Maanantai 30.12.2024: Aamuhetki kotona ikkunan ääressä on päivän paras hetki, kuten olen podcastissanikin kertonut. Silloin luen, rukoilen ja hiljennyn etsimään uusia oivalluksia ja vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin.
Keskiviikko 18.12.2024: Tänään oli täydellinen vapaapäivä, jonka kuitenkin onnistuin pilaamaan murehtimisella. Käsivarressa jo pari viikkoa kiukutellut kutiseva ihottuma sai näkemään ihossa onkaloita ja syyhypunkin reittejä ja olin varma, että joulu on pilalla.
Keskiviikko 11.12.2024: Vedin tänään silityslaudan ja -raudan esiin ensimmäisen kerran sitten muuttoni viisi kuukautta sitten. Se ei kerro välttämättä siitä, että olisin laiska silittäjä (vaikka olen kyllä sitäkin), vaan pikemminkin siitä, että minulla ei ole paljon silitettäviä vaatteita. Tai jos on, käytän niitä aika harvoin, jolloin silitystarvettakin on harvoin.
Keskiviikko 4.12.2024: Nyt oli tarvetta lohturuualle. Näitä päiviä tulee välillä. Päivä ei kirkastu, vaikka aurinko kuinka paistaisi. On vain tyhjä olo, ja jos ajatuksia nouseekin mieleen, ne ovat mustia ja harmaita. Kammoan näitä päiviä, sillä ne muistuttavat liikaa ajoista, jolloin masennus muutti taloon.
Maanantai 2.12.2024: Viikonloppu oli täynnä triviaalia yrittämistä ja nippelitietoa, vaikka ei ollutkaan itsessään ollenkaan triviaali. Olin nimittäin nuoremman siskoni luona Pohjanmaalla. Hän on innokas lautapelien pelaaja, joten tuli pelattua useampikin erä Trivial Pursuitia.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2024/12/Trivial-Pursuit.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2024-12-02 17:12:262024-12-02 17:12:26Triviaali viikonloppu ei ollut ollenkaan triviaali
Perjantai 29.11.2024: Tänään on junapäivä. Olen matkalla en ihan pohjoiseen mutta pohjoisemmaksi. Junamatkustaminen ei ole lempipuuhaani. Onneksi muistin ottaa mukaan korvatulpat. Saan itselleni vähän sitä yksityisyyttä, jota kaipaan.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2024/12/Iskulause.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2024-11-29 19:38:062024-12-02 15:08:44Junassa onnellisimman ihmisen seurassa
Lauantai 23.11.2024: Marraskuu tuntuu olevan minulle muutosten aikaa. Sen sain taas kerran huomata – tosin vasta jälkikäteen –, kun toissa viikolla ilmoitin irtautuvani vanhasta ja lähteväni kohti uutta. Tämä oli neljäs kerta, kun iso päätös tai elämän murroskohta osuu marraskuun puoliväliin, eikä se ole koskaan ollut minun puoleltani tarkoituksellista.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2024/11/Talvi-tuli-Helsinkiin.jpeg1280960Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2024-11-23 18:48:122024-11-23 18:50:13Talvi tuli Jarin ja muutosten kanssa
Torstai 14.11.2024: Käytiin eilen ystävän kanssa teatterissa. Näytelmä perustui ruotsinkieliseen runokirjaan, josta me kumpikin pidämme kovasti ja jonka aiheesta kummallakin on omakohtaista kokemusta – siitä, mitä on olla alkoholistin läheinen. Odotukset olivat siis korkealla, joskin tiesimme, että aihe olisi rankka.
Perjantai 8.11.2024: Kävin tänään poikkeuksellisesti iltauinnilla tai pikemminkin illansuu-uinnilla. Tuli vain kiire rantaan, kun huomasin, että aurinko laskee täällä Helsingissä jo 16.04. Lähdin siis kotoa neljältä, ja pimeys laskeutui melkein silmissä. Horisontti punersi ja länsitaivas oli vielä upean kellertävä, kun pääsin rantaan, mutta itätaivas tummeni vauhdilla sytyttäen kaupungin valot palamaan.
Lauantai 2.11.2024: Ystävä kävi yökylässä. Teemme sitä vuoroin, jo 27 vuotta. Tällä kertaa, kuten muuten edelliselläkin vierailulla, menimme fiiliksen mukaan. Mitään ei ollut sovittuna, ja ehkä juuri siksi suuhun jäi yllätyksellisen hyvä maku. Suunnittelematta ehtii paljon eikä silti ole kiire mihinkään.
Sunnuntai 20.10.2024: Uudelta ikkunapaikalta katselin tänään pohjoiseen kiitäviä pilviä ja vastapäistä ruskeanharmaata seinää ja pihaa, josta tuli mieleen lapsuuden talonkiertäjä-leikki. Ajatuksissa oli myös ikääntyminen, joka näkyy lähellä ja jota nuorena ymmärtää niin huonosti.
Lauantai 3.8.2024: Kuukausi on ehtinyt jo vaihtua elokuuhun, mutta voimat eivät ole iltaisin riittäneet enää kirjoittamiseen. Ei, vaikka paljon on tapahtunut ja kerrottavaakin olisi ollut. Olen kantanut, siirrellyt, tyhjännyt ja täyttänyt. Käynyt kellarivarastossa ja toisessakin, repinyt banaanilaatikoita kartonkikeräykseen, jaotellut muovia ja metallia, luopunut ja iloinnut.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2024/08/Uusi-koti.jpeg9601280Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2024-08-03 11:40:182024-08-03 11:40:18Iloa ja kiitollisuutta uudesta ja vanhasta
Keskiviikko 24.7.2024: Toivun yhä eilisestä muutosta, joka oli surkein kaikista 15 muutosta elämäni aikana. Valitettavasti epäonnistuin muuttofirman valinnassa. Ellei oma poika ja hänen pikaisesti hätiin kutsumansa ystävä olisi olleet mukana ja ellen olisi kesken muuton soittanut yrityksen pomolle tulikivenkatkuista puhelua, muuttaisimme varmaan pienen asuntoni tavaroita edelleen.
Lauantai 20.7.2024: Muuttoväsymys iski eilen vain pari päivää ennen muuttoa. Vaikka tiesin, että muutto on aina raskasta varsinkin fyysisesti, olin unohtanut, että vähän ennen h-hetkeä tulee ahdistus. Tavara ei näytä loppuvan ollenkaan, mutta aika sen sijaan tuntuu loppuvan juuri sillä hetkellä.
Keskiviikko 17.7.2024: Tosielämän Auri Kananen on väsynyt ja makaa sohvalla keskellä päivää. Jalkoja särkee, ja alaselkäkin on kireän tuntuinen. Tämä Auri ei kokenutkaan Albaniassa ihmeparantumista. Sen sijaan reumaattisuuteen taipuvaiset nivelet ja kasaan painuneet välilevyt tykkäsivät mitä ilmeisimmin lämpimästä ilmanalasta ja vuoristomaisemista.
Lauantai 13.7.2024: Kun on ollut kaksi viikkoa seurassa ja usein pitkin päivää liikenteessä, yksinolo kotona tuntuukin yhtäkkiä oudolta. Ei pahalta, sillä viihdyn nykyään hyvin yksinkin ja usein parhaiten juuri yksin, mutta oudolta.
Torstai 11.7.2024: Kotiinpaluun tunnelmat kannattaisi jakaa aina tuoreeltaan, kun tunteet ovat vielä vahvoina pinnassa. Halusinkin tehdä niin eilen, mutta olin vain liian väsynyt, kun matkustamiseen lentokenttäbussiin noususta kotiovelle meni kaikkineen 12 tuntia. Tämän ikäiseltä se jo vaatii veronsa.
Tiistai 9.7.2024: Tirana kaupunkikohteena kärsii nyt valitettavasti matkaajan turnausväsymyksestä ja tuskaisesta kuumuudesta, joka norottaa hikeä pitkin selkää heti, kun astuu ilmastoiduista tiloista ulos. Kun kuljeskelin palan matkaa suuntaan jos toiseen hotellilta, jouduin toteamaan, että voimattomat jalat eivät tänään enää jaksa kovin pitkälle kantaa.
Maanantai 8.7.2024: Tänään oli viimeinen päivä Korçassa, mutta vietimmekin sen lähikaupungissa Pogradecissa, valtaisan Ohridjärven rannalla, jonka toisella puolella näkyy Pohjois-Makedonia. Lämpötila huiteli iltapäivällä kolmeakymmentä ja ylikin, joten päivä oli varsin hikinen, mutta ikimuistoinen.
Sunnuntai 7.7.2024: Päivät Albaniassa vähenevät. Pyhän kunniaksi kävimme ystäväni Nestorin kotiseurakunnassa, Korçan evankelisessa seurakunnassa, jolla on tilat aivan keskustan kävelykadun tuntumassa. Olin jo viikolla tavannut kaksi seurakunnan pastoreista, joten kun astuin yksin sisään, saatoin odottaa tapaavani edes parit tutut kasvot. Albanian kielen taitoni kun on varsin heikko. Tai pikemminkin, sitä ei ole olemassakaan.
Aamulukemista
Maanantai 30.12.2024: Aamuhetki kotona ikkunan ääressä on päivän paras hetki, kuten olen podcastissanikin kertonut. Silloin luen, rukoilen ja hiljennyn etsimään uusia oivalluksia ja vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin.
Väärä diagnoosi
Keskiviikko 18.12.2024: Tänään oli täydellinen vapaapäivä, jonka kuitenkin onnistuin pilaamaan murehtimisella. Käsivarressa jo pari viikkoa kiukutellut kutiseva ihottuma sai näkemään ihossa onkaloita ja syyhypunkin reittejä ja olin varma, että joulu on pilalla.
Piparmintturaitainen silityspäivä
Keskiviikko 11.12.2024: Vedin tänään silityslaudan ja -raudan esiin ensimmäisen kerran sitten muuttoni viisi kuukautta sitten. Se ei kerro välttämättä siitä, että olisin laiska silittäjä (vaikka olen kyllä sitäkin), vaan pikemminkin siitä, että minulla ei ole paljon silitettäviä vaatteita. Tai jos on, käytän niitä aika harvoin, jolloin silitystarvettakin on harvoin.
Lohturuokaostoksilla
Keskiviikko 4.12.2024: Nyt oli tarvetta lohturuualle. Näitä päiviä tulee välillä. Päivä ei kirkastu, vaikka aurinko kuinka paistaisi. On vain tyhjä olo, ja jos ajatuksia nouseekin mieleen, ne ovat mustia ja harmaita. Kammoan näitä päiviä, sillä ne muistuttavat liikaa ajoista, jolloin masennus muutti taloon.
Triviaali viikonloppu ei ollut ollenkaan triviaali
Maanantai 2.12.2024: Viikonloppu oli täynnä triviaalia yrittämistä ja nippelitietoa, vaikka ei ollutkaan itsessään ollenkaan triviaali. Olin nimittäin nuoremman siskoni luona Pohjanmaalla. Hän on innokas lautapelien pelaaja, joten tuli pelattua useampikin erä Trivial Pursuitia.
Junassa onnellisimman ihmisen seurassa
Perjantai 29.11.2024: Tänään on junapäivä. Olen matkalla en ihan pohjoiseen mutta pohjoisemmaksi. Junamatkustaminen ei ole lempipuuhaani. Onneksi muistin ottaa mukaan korvatulpat. Saan itselleni vähän sitä yksityisyyttä, jota kaipaan.
Talvi tuli Jarin ja muutosten kanssa
Lauantai 23.11.2024: Marraskuu tuntuu olevan minulle muutosten aikaa. Sen sain taas kerran huomata – tosin vasta jälkikäteen –, kun toissa viikolla ilmoitin irtautuvani vanhasta ja lähteväni kohti uutta. Tämä oli neljäs kerta, kun iso päätös tai elämän murroskohta osuu marraskuun puoliväliin, eikä se ole koskaan ollut minun puoleltani tarkoituksellista.
Teatteritaidetta nuokkumassa
Torstai 14.11.2024: Käytiin eilen ystävän kanssa teatterissa. Näytelmä perustui ruotsinkieliseen runokirjaan, josta me kumpikin pidämme kovasti ja jonka aiheesta kummallakin on omakohtaista kokemusta – siitä, mitä on olla alkoholistin läheinen. Odotukset olivat siis korkealla, joskin tiesimme, että aihe olisi rankka.
Kuvia iltauinnilta
Perjantai 8.11.2024: Kävin tänään poikkeuksellisesti iltauinnilla tai pikemminkin illansuu-uinnilla. Tuli vain kiire rantaan, kun huomasin, että aurinko laskee täällä Helsingissä jo 16.04. Lähdin siis kotoa neljältä, ja pimeys laskeutui melkein silmissä. Horisontti punersi ja länsitaivas oli vielä upean kellertävä, kun pääsin rantaan, mutta itätaivas tummeni vauhdilla sytyttäen kaupungin valot palamaan.
Mennään fiiliksen mukaan
Lauantai 2.11.2024: Ystävä kävi yökylässä. Teemme sitä vuoroin, jo 27 vuotta. Tällä kertaa, kuten muuten edelliselläkin vierailulla, menimme fiiliksen mukaan. Mitään ei ollut sovittuna, ja ehkä juuri siksi suuhun jäi yllätyksellisen hyvä maku. Suunnittelematta ehtii paljon eikä silti ole kiire mihinkään.
Ajatuksia uudelta ikkunapaikalta
Sunnuntai 20.10.2024: Uudelta ikkunapaikalta katselin tänään pohjoiseen kiitäviä pilviä ja vastapäistä ruskeanharmaata seinää ja pihaa, josta tuli mieleen lapsuuden talonkiertäjä-leikki. Ajatuksissa oli myös ikääntyminen, joka näkyy lähellä ja jota nuorena ymmärtää niin huonosti.
Iloa ja kiitollisuutta uudesta ja vanhasta
Lauantai 3.8.2024: Kuukausi on ehtinyt jo vaihtua elokuuhun, mutta voimat eivät ole iltaisin riittäneet enää kirjoittamiseen. Ei, vaikka paljon on tapahtunut ja kerrottavaakin olisi ollut. Olen kantanut, siirrellyt, tyhjännyt ja täyttänyt. Käynyt kellarivarastossa ja toisessakin, repinyt banaanilaatikoita kartonkikeräykseen, jaotellut muovia ja metallia, luopunut ja iloinnut.
Kaoottinen muutto
Keskiviikko 24.7.2024: Toivun yhä eilisestä muutosta, joka oli surkein kaikista 15 muutosta elämäni aikana. Valitettavasti epäonnistuin muuttofirman valinnassa. Ellei oma poika ja hänen pikaisesti hätiin kutsumansa ystävä olisi olleet mukana ja ellen olisi kesken muuton soittanut yrityksen pomolle tulikivenkatkuista puhelua, muuttaisimme varmaan pienen asuntoni tavaroita edelleen.
Muuttoväsymystä ilmassa
Lauantai 20.7.2024: Muuttoväsymys iski eilen vain pari päivää ennen muuttoa. Vaikka tiesin, että muutto on aina raskasta varsinkin fyysisesti, olin unohtanut, että vähän ennen h-hetkeä tulee ahdistus. Tavara ei näytä loppuvan ollenkaan, mutta aika sen sijaan tuntuu loppuvan juuri sillä hetkellä.
Tosielämän Auri Kananen
Keskiviikko 17.7.2024: Tosielämän Auri Kananen on väsynyt ja makaa sohvalla keskellä päivää. Jalkoja särkee, ja alaselkäkin on kireän tuntuinen. Tämä Auri ei kokenutkaan Albaniassa ihmeparantumista. Sen sijaan reumaattisuuteen taipuvaiset nivelet ja kasaan painuneet välilevyt tykkäsivät mitä ilmeisimmin lämpimästä ilmanalasta ja vuoristomaisemista.
Musta tuntuu, toistaiseksi
Lauantai 13.7.2024: Kun on ollut kaksi viikkoa seurassa ja usein pitkin päivää liikenteessä, yksinolo kotona tuntuukin yhtäkkiä oudolta. Ei pahalta, sillä viihdyn nykyään hyvin yksinkin ja usein parhaiten juuri yksin, mutta oudolta.
Kotiinpaluun tunnelmia
Torstai 11.7.2024: Kotiinpaluun tunnelmat kannattaisi jakaa aina tuoreeltaan, kun tunteet ovat vielä vahvoina pinnassa. Halusinkin tehdä niin eilen, mutta olin vain liian väsynyt, kun matkustamiseen lentokenttäbussiin noususta kotiovelle meni kaikkineen 12 tuntia. Tämän ikäiseltä se jo vaatii veronsa.
Tirana – turnausväsymystä ja tuskaista kuumuutta
Tiistai 9.7.2024: Tirana kaupunkikohteena kärsii nyt valitettavasti matkaajan turnausväsymyksestä ja tuskaisesta kuumuudesta, joka norottaa hikeä pitkin selkää heti, kun astuu ilmastoiduista tiloista ulos. Kun kuljeskelin palan matkaa suuntaan jos toiseen hotellilta, jouduin toteamaan, että voimattomat jalat eivät tänään enää jaksa kovin pitkälle kantaa.
Pogradecin sadunomaisissa maisemissa
Maanantai 8.7.2024: Tänään oli viimeinen päivä Korçassa, mutta vietimmekin sen lähikaupungissa Pogradecissa, valtaisan Ohridjärven rannalla, jonka toisella puolella näkyy Pohjois-Makedonia. Lämpötila huiteli iltapäivällä kolmeakymmentä ja ylikin, joten päivä oli varsin hikinen, mutta ikimuistoinen.
Ihmeiden pyhäpäivä
Sunnuntai 7.7.2024: Päivät Albaniassa vähenevät. Pyhän kunniaksi kävimme ystäväni Nestorin kotiseurakunnassa, Korçan evankelisessa seurakunnassa, jolla on tilat aivan keskustan kävelykadun tuntumassa. Olin jo viikolla tavannut kaksi seurakunnan pastoreista, joten kun astuin yksin sisään, saatoin odottaa tapaavani edes parit tutut kasvot. Albanian kielen taitoni kun on varsin heikko. Tai pikemminkin, sitä ei ole olemassakaan.