Kannatti tulla
Tiistai 2.7.2024
Istun hotellin ala-aulassa viihtyisässä kahvilassa edessäni tuplaespresso ja takanani vanha basaarialue (Old Bazaar), johon en ole vielä ehtinyt tutustua. Kahvilassa on vain muutama ihminen. Tilassa on ihmeellinen rauha ja hiljaisuus, vaikka seinällä taulu-tv:stä tulee Romanian ja Hollanin välinen EM-ottelu. Se ei haittaa levollista tunnelmaa.
Hotellirakennus on noin sata vuotta vanha. Ihailen rosoisia kiviseiniä ja holvikaaria sekä kapeita tummansinisiä puuportaita, jotka kiemurtelevat ylös huoneisiin. Kadulle avautuvat ruutuikkunat tummine puitteineen. Jossain kadun ja sitä reunustavien rakennusten takana näkyvät vuoret. Sinne on tarkoitus mennä huomenna.
Tällaiset onnen tunteet
ovat matkoilla parasta.
Kun kokee, että kannatti tulla.
Olen suihkusta raikas, ja ohut puuvillamekko tuntuu pehmeältä ja vilpoiselta iholla. Tosin päiväkin on viilennyt, sillä pieni sadekuuro ropisee paraikaa kattoon. Huonosti nukutun yön jälkeinen päänsärky on rauhoittunut.
Minut valtaa kummallinen onnen tunne. Istun yksin tällä pehmeällä sohvalla tässä vieraassa maassa, josta kukaan tuttu ei minua löytäisi, jos sanoisin, että tule tänne. Silti en tunne olevani ollenkaan yksin. Hotellin henkilökunta moikkailee jo tuttavallisesti. Ystävälliset hymyt lämmittävät.
Tällaiset onnen tunteet ovat matkoilla parasta. Kun kokee, että kannatti tulla.
Hotellin vanhat seinät ovat rosoista kiveä tai tiiltä – jokaisen sisustajan unelma.
Tykkään jo nyt
En ole vielä nähnyt kaupungista kuin palasen. Mutta tykkään jo nyt. Korça tai Korçe on pienehkö, vain noin 50 000 asukkaan kaupunki Kaakkois-Albaniassa. Kaupunki vaikuttaa kokoaan suuremmalta.
Kauniisti kalustettuja ja kasvein koristeltuja terasseja on kävelykadulla ja kaikkialla rakennusten reunamilla, ja ne ovat käytössä lähes ympäri vuoden. Toisin on Suomessa, jossa terassit ovat yleensä parhaimmillaan arkkitehtien havainnekuvissa ja todellisuutta vain juuri ja juuri kolme kuukautta vuodessa.
Matka tänne oli eri syistä johtuen vaivalloinen ja yö sen jälkeen kuumuudessa lähes uneton. Olen oppinut, että Albaniassa on paljon kulkukoiria, ja viime yönä ne ilmoittivat olemassaolonsa muutenkin kuin tallustelemalla vastaan kadulla. Aamuyöstä niille löytyi haastaja. Kukon kiekuminen on kuitenkin niin harvinaislaatuinen ääni, ettei sille voi olla oikein edes vihainen, vaikka kello olisi puoli neljä.
Tänä yönä en kuitenkaan herätystä kaipaa.
