PÄIVÄKIRJA & KULTTUURI
Kivan päivän ilta
Sunnuntai 14.12.2025
Posket punoittaa vieläkin viimasta. On tullut talsittua pitkin poikin Helsingin kantakaupunkia viiltävässä tuulessa ja välillä naamassa napakalta tuntuvassa rännänsekaisessa lumisateessakin. Nyt ikkunana rapisee enää vesisade, joten valkeus odottaa vielä aikaansa. Mutta on aika kivan päivän ilta. Kynttilät lämmittää ja iltakahvi maistuu tässä kirjoitellessa.
Mentiin ystävän kanssa heti aamusta uimaan. Aallokko yllätti suuruudellaan. Ehdottelin jo, että skipataan ja tehdään vain pieni kävelylenkki, mutta onneksi ystävä ei ole luovuttajatyyppiä. Kylmä vesi teki hyvää.
Haaveilin vähän käynnistä Suomenlinnan Ehrensvärd-museossa. Se on talvella harvoin auki, ja tänä viikonloppuna esillä olisi ollut 1700-luvun joulutunnelmaa. Mutta lauttamatka myrskyisessä jäätävässä tuiskeessa ei tänään houkuttanut.
Niinpä kävimme ystävän kanssa lämmittelemässä hetken kotona ja päädyimme kävelymatkan päähän Sinebrychoffin kotimuseon joulutunnelmaan. Sinne oli luotu kertakaikkisen upeat joulukattaukset kristalleineen, posliineineen ja mm. Ekbergin leivonnaisineen. Olisipa jo joulu! Sovittiin, että käydään tunnelmoimassa vielä uudelleen aivan joulun alla, jotta saadaan sama loistokkuus kotiin ainakin ajatuksissa.
Mutta mielettömän upea oli myös museon näyttely Espanja myyttien takaa. Siinä riitti maisteltavaa, sillä monessa taulussa oli niin pieniä ja selkeitä yksityiskohtia, että voi vain ihmetellä, miten öljyväreillä voi saada loihdittua jotain niin pikkutarkkaa. Pitsikuviot erottuivat selkeästi, samoin eri kankaiden kuviot ja struktuurit, kenkien yksityiskohdat ja nappien koristeet. Ja se, mikä aina herättää ihastuksen, on taito, jolla jotkut maalarit osaavat saada valon elämään kuvassa.
Mietimme ystävän kanssa, että nykytaide on harvoin enää samalla tavalla taidokasta. Toki on myös hienoa nykytaidetta, mutta miksiköhän harva enää tekee realistista yksityiskohtaista maalaustaidetta. Vai tuntuuko minusta vain siltä? Paljolti kuitenkin näkee vain jollain tavalla minimalistista maalaustaidetta, digitaalista taidetta tai installaatioita.
Entisajan taiteen maisemamotiiveja tai kristillisiä aiheita näkee enää harvoin, ja jos näkeekin, ainakin kristilliset teemat kuvataan aina hyvin ei-kristillisesti tai irvokkaasti, harvoin myötämielisesti. Aikamme alkaa olla taiteen osalta jälkikristillistä.
Tummien sävyjen takaa näen vain munkin levollisen ja lempeän katseen. Rembrandt van Rijn: Lukeva munkki vuodelta 1661.
Suosikkini Sinebrychoffin museossa kuuluu kokoelmiin ja on Rembrandtin Lukeva munkki. Se löytyi ensin postikorttipöydältä, ja innoitti mielenkiintoisen keskustelun, koska ystäväni koki sen synkeäksi, minä taas rauhoittavaksi. Itse näin vain munkin lempeät kasvot, jotka voittivat värien synkeyden. Ystävä oli kuitenkin avomielinen, ja kun taulu tuli näyttelyssä vastaan, hän onnistui näkemään saman.
Koskettavan näyttelyn jälkeen pitäisi vain jäädä niihin tunnelmiin. Ystävä oli siinä oikeassa. Mutta olin kuitenkin suunnitellut käyväni myös Hakasalmen huvilassa Stefan Bremerin valokuvanäyttelyssä Helsinki by Night, joten kävelin Töölöön sitä katsomaan.
Odotin kuvilta ehkä enemmän, joten siinä mielessä ystävän neuvo oli hyvä. Mutta itse Hakasalmen huvila on niin ihastuttava, ettei käynti koskaan ole turha. Kaipasin vain enemmän kaupunkikuvaa, kun näyttely koostui sen sijaan aika pitkälti henkilökuvista milloin minkäkin bändin keikalta, Lepakosta, ravintolasta tai bäkkäriltä. Silti siellä oli iso pala Helsingin historiaa, mm. pari upeaa valokuvateosta Vanhan ylioppilastalon tulipalon raunioista vuodelta 1978. Taide on upeaa, silloinkin kun se (usein) kuvaa elämän tragedioita.
Vanhan ylioppilastalon tulipalo, 1978, Stefan Bremer. Upea, upea!
Kun hyppäsin kotimatkalle ratikkaan, elin todellakin kivan päivän iltaa. Ja sen kruunasi ystävältä puhelimeen kilahtanut sunnuntaiviesti:
Some friendships aren’t just friendships, they’re lifelines. The ones who hold you up, cheer you on and love you through every chapter.
Eli siis jotain sellaista kuin että jotkut ystävyydet eivät ole vain ystävyyttä, vaan kuin elämänlanka, joka tukee, kannustaa ja rakastaa sinua kaikissa elämäsi vaiheissa.
