PÄIVÄKIRJA
Päivä vanhassa Porvoossa
Sunnuntai 22.2.2026
Viikonloppu on tuntunut hyvältä. Olen viettänyt niin paljon aikaa vain kotona ja varsinkin vain Helsingissä, että oli kiva päästä välillä tuulettumaan. Vietettiin ystävän kanssa päivä vanhassa Porvoossa.
Porvoo vanhoine puutaloineen ripoteltuina rinteeseen sekä söpöine sisustuskauppoineen ja kahviloineen on aina yhtä idyllinen. Erityisesti eilen toivotettiin jopa lumisade tervetulleeksi, sillä kun lumi laskeutui tuohon pikkukaupunkiin, idylli vain syveni.
Porvoon jokiranta ja vanhat makasiinit.
Porvoon vanhoja puutaloja kirkonmäen rinteessä lumisena talvipäivänä.
Vanha ei enää vaihtelua kaipaa
Olen kyllä todennut, että useimmat sisustuskaupat ovat vain täynnä kivoja pikkuesineitä, joita en kuitenkaan koskaan osta. Ne eivät ole niin kovin tarpeellisia, ja ystävän kanssa totesimme yhteen ääneen, että iän myötä kaipaa kotiinsa uutta ja jatkuvaa koristetyynynpäällisten tai ylipäänsä minkään tavaroiden vaihtoa yhä vähemmän.
Sen huomaa iäkkäistä ihmisistä. Ei heidän kodeissaan tavarat ja huonekalujen järjestykset vaihdu muutaman kuukauden välein, vaan elämä on sen suhteen tasaista ja pysyvää. Ystävän kanssa olemme menossa sitä kohti kovaa vauhtia.
Jatkuva stailaus ja sisustusinnostus taitaa olla enemmän 30–45-vuotiaiden juttuja. Niin se oli minullakin siinä iässä. Nyt riittää, kun ihailee ja vähän hypisteleekin kaikkea kaunista, mitä olisi tarjolla.
Helmen herkkuja
Tee- ja kahvihuone Helmi on aina yhtä kotoisa herkkupaikka, jossa olisimme voineet rupatella ikuisuuksiin. Mutta kyllä me rupattelimmekin, sen mitä naapuripöydän melskaukselta kuulimme.
Kulttuurierot ovat kyllä suuria. Sekä lounaspaikassa että kahvilassa viereisessä pöydässä oli eteläeurooppalaisia turisteja. Suomalaisina päivittelimme vain, miksi on puhuttava niin kovaan ääneen, ja miksi sitä kännykkää ei voi laittaa äänettömälle, vaan huudattaa soittoääniä täysillä palkeilla?
Silti Helmen herkut veivät mukanaan. Jaoimme suklaakinuskikakkua ja lakritsikakkua ja iloitsimme yhdessä siitä, että jaamme kalorit tasan: puolet sinun ja puolet minun takapuoleeni.
