Kahden kodin väliä

Lauantai 22.6.2024

Olen nyt kulkenut kohta kaksi viikkoa kahden kodin väliä. Repussa on lähtenyt mukaan herkästi särkyviä astioita ja Jyskin jättikassissa kevyempää tavaraa matkalla uudelle asunnolle. Vie mennessäs, tuo tullessas on vanha hyvä sanonta, joka on ollut kovassa käytössä, joskin enemmän vientisuuntaan. 

Vie mennessäs,
tuo tullessa.

Olen puunannut pintoja, täyttänyt keittiönkaappeja ja viikannut kaappiin talvivaatteita, joita ei juuri nyt tarvita. Iloinen asia on se, että uudessa asunnossa keittiön kaappitilaa on vähintäänkin tuplaten vanhaan verrattuna. Muuta säilytystilaa sen sijaan on hitusen vähemmän. 

Siivousseula vuotaa

Välillä on vähän harmittanut, kun näkee, millaiseen kuntoon ihmiset jättävät asuntoja lähtiessään. Toisaalta harmittaa, miksi vuokranantajat eivät vaadi vuokralaiselta asunnon kunnollista siivousta. Kun kaksi seulaa vuotaa, jälkien siivoaminen jää uudelle asukkaalle.

Olen ottanut toisten sotkujen siivoamisen nöyryyskouluna. Siinä oma minä ja suuret kuvitelmat itsestään on laitettava syrjään, kun polvistuu vessan lattialle pyyhkimän vieraan ihmisen jättämiä tahroja. Voi kuulostaa naurettavalta, mutta uskon, että meistä jokainen tarvitsee välillä sitä: pudotusta oman itsensä ja erilaisten omien standardien ympärillä pyörimisestä.

Iloa näkemästäni

Iloitsen kuitenkin uudesta ja siitä, mitä näen ympärilläni. Ikkunasta näkyy paljon taivasta. Se on minulle vapautta ja tilaa hengittää, huokailla seuratessani hetki hetkeltä vaihtuvia värejä ja pilvien liikkeitä. Vastapäisen talon seinä on harmaanruskea ja karu, mutta siinä on jotakin viehättävää, ellei muuta, niin kauniit pikkuikkunat.

Ja talon pihassa seisoo kapea korkea kuusi. Ystävä veikkasi, että se on mustakuusi. Myös serbiankuusi on kapea ja korkea, mutta en tiedä, kummasta mahtaa olla kyse, jos kummastakaan (saa auttaa!). Siitä taitaa tulla uusi kuvauskohteeni, sillä se ylöspäin kuvatessa se näyttää taivasta vasten aina vähän erilaiselta.