Virheet pelottavat, LUX ihastuttaa

Torstai 8.1.2026

Tulevaisuuden miettiminen on pelottavaa. Sen olen saanut huomata tänään. Kävin eilen katsomassa uutta asuntoa, johon ihastuin. Ylin kerros, lasitettu parveke, enemmän tilaa, vuokranantaja, joka tuntui aidosti huolehtivan asunnosta ja halusi myös tehdä parhaansa, että vuokralainen viihtyisi. Silti edes sen päätöksen tekeminen, ilmaisisinko vuokranantajalle haluavani asunnon, tuntui vaikealta. Sehän ei edes tarkoita, että juuri minä saisin asunnon, vaikka tiesin toki, että meitä vaihtoehtoja oli ja on tällä hetkellä vain kaksi.

Virheellinen valinta

Mutta uuteen astuminen tuntuisi juuri nyt erityisen jännittävältä, jopa pelottavalta. Mietin, mikä siinä jopa ahdistaa, sillä mahdollinen uusi asunto ei ahdistanut, vaan tuntui erinomaisen hyvältä vaihtoehdolta verrattuna nykyiseen. 

Niin, nykyinenkin oli toki alussa hyvältä tuntunut valinta, mutta arki on osoittanut valinnan virheeksi. Kuulen ja joudun haluamattani kuuntelemaan kaiken, mitä minulle vieraat ihmiset tekevät: huudot, leikit, itkut, kävelyt, juoksut, aamuheräämiset, yölliset nautinnot. Minä en nauti. Nyt olen myös oppinut kantapään kautta, että ei koskaan enää koulun viereen. Välitunneilta kantautuva ääni on kaikkien ympäröivien talojen keskeltä nousevana infernaalinen.

Virheellinen kaipuu virheettömyyteen

Ehkä tulevassa pelottaa juuri se, että teen tälläkin kertaa virheen. En haluaisi tehdä virheitä. Se on muuten yksi suurimmista virheistäni, sillä virheetöntä ihmistä ei olekaan. On raskasta edes yrittää olla virheetön, sillä aina kun tekee virheen, soimaa itseään ja valintojaan tai tekemisiään, jopa omaa olemustaan ihmisenä. Se on raskas taakka.

Tiedän kyllä tänä päivänä suunnilleen, mistä pyrkimys virheettömyyteen juontaa. Useimmille meistä tapahtuu lapsuudessa jotain, mitä kantaa mukanaan vuosia ellei peräti vuosikymmeniä. Ja turhan usein se ei ole kovin hyvä kantamus. Silti, vaikka tiedän, mistä typerä taipumukseni johtuu, en saa karistettua sitä itsestäni. Olen kyllä yrittänyt ottaa rennosti ja ajatella, kuten poikani eilen mainitsi, että ”me teemme valintoja, ja osa niistä on virheellisiä, ja sitten teemme uusia valintoja”, mutta kun haluaisin onnistua aina kerralla ja mielellään mahdollisimman hyvin, jopa täydellisesti. 

Uusi suunta on useimmiten mahdollinen

Todellisuudessa, kun suunnitelma A menee mönkään, voi useimmiten ottaa käyttöön suunnitelman B. Ja kun tekee virheen, harvoin kyse on aivan maailmaa kaatavasta virheestä. Yleensä sen kanssa voi elää, tai ainakin voi ottaa uuden suunnan. 

Nyt haluaisin ottaa uuden suunnan siihen uuteen asuntoon ja uuteen kaupunginosaan. Jos se jostain syystä jossain vaiheessa osoittautuisi virheeksi, aina on mahdollisuus kääntyä toiseen suuntaan. 

Ja jos ovi uuteen asuntoon ei tällä kertaa aukea, niin sitähän sanotaan, että Herralla on silloin jotain vielä parempaa odottamassa. Pidän siitä kiinni.