perjantai 12.4.2024: Toisinaan illalla päällimmäisenä on mielessä, miten on työssä saanut jotain omasta mielestä merkityksellistä tai onnistunutta aikaan. Silloin tällaisella suorittajapersoonalla, kuten minulla, on tunne, että takana on hyvä päivä. Aivan kuin olisi ansainnut paikkansa.
Podcast-päivänä odotan hetken hiljaisuutta
Keskiviikko 10.4.2024: Keskiviikosta on muodostunut podcast-päivä. Mitä tulee podcastiini, niin se, että jätän podcastin teon julkaisua edeltävän päivän varaan, on kyllä muodostunut ajan mittaan suunnitelluksi, mutta se ei ole välttämättä kovin viisasta. Eikä siis ennalta varautumista. Tilaa virheille ja poikkeustilanteille jää niukasti.
Taide oli tänäänkin hyväksi
Sunnuntai 7.4.2024: Taiteilijoilla on käsissään valtava lahja. Siitä sain taas tänään nauttia, kun kävin ystävän kanssa ensin Didrichsenin taidemuseossa ja sitten yksinäni vielä viereisessä Villa Gyllenbergissä.
Kun kohtasin kuuluisan urkutaiteilijan
Torstai 4.4.2024: Muistan, että olin ensin hieman skeptinen, kun hän astui hyttiin ja katseli minua kulmiensa alta pitkään. Hänellä oli nimittäin pistävät silmät ja jopa pelottavan näköiset kulmat.
Valkoinen maa ei riemastuta huhtikuussa
Keskiviikko 3.4.2024: Kun kevättakit ja -kengät on jo kaivettu esiin, en aamulla riemastunut, kun avasin ikkunaverhot. Maa oli valkoisena. Mihin katosivat ne sulat kadut ja jo hiekoitussorasta puhdistetut jalkakäytävät?
Traaginen päivä: Surua, anteeksiantoa ja kysymyksiä
Tiistai 2.4.2024: Päivä on ollut harmaa monella tapaa. Oman elämän apeus kuitenkin väistyi nopeasti, kun töiden lomassa kuulin pääkaupunkiseudulla tapahtuneesta kouluampumisesta. Tilalle tuli suru – monella tapaa.
Pääsiäissunnuntai muistuttaa elämästä ja kuolemasta
Sunnuntai 31.3.2024: Pääsiäissunnuntai on vuoden suurin kristillinen juhla. En vain oikein pääse suureelliseen juhlatunnelmaan. Muistelen kyllä mielessäni päivän merkitystä ja luen Johanneksen evankeliumin loppuun
Lähtisinkö Albaniaan?
Lauantai 30.3.2024: Ihana lankalauantai on ollut auringonpaistetta täynnä! Iltapäivällä uimasta tultuani kävin moikkaamassa tuttua pyöränkorjaajaa rannassa ja törmäsin samalla suomalais-albanialaiseen ystäväperheeseen.
Pitkäperjantai meni pitkäksi
Perjantai 29.3.2024: Aamulla kuulin radiosta ohimennen pohdiskelua pitkänperjantain perinteistä. Joskus kauan sitten nauraminenkin pitkänäperjantaina oli kielletty. Ymmärrän pyhyyttä ja kunnioitusta, mutta se menee minusta vähän yli.
Kiirastorstain pohdintoja
Torstai 28.3.2024: Kotimatkalla kävin kirjakaupassa ja sorruin, vaikka pöydällä on kaksi kirjaa kesken. Olen kauan halunnut tutustua Joel Haahtelan tuotantoon. Ja sitten ajattelin tutustua uuteen tasavallan presidenttiimme lähemmin.
Työtä ja hemmottelua
Keskiviikko 27.3.2024: Eilinen rukousilta yhdessä ystävän kanssa oli ravitseva. Sitä rukous on. Kuten myös keskustelut, etenkin kun toisen kanssa löytyy yhä enemmän yhteneväisiä ajatuksia, joita jakaa ja joista oppia toiselta.
Hyvänä päivänä sääret verillä
Tiistai 26.3.2024: Tämä päivä on alkanut hyvin. Menin jo illalla nukkumaan aivan erilaisissa tunnelmissa. Oli toiveikas olo aamusta ja mielessä asioita, joita tänään teen – ja ne tuottivat iloa. Aika usein on toisin ja aamuherääminen pelottaa, koska aamut ovat usein vaikeimpia.