Tämän päivän muistijälki
Perjantai 12.4.2024
Eri päivät jättävät jälkeensä erilaisen jäljen. Muistijälki voi olla syvä tai pintapuolinen ja ohimenevä.
Toisinaan illalla päällimmäisenä on mielessä, miten on työssä saanut jotain omasta mielestä merkityksellistä tai onnistunutta aikaan. Silloin tällaisella suorittajapersoonalla, kuten minulla, on tunne, että takana on hyvä päivä. Aivan kuin olisi ansainnut paikkansa.
Mielialat
Joinakin päivinä taas mieleen painuvat lähinnä ihmiset tai kohtaamiset, toisina tapahtumat, tunnelmat tai mielialat.
Oma mieliala on vähän synkeän alkuvuoden jälkeen ollut taas kirkkaampi. Kyse ei ole kevään tulosta, vaikka moni tarjoaa sitä selitykseksi mielentiloihin. Toki auringonpaiste tuntuu hyvältä, mutta elämän tyytyväisyys ja tunteiden tasapaino tulee silti jostain muualta.
Oma kokemus on, että synkeät ajat vaativat aina ripauksen rypemistä, aimo annoksen analysointia ja runsaasti rukousta. Niillä on taipumus vähitellen antaa vastauksia mieltä askarruttavaan alakuloon ja avata ymmärrystä niin, että valo alkaa taas loistaa.
Kevät ja auringonpaiste eivät määritä mielialaa, mutta tuntuvat silti hyvältä. Tänään oli ilmassa jo paljon lintujen liverrystä heräämisen merkkinä.
Ihmiset ja ystävät
Tältä päivältä muistan parhaiten pitkän puhelun ystävän kanssa, jossa kävimme monen muun asian ohella läpi toistemme taustoja ja raskaitakin elämänkokemuksia sekä sitä, miten Jumala on lopulta kääntänyt nekin voitoksi.
Kumpikin on nostettu omanlaisestaan syvästä suosta, mahdollisesti montakin kertaa, ja kun koko matkaa tarkastelee, voi poimimalla poimia hetkiä, joissa näkyy Jumalan kädenjälki ja johdatus, vaikka sitä ei sillä hetkellä olekaan ymmärtänyt. Jälkikäteen moni asia vain näkyy selkeästi.
Meitä yhdistää ystävinä omat virheet ja niiden opetukset sekä elämä, joka ei ole ollut vain tasamaata tuulensuojassa, vaan myös rankkasateita ja vesiliirtoa. Tänä päivänä ei kummastakaan välttämättä uskoisi, mitä oman elämän vuosiin on mahtunut.
Siinä näkyy tavallaan Jumalan armollisuus ja anteeksianto. Paraneminen voi olla niin kokonaisvaltaista, ettei jäljelle jää edes arpea. Ehkä vain pientä aavesärkyä.
