Tag Archive for: muutto

Muuttopuuhissa

Pari viimeistä viikkoa on mennyt muuttopuuhissa. Noup, en ole muuttanut itseäni, vain vähän Instagram-tiliäni – ja anoppia.

Aloitetaan Instagramista. Olen siivonnut podcastini Pari sanaa ja kuppi kahvia Insta-tilin, niin että siellä on enää vain podcastiin liittyviä postauksia. Laitan tilin nyt lepäilemään, sillä ainakaan lähitulevaisuudessa en näe jatkoa podcastille. 

Kalle Taivaisen teos Ricky Gervais Laterna Magican näyttelyssä.

Aina on hetki aikaa taiteelle. Lauantaiaamupäivän piristys muuttopuuhien keskellä oli visiitti Laterna Magican kahteen näyttelyyn. Kuvassa: Ricky Gervais, Kalle Taivainen.

Kirjahaaveita

Podcast voisi nostaa päätään enää siinä muodossa, että kasaisin jaksot soveltuvin osin kirjaksi. Se voisi olla seuraava tavoitteeni, mutta siihen vaaditaan aika paljon myötämielisyyttä muiltakin tahoilta, joten kädet ristiin, että kokoelmalle löytyisi asiasta kiinnostunut kustantaja. Se selviää vain tarjoamalla tekstejä eteenpäin.

Olen aika monta vuotta pantannut erinäisiä kirjoituksia kirjoituspöydän laatikossa, vaikka ne todellisuudessa ovatkin tietokoneella, joten nyt olen päättänyt ottaa härkää sarvista. Kelvottomat tekstit palautuvat takaisin; sen suurempaa vahinkoa ei voi tulla, mutta mikään ei joka tapauksessa etene pelkäämällä epäonnistumista. Jos niin käy, sitten on vain uskottava, että on syytä hakeutua toisenlaisiin hommiin.

Henkilökohtainen tili

Some-elämäni jatkuu kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisenä henkilökohtaisella Instagram-tililläni, joka vasta parahtelee synnytystuskissaan. Käy kuitenkin kurkkaamassa ja tule seuraamaan, jos elämäni käänteet kuvina kiinnostavat. Osoite on @tuijaniskanen.fi.

Marcus Bomanin valokuvateos Laterna Magican näyttelyssä.

Myös Marcu Bomanin valokuvat Laterna Magicassa veivät minut mukanaan. Upeita!

Muutto palvelutaloon

Somemuuton ohella olen ollut jeesailemassa, kun anoppi on muuttanut palvelutaloon. Läheisimmillä työtä on ollut varmasti paljon, mutta suht lähellä mukana olleena sain ilokseni nähdä, miten sujuvasti kaikki lopulta meni. Ikäihmiselle muutto on varmasti sekä fyysisesti että henkisesti koetteleva paikka, kun se on sitä vähän nuoremmillekin.

Mutta nyt uusi koti on taulujen ripustusta vaille valmis, ja sopeutuminen voi alkaa. Olemme jo syöneet ensimmäiset yhteiset lounaat palvelutalossa ja tutustuneet paikkoihin. Talo vaikuttaa hienolta, ja palvelut ovat ensiluokkaisia. 

Tarkoituksellista elämää

Itselleni muutossa mukanaolo kertoi taas kerran, miten palkitsevaa on olla antamassa apuaan. Siinä on merkitystä ja tarkoitusta, jota elämään kaipaa. Konkreettisessa työssä se elämän merkityksellisyys kirkastuu usein paljon selkeämmin kuin papereita näperrellessä tai näppäimistöä naputellessa.

Rutiineja tarvitaan arjessa ja uskonelämässä

Ihminen tarvitsee rutiineja. 

Se, että me teemme asioita toistuvasti saman kaavan mukaan, helpottaa elämää, kun ei tarvitse jatkuvasti miettiä, mitä ja miten jotakin tekisi. Rutiinit luovat parhaimmillaan ihmiselle turvaa, järjestystä ja koossapitävän rakenteen ja rytmin elämään ja yksittäisiin päiviin. Ne voivat toimia perustana sille, että ihminen voi hyvin, sillä ne ankkuroivat meidät johonkin pysyvään, kuten vaikka seuraamaan Jeesusta.

Muutto rikkoo rutiinit

Tulin itse taas kesän aikana tietoiseksi rutiinien tarpeesta, kun muutin uuteen asuntoon. Muutto, kuten monet muutkin elämän murroskohdat, rikkovat tuttuja rutiineja. Rutiinien puute taas luo epävarmuutta ja lisää aivojen psyykkistä kuormitusta. Kukaan ei kestä sellaista pitkään. Toki me ihmiset olemme luonteeltamme ja temperamentiltamme erilaisia, ja toinen viihtyy ja toimii paremmin kaaoksessa kuin toinen. 

Itse olen ihmisenä sellainen, että kun kaikki tavarat ovat muuttolaatikoissa eivätkä omilla vakiintuneilla paikoillaan, olen kuin peura ajovaloissa ja hypin päättömästi paikasta toiseen, kunnes kaikki laatikot on vihdoin purettu ja tavarat järjestyksessä. Senkin jälkeen kestää vielä aikansa, ennen kuin vaikkapa aamiaistarvikkeiden löytäminen uusista kaapeista tai pyykkihuolto alkaa sujua tottuneesti. Se on juuri sitä rutiinien puuttumista, jolloin todistetusti aivojen kokema selkeytymättömyys vie hälytystilaan ja arkisista toimista tulee tuskastelua tai jopa selviytymistä. 

Rutiinit myös kahlitsevat

Näin käy myös muuttoa suuremmissa tai vakavammissa elämän murrosvaiheissa, kuten silloin kun kohdalle tulee vakava sairaus tai vaikkapa avioero. Rutiinien rikkoontuminen voi johtaa kaaokseen, mutta se voi myös johtaa tarkastelemaan, kuinka tarpeellisia vanhat rutiinit oikeastaan olivatkaan. Joskus vanhoista rutiineista on hyvä päästää irti, jos ne eivät enää palvele tarkoitustaan. Tai jos ne sitovat ja luovat pikemminkin ahdistusta kuin vapauttaa. 

Huonot tai liialliset rutiinit kahlitsevat ihmistä ja elämä muuttuu joustamattomaksi. Hengellisessä elämässä voi tapahtua sama, kun me kenties tahtomattamme sidomme itsemme tietynlaisiin uskon toteuttamisen tapoihin, jotka eivät tuokaan rauhaa ja vapautta, vaan pikemminkin turvattomuutta. Syntyy kokemus, että en riitä Jumalalle, jos en lue tarpeeksi Raamattua tai vietä riittävän pitkää aikaa rukouksessa tai jos joskus jätän väliin seurakunnan tilaisuuden. Silloin hengellisen elämän harjoittamisen rutiini muuttuu vaatimukseksi ja suoritukseksi, josta armo puuttuu. Positiiviseksi tarkoitetut rutiinit ovatkin johtaneet ahdistavaan rutinoitumiseen.

Se ei ole tarkoitus, sillä hyvät rutiinit ovat kuin liikenne- tai etikettisäännöt. Kun kaikki tietävät, miten toimia, ja jos kaikki myös noudattavat yhteisesti sovittuja sääntöjä, ei tule turhia yhteentörmäyksiä sen enempää fyysisesti kuin henkisestikään. 

Rutiinit vähentävät vaihtoehtoja ja selkeyttävät siten ihmisen toiminnan suuntaa. Samalla ne säästävät aikaa ja antavat tilaa jollekin muulle, kuten vaikkapa henkiselle tai hengelliselle kasvulle. 

Rutiinit lohtuna

Useimmat rutiinit liittyvät ihmisen perustarpeiden tyydyttämiseen, kuten syömiseen, liikkumiseen ja lepoon. Kun ihminen on masentunut, hänen on vaikea ylläpitää rutiineja, vaikka ne toisaalta toisivat mielekkyyttä elämään, josta masennuskausina usein tuntuu puuttuvan merkityksellisyys. Rutiinit, kuten vaikkapa päivittäinen kävelylenkki, voi suojata masentunutta putoamasta kokonaan arjen elämän ulkopuolelle. Masentunut kärsii yleensä myös aloitekyvyn puutteesta, joten rutiinit tulevat siinäkin tarpeeseen, sillä ne helpottavat asioiden aloittamista. Kun vain aloittaa jostakin, se voi saada isommankin pyörän liikkeelle.

Rutiinit voivat myös lohduttaa ihmistä. Silloin, kun on kurja tai saamaton olo, kotiaskareet tai tuttu rukoushetki ystävän kanssa voi viedä eteenpäin. Hyvät rutiinit pitävät ihmisen kiinni siinä, mihin hän on menossa, ja siksi myös uskon vaelluksessa tarvitaan sopivasti rutiineja. On hyvä muistaa tutkia Raamattua säännöllisesti, mielellään päivittäin, rukoilla ja olla uskovien yhteydessä. Kun niitä toistaa riittävän usein, niistä tulee rutiineja, joita ilman ei voi olla ilman, että elämästä tulee kaaosta. Ne pitävät oikealla polulla ja muistuttavat uskonelämän päämäärästä, ikuisesta elämästä yhdessä Kristuksen kanssa.

Rutiinit ovat erityisen hyödyllisiä kriisitilanteissa. Siksi esimerkiksi lentokoneessa on selkeät ohjeet hätätilanteen varalle, ne toistetaan aina koneen noustessa, ja henkilökunta harjoittelee toimia säännöllisesti. Kun kriisi on päällä, ei ole aikaa eikä voimia luoda hyödyllisiä toimintatapoja. Siksi on hyvä tutkia Raamattua juuri hyvinä päivinä, jotta sen lupaukset ja lohdutus olisivat muistissa ja sydämessä ja siten voimavarana koetuksen hetkillä. 

Kestäväisyys edellyttää rutiineja

Kuten alussa mainitsin, rutiinit on saman asian toistamista uudestaan ja uudestaan. Voisi melkein väittää, että Raamattukin suosittelee meitä luomaan rutiineja. Siellä sanotaan mm. että ”te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.” (Hepr. 10:36; 33/38.)

Sana kehottaa kestäväisyyteen myös rukouksessa ja koetuksissa (Room. 12:12), ja silloin tarvitaan sopivasti rutiineja – säännöllistä rukousta ja sitä, että me lähestymme Herraa toistuvasti tai tiedostamme, miten kestää kiusauksissa tai vaikeina aikoina. Parasta kuitenkin on, että Pyhä Henki on mukana kaikessa ja vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä, niin että rutiinien rutiininomaisuus vähitellen haihtuu ja yhteydestä Herraan tulee yksistään ilo, jota me janoamme yhä enemmän.

Hengelliset rutiinit eivät pelasta ketään, mutta ne auttavat meitä pysymään Herrassa, jolloin Hän yksin kannattelee meitä niin tavallisessa arjessa kuin murroksenkin keskellä.

—–

Tämä teksti on Radio Patmoksen Tänään torstaina -ohjelman puheblogi, joka on esitetty 15.8.2024 klo 8.50. Ohjelmia voi kuunnella jälkikäteen sivustolta patmos.fi luomalla sinne ilmaisen käyttäjätunnuksen.

Iloa ja kiitollisuutta uudesta ja vanhasta

Lauantai 3.8.2024

Kuukausi on ehtinyt jo vaihtua elokuuhun, mutta voimat eivät ole iltaisin riittäneet enää kirjoittamiseen. Ei, vaikka paljon on tapahtunut ja kerrottavaakin olisi ollut. Olen kantanut, siirrellyt, tyhjännyt ja täyttänyt. Käynyt kellarivarastossa ja toisessakin, repinyt banaanilaatikoita kartonkikeräykseen, jaotellut muovia ja metallia, luopunut ja iloinnut, kun tarjolle laittamani tavarat ovat kadonneet parempaan tarpeeseen talon ala-aulasta. 

Ja nyt on valmista. Niin valmista, että tänään olisi opeteltava vain olemaan ja lepäämään. Se on päivien rutistuksen jälkeen vaikeaa.

Iloa uudesta

Iloitsen uudesta kodistani. Täällä on valoa ja enemmän tilan tuntua kuin edellisessä, vaikka neliöitä on vähemmän. Mutta yhden yhtenäisen tilan sijaan sain taas oman makuuhuoneen, johon mahtuu myös työtila. Se tuo isomman asunnon tuntua, vaikka neliöitä en enempää tarvitsekaan. Kylpyhuone on vastaavasti edellistä pienempi ja vaatii vähän totuttelua, mutta enpä minä siellä pakollisten lisäksi aikaani vietäkään.

Uuden kodin olohuone sisustettuna.

Nyt alkaa olla valmista! Iloitsen uudesta kodistani.

Haasteitakin on riittänyt, eikä kaikkea ole vieläkään täysin selätetty. Viimeisimpänä harmina oli eilen astianpesukone, jonka jäljiltä jouduin pesemään lähes kaikki koneessa olleet astiat käsin. Mutta oletettavasti löysin syynkin. Koneen toinen suihkuvarren keskiö oli täynnä muoviroskaa ja suuttimen aukot tukossa paperista. Onkohan jollakulla ollut vähän huonosti sulavia muovitettuja pesuainetabletteja? Mene ja tiedä, mutta odotan toiveikkaana seuraavan pesun tulosta.

Harmeista kiitollisuuteen

Kaikkien harmien keskellä sain kuitenkin ystävältä hyvän muistutuksen, kun juttelimme tänään puhelimessa: Käännä katseesi 180 astetta ja mieti, mistä kaikesta saat olla kiitollinen!

Niinpä – olen kyllä ollut monestakin asiasta viikon mittaan kiitollinen, mutta tunnustan, että annan usein harmeille liikaa valtaa. On vaikea päästää irti kontrollin tarpeesta ja kuvitelmasta, että kaikki elämässä menee aina kuin vettä vain. Välillä on tunnustettava, että (menneiden koettelemusten vuoksi) jopa pelkään vastoinkäymisiä ja teen kaikkeni hallitakseni elämääni, ettei mikään menisi vikaan. Jokainen ymmärtää – minäkin –, että sellainen elämä käy raskaaksi.

Kun vaikeudet pelottavat

Huomaan olevani erityisen kiitollinen juuri kaikesta, mikä on pelottanut tai aiheuttanut suurta päänvaivaa. Kun sellainen asia ratkeaakin parhain päin, helpotus sulaa suureksi kiitollisuudeksi. 

Taisin kiitellä vähän liiankin kanssa, kun edellisestä taloyhtiöstä tutut remonttimiehet kiinnittivät viikolla kaappeja ja tauluja seinään. He olivat luotettavia ja osaavia ammattimiehiä eivätkä edes pyöritelleet silmiään, kun välillä arvoin, tuleeko taulu siihen vai kaksi senttiä ylemmäs – pitelivät vain kärsivällisesti ja totesivat, että on tärkeää saada itselle tärkeät asiat kerralla oikein. 

Olen kiitollinen, kun kaikille tavaroilleni on löytynyt oma paikkansa, vaikka se on vaatinut järjestelyä, luopumista ja vähän kekseliäisyyttäkin. Muuuttolaatikkomeren keskellä oli ahdistavaa, kun järjestyksen ihmisenä en löytänyt tavaroitani tai jouduin penkomaan useamman laatikon löytääkseni haluamani. Ajatukseni ovat jälleen paremmassa järjestyksessä, kun kotikin on järjestyksessä.

Uusi koti muuton jälkeen kun tavarat ovat muuttolaatikoissa.

Olen järjestyksen ihminen ja pääni menee sekaisin, kun tavarat ovat muuttolaatikoissa enkä löydä etsimääni.

Uuden kodin rauha

Ehkä eniten kiitän siitä, että uusi koti on entistä rauhallisemmalla paikalla. Koirat eivät hauku naapurissa, eivätkä moottoripyörät pärise, kylmäkuljetusautojen kondensaattorit jyrise tai roska-astioiden raahaus tyhjennykseen jylise ikkunan alla. Lapsia ympäristössä on enemmän, mutta heidän iloiset leikin äänensä ovat korvalle hellempiä. Uskon, että Jumala on toden totta kuullut rukoukseni ja antanut minulle tämän uuden kodin, jonka toivoin olevan ”rauhan tyyssija”.

Jännitin jostain syystä myös vanhan asunnon luovutusta, vaikka olin puunannut paikat huolella. Se meni kuitenkin hyvässä hengessä ja kaikki oli kunnossa. 

Juuri asunnon luovutushetkellä ystävä jakoi Facebookista vanhan muiston yhteisestä aamiaishetkestämme, katetusta pöydästä ja ikkunamaisemasta vanhassa asunnossa. Siihen oli hyvä päättää kiitollisena yli neljän vuoden kaunis matka Pietarinkadulla. 

Aamiaispöytä katettuna Pietarinkadulla.

Aamiaishetki Pietarinkadulla jäi mukavaksi muistoksi neljästä ihanasta vuodesta

 

Kaoottinen muutto

Keskiviikko 24.7.2024

Toivun yhä eilisestä muutosta, joka oli surkein kaikista 15 muutosta elämäni aikana. Valitettavasti epäonnistuin muuttofirman valinnassa. Ellei oma poika ja hänen pikaisesti hätiin kutsumansa ystävä olisi olleet mukana ja ellen olisi kesken muuton soittanut yrityksen pomolle tulikivenkatkuista puhelua, muuttaisimme varmaan pienen asuntoni tavaroita edelleen ja tekstiilit olisivat likaisia ja kalusteet naarmuilla.

Poikani on fiksu kaveri ja totesi varsin nopeasti, että se kommunikointi – se olisi tärkeää. Äitinsä poika, ymmärtää viestinnän päälle. Mutta kun yritin kommunikoida muuttomiesten kanssa ja kertoa, minkä kanssa olisi oltava vähän varovainen tai mitä tavaroita on vielä ullakkokomerossa, niin ukkoja ei tuntunut kiinnostavan ollenkaan.

Me maallikkokantajat emme myöskään saaneet vastauksia, missä järjestyksessä tavarat autoon lastataan. Ja lopputulos oli sen mukainen. Kaoottinen ja toimimaton.

Äiti kilahtaa, poika rauhoittelee

Muissa muuttotarjouksissa arvio asuntoni muuton kestosta oli 2,5–3 tuntia. Käyttämäni firman hoiteissa puolentoista tunnin kuluttua vanha, kuitenkin varsin pieni asunto, ei ollut vielä likimainkaan tyhjä. Ja kun olin sopinut, että kalusteille tuodaan suojaushuopia, niin tällä yrittäjällä niitä oli tarjolla kokonaista kolme kappaletta. Jokainen voi arvata, että niillä ei pitkälle pötkitä.

Ensimmäisen kerran kilahdin siinä vaiheessa, kun näin vaalean sohvani selkämyksen, joka oli mustissa tahroissa, kun se mitä ilmeisimmin oli laitettu selälleen auton lavalle – ilman suojausta. Oli kuin olisi pikkulapsille puhunut, sillä olin juuri sanonut, että sohva pitää suojata autossa.

Valitettavasti venäjän kielen taitoni on sen verran olematon, että viesti ei ilmeisesti mennyt perille. Tiedän, mitä sateenvarjo on venäjäksi, mutta sillä on paha suojata kokonaista sohvaa.

Poikani on äitiään fiksumpi myös siinä suhteessa, että hän malttaa kommunikoida rauhallisemmin siinä vaiheessa, kun mikään ei tunnu sujuvan ja minulla kuppi kaatuu. Sanoi äidilleen, että ”ota rauhallisesti, jospa minä hoitaisin puhumisen”.

Burgerit pelastivat raskaan päivän

Lopulta uudessa kodissa oli yhä kalusteita ja laatikoita pihassa ja pino banaanilaatikoita rappukäytävässä, kun ehdotimme muuttomiehille, että emmeköhän selviä lopuista itsekin. Heidän mukanaolonsa kun maksoi koko ajan, mutta ei sitten oikein maksanut vaivaa. 

Kun sitten setvin maksuasioita toisen muuttomiehen kanssa, toinen tuijotteli vieressä toimettomana sen sijaan, että olisi yhä kantanut loppuja laatikoita sisään asuntoon. Vasta kun itse tartuin pariin laatikkoon kiukuspäissäni, hänkin tajusi, että voisi ehkä tehdä samoin. Töissä kun oli.

Päivä oli raskas sekä henkisesti että fyysisesti. Niin paljon en ole itse joutunut tekemään töitä yhdessäkään muutossa. Mutta päälle testasimme pojan ja hänen ystävänsä kanssa uudella kotikadulla olevan Bonelessin (burgeriravintola), ja minusta, joka syö harvoin burgereita, tuli oitis fani. Päivän pelastaja, yhdessä ruokaseurani kanssa!

Uuden kodin ikkunasta näkyvä kaupunkimaisema.

Taivas on läsnä molemmin puolin, kun katson ulos ikkunasta.

Uudet maisemat

Tänään olen taistellut uuden nettiyhteyden asennuksen kanssa. DNA:lla on kuitenkin loistava maksuton palvelu, johon voi varata puhelinajan. Yksin en olisi selvinnytkään, sillä asunnon nousuporttien merkinnät oli tarroitettu väärin. Vähän kyllä aluksi kuumenin itsekin puhelun aikana, mutta saimme yhteydet lopulta kuntoon ja päätimme anteeksipyyntöjeni jälkeen puhelun hyvissä merkeissä.

Illan lopuksi on tietenkin jaettava pari kuvaa uusista maisemista. Ne ovat erilaiset kuin edellisessä kodissa, mutta jo nyt yhtä mieluisat. Ja mikä parasta, taivasta näkyy täälläkin ja paljon.

Uuden kodin ikkunasta näkyvä kaupunkimaisema.

Tämäkin näkymä miellyttää silmää. Kenties uusi vaihtuvien taivaan värien kuvauskohde.

Muuttoväsymystä ilmassa

Lauantai 20.7.2024: Muuttoväsymys iski eilen vain pari päivää ennen muuttoa. Vaikka tiesin, että muutto on aina raskasta varsinkin fyysisesti, olin unohtanut, että vähän ennen h-hetkeä tulee ahdistus. Tavara ei näytä loppuvan ollenkaan, mutta aika sen sijaan tuntuu loppuvan juuri sillä hetkellä.

Lue lisää

Kahden kodin väliä

Lauantai 22.6.2024

Olen nyt kulkenut kohta kaksi viikkoa kahden kodin väliä. Repussa on lähtenyt mukaan herkästi särkyviä astioita ja Jyskin jättikassissa kevyempää tavaraa matkalla uudelle asunnolle. Vie mennessäs, tuo tullessas on vanha hyvä sanonta, joka on ollut kovassa käytössä, joskin enemmän vientisuuntaan. 

Vie mennessäs,
tuo tullessa.

Olen puunannut pintoja, täyttänyt keittiönkaappeja ja viikannut kaappiin talvivaatteita, joita ei juuri nyt tarvita. Iloinen asia on se, että uudessa asunnossa keittiön kaappitilaa on vähintäänkin tuplaten vanhaan verrattuna. Muuta säilytystilaa sen sijaan on hitusen vähemmän. 

Siivousseula vuotaa

Välillä on vähän harmittanut, kun näkee, millaiseen kuntoon ihmiset jättävät asuntoja lähtiessään. Toisaalta harmittaa, miksi vuokranantajat eivät vaadi vuokralaiselta asunnon kunnollista siivousta. Kun kaksi seulaa vuotaa, jälkien siivoaminen jää uudelle asukkaalle.

Olen ottanut toisten sotkujen siivoamisen nöyryyskouluna. Siinä oma minä ja suuret kuvitelmat itsestään on laitettava syrjään, kun polvistuu vessan lattialle pyyhkimän vieraan ihmisen jättämiä tahroja. Voi kuulostaa naurettavalta, mutta uskon, että meistä jokainen tarvitsee välillä sitä: pudotusta oman itsensä ja erilaisten omien standardien ympärillä pyörimisestä.

Uuden kodin pihassa seisoo kapea ja korkea kuusi.

Uuden kodin pihassa seisova kapea ja korkea kuusi aurinkoisena päivänä. Liekö se serbiankuusi vai mustakuusi?

Iloa näkemästäni

Iloitsen kuitenkin uudesta ja siitä, mitä näen ympärilläni. Ikkunasta näkyy paljon taivasta. Se on minulle vapautta ja tilaa hengittää, huokailla seuratessani hetki hetkeltä vaihtuvia värejä ja pilvien liikkeitä. Vastapäisen talon seinä on harmaanruskea ja karu, mutta siinä on jotakin viehättävää, ellei muuta, niin kauniit pikkuikkunat.

Ja talon pihassa seisoo kapea korkea kuusi. Ystävä veikkasi, että se on mustakuusi. Myös serbiankuusi on kapea ja korkea, mutta en tiedä, kummasta mahtaa olla kyse, jos kummastakaan (saa auttaa!). Siitä taitaa tulla uusi kuvauskohteeni, sillä se ylöspäin kuvatessa se näyttää taivasta vasten aina vähän erilaiselta.  

Uuden kodin pihassa seisoo kapea ja korkea kuusi.

Uusin kuvauskohteeni: pihassa seisova kuusi pilvisenä päivänä.

Muutto etenee hurjaa vauhtia

Tiistai 11.6.2024

Muutto etenee vauhdikkaammin kuin olin odottanut. Askelmittari on huippulukemissa, vaikka en ole kulkenut kuin kodin, kiinteistönvälitysfirman (avainten hakua ja paperien selvittelyä), kirpputorin (vaatteita ja muuta ylimääräistä myyntiin) ja Alepan (banaanilaatikoita muuttoon) väliä, ja ne ovat kaikki aivan lähellä, muutaman korttelin sisällä. 

Vaikka sopimuksen alkuun on vielä toista kuukautta, sain tänään avaimet uuteen kotiin, kunhan vuokravakuudet ja kotivakuutukset tulivat kuntoon. 

Olen siis lähestulkoon pöllämystynyt. Sopimus tehtiin eilen, ja nyt kiidän jo eteenpäin kuin pikajunassa.

Vakuutukset kuntoon

Vakuutuksen muutos oli ainoa, jonka kanssa hiki nousi hetkeksi pintaan, mutta lopulta sain chatin päähän ystävällisen asiakaspalvelijan, joka hoiti tarvitsemani todistuksen hetkessä valmiiksi. Minulle oli uutta, että kun kotivakuutuksen siirtää uuteen osoitteeseen, vakuutus on voimassa irtaimistolle molemmissa kohteissa kahden kuukauden ajan. Eli kun siirrän tavaroita jo nyt uuteen asuntoon, vakuutus kattaa sekä uudessa että nykyisessä kodissani olevan irtaimiston muuton ajan.  

Huomenna ystävä tulee käymään autoineen, ja viemme jo kuormallisen tavaraa alta pois. Tulevina päivinä käyn vähitellen siivoilemassa asuntoa, pyyhkimässä hyllyjä ja kaapinovia, pesemässä astianpesukoneen ja liesituulettimen suodattimet, kenties ikkunatkin nyt, kun asunto on vielä tyhjä. On kiva saada paikat kiiltämään ja puhdas tuoksu taloon. 

Tahrat jäävät suurten linjojen alle

Olen huomannut, että näytöllä tulee katseltua aina vain asunnon suuria linjoja: miellyttääkö asunto ylipäänsä, sopivatko omat kalusteet hyvin pohjaan, onko pistorasioita ja valaisinten paikkoja riittävästi ja sopivissa kohdin, onko asunto perushyvässä kunnossa jne. Joka kerta jää huomaamatta, että hyllyt, kaapinovet, kaakelit, liukukiskot ja vastaavat eivät ihan olekaan priimapuhtaita.

Mutta olen kiitollinen vuokraemännälle, joka niin auliisti antoi asunnon käyttööni jo etuajassa. Nyt minulla on reilusti aikaa pyyhkiä paikkoja vähän enemmänkin.

Turhaksi jääneitä tavaroita esillä kirpputorin hyllyssä.

Ensimmäisen kirpputoripäivän saldo oli lupaava. Olkoon loppuviikko yhtä onnistunut.

Pökerryttävä päivä

Nykyinen koti alkaa taas vähitellen näyttää Alepan vihannesvarastolta. Banaanilaatikkopinot kasvavat ja täyttyvät, vaikka yritän samaan aikaan luopua kaikesta turhaksi jääneestä. Kirpputorimyynti alkoi mukavasti, ja ensimmäisen päivän myyntisaldo oli lupaava. Jos sama tahti jatkuu, olen sunnuntaina rikas. Ainakin omasta mielestäni.

On ollut hyvä päivä.

Sen verran päivä oli vauhdissaan pökerryttävä ja ajatukset rullasivat kaikessa tapahtuneessa, että ruuanlaitto ei mennyt ihan nappiin. Kuorin sipulia ja kaavin kuoret leikkuulaudalta biojätteeseen. Sen jälkeen pilkoin sipulin ja kaavin pilkotun sipulin leikkuulaudalta niin ikään biojätteeseen. Pannu odotti tyhjillään ja jäi harmittamaan, kun meni hyvä sipuli hukkaan.

Mutta sanoisin silti loppukaneettina, kuten omat lapset aikanaan, että on ollut hyvä päivä.

Muuto(kse)n aikaa

Maanantai 10.6.2024

En kokenut väärin, kun aavistelin muutosta elämään. Vaatekaappi muuttui jo, ja nyt on vaihtumassa asunto. Olen innoissani ja odottavalla mielellä uuden edessä.

Olen taas kerran saanut huomata, että asiat eivät aina tapahdu heti, kun haluaisi, vaan silloin, kun aika on oikea: Jumalan tahdon mukainen, jos sitä haluaa seurata. 

Olen katsellut asuntoja säännöllisen epäsäännöllisesti melkeinpä siitä asti, kun aloin kärsiä naapurin koiran päivittäisestä ja pitkäkestoisesta haukunnasta. Mutta edes pahimpaan aikaan ei helpotusta tullut; sopivaa asuntoa vain ei ollut tarjolla etsimiltäni alueilta.

Odotus kasvattaa

Olen joutunut nielemään kiukkuani ja odottamaan, vaikka en olisi luontaisesti halunnut, menemään itseeni ja tutkimaan omia asenteitani ja reagointitapojani, eivätkä nekään ole aina mairitelleet. Suurista luonteenmuutoksen läpimurroista en tiedä, mutta pienoista kasvua sentään olen saanut itsessäni havaita, kun uuden odotus on kestänyt. 

Pietarinkatu on nykyinen kotikatuni.

Nämä nykyisen kotikadun maisemat jäävät kohta taa. Tai pikemminkin sivuun – uudesta kodista katsottuna.

Karusti voisi sanoa, että Siperia opettaa, ja kauniimmin, että Jumala muokkaa luotujaan välillä kivunkin kautta.

Siinä vaiheessa, kun aika on kypsä, asiat kuitenkin etenevät sulavasti ja käsittämättömällä vauhdilla. Allekirjoitin uuden vuokrasopimuksen aamupäivällä, ja sen jälkeen olen jo hakenut ensimmäiset muuttolaatikot, saanut kantajia muuttopäiväksi ja löytänyt yrittäjän, jolta saa osaajan kiinnittämään kaapit ja taulut seiniin.

Otin myös hieman jännittyneenä yhteyttä uuteen vuokranantajaan, joka osoittautui ihastuttavaksi ja äärettömän ystävälliseksi vanhemmaksi rouvaksi. Suureksi ilokseni hän ilmoitti, että voin noutaa avaimet koska vain, vaikka vuokrasopimus tulee voimaan vasta elokuussa. Saan siis siivoilla rauhassa ja viedä jo vähitellen tavaroita uuteen kotiin, joka sijaitsee vain parin korttelin päässä nykyisestä.

Odota sitä;
sillä varmasti se toteutuu,
eikä se myöhästy.
(Hab. 2:3)

Lopussa kiitos seisoo

Ilo ja kiitollisuus kuplii sisällä. On levollista olla hyvissä käsissä, koska ”Herra on hyvä häntä odottaville, jokaiselle, joka häntä etsii”. Häneltä saa hiljaisuudessa toivoa apua. (Val. 3:25–26). Olipa asia pieni tai suuri, apu tulee varmasti, kun aika on oikea. Jumalan antama näky voi ottaa aikansa toteutuakseen, mutta se ei petä. Joskus se viipyy, mutta lupaus on: ”odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy” (Hab. 2:3).

Kun kotiseutu tuntuu vieraalta

Voi, miten vaikeaa tämä muutos voi olla! Kun kotiseutu tuntuu vieraalta. Tunteet heittelee edestakaisin. Pari päivää Helsinkiä tuntuu niin kotoisalta.

Kun kotiseutu tuntuu vieraalta ja Helsinki niin tutulta.

Kun kotiseutu tuntuu vieraalta ja Helsinki niin tutulta.

Tunnen kadut ja tiedän, minne olen menossa ja mikä minua missäkin odottaa. Kun istun täällä ystävien kanssa ja käyn läpi syntyjä syviä ja tajuan, miten paljon olen heitä kaivannut. Kun istun anopin kanssa Limoncellolla ja kuuntelen hänen tarinoitaan ja tiedän olevani oikeassa paikassa. Kun tapaan vanhoja työkavereita kahvipöydän ääressä ja kaikki on niin tuttua.

Tunnen kadut ja tiedän,
minne olen menossa ja
mikä minua missäkin odottaa.

Tajuan, miten vieras olen vielä omalla kotiseudullani ja miten kotona olen täällä Helsingissä, jossa olen viettänyt yli 20 viime vuotta. Miksi ihminen kaipaa ensin pois jostakin ja sitten kuitenkin takaisin sinne?

Onneksi Pohjanmaalla on sukulaisia ja ystävä, joka vie lenkille joka viikko. Se on minulle suuri juttu. On vain alettava rakentaa uutta sosiaalista verkostoa. Kyllä se siitä. Olen tehnyt oikean liikkeen, mutta prosessi on vaativampi kuin odotin.

Paluu kotiin Pohjanmaalle

Paluu kotiin Pohjanmaalle on totta. Kello ei ole seitsemääkään aamulla. Istun uuden kotini keittiönpöydän ääressä ja katselen ympärilleni. On hiljaista. Hiirenhiljaista. Juuri sitä, mitä olen kaivannut ja rukoillut. 

Ystävä nukkuu vierashuoneessa. Hän on ollut mukana perjantaista lähtien. Kivunnut ensin Helsingissä portaita ylös ja alas kolmanteen kerrokseen, kantanut tavaroitani, antanut sitä, mitä vain ystävä voi antaa – aikaansa, apuaan, rohkaisuaan, saunan löylyt ja maukasta keittoa. Hän ja hänen poikansa, irakilainen ystäväni ja hänen ystävänsä, oma poika ja hänen ystävänsä. Kokonainen ystävien ketju.

Koskettava kotiinpaluu

Jo tämä hyväsydäminen apurijoukko sekä kotirapun iäkkäimmät naapurit, jotka tulivat halaamaan hyvästiksi ja muistelivat lämpimästi naapuruuttamme, oli enemmän kuin olisin osannut pyytää. Mutta se vastaanotto, jonka sain, kun saavuin Pohjanmaalle, vanhalle kotiseudulle, ylitti kaikki odotukset. Se oli niin käsittämättömän hienoa ja koskettavaa.

Uuden kodin keittiön pöydällä odotti maljakossa tuore kukkakimppu: Lahja sinulle, seinänaapuri, luki kortissa. Vastassa oli perhettä ja sukua, nuoruuden ystävä, halauksia ja rutistuksia, lihaksia lämpimänä kantohommiin, työkaluja valmiina asennuksiin – ja asunto, joka on täydellisempi juuri tähän hetkeen kuin olin osannut toivoa.

Kukkia, juusto, viiniä ja tervetulokortti pöydällä.

Tervetulokukat odottivat kotiinpalaajaa, ja illalla kalusteet olivat jo uudessa kodissa paikoillaan.

Reilussa puolessa tunnissa pihaan ajaneen muuttoauton kuorma oli purettu. Ehdin vain sanoa ”tuonne, vasempaan makkariin, keittiöön, tähän, vaatehuoneeseen, laita-johonkin-en-muista-mihin-se-kuuluu”, ja muuttofirman muuttaja (kuten Aamulehti tätä naispuolista muuttomiestä luultavimmin kutsuisi!) sai kaasutella kotiinsa kirjoittelemaan laskua.  

Auttavat kädet liikuttivat

Flunssaisena, henkisesti ja fyysisesti uuvahtaneena olisin siinä vaiheessa mieluiten istahtanut banaanilaatikoiden taakse piilotetulle sohvalleni ja antanut ylikuormitettujen aivojeni levähtää. Mutta suku ja ystävät päättivät toisin – ja hyvä niin! He olivat kaurapuuronsa syöneet, ja alkoi tapahtua. 

Illansuussa sängyt oli kasattu, petivaatteet tomutettu, valaisimet ja pesukone kiinnitetty, keittiön kaapit järjestetty, olohuone sisustettu (no, vähän jäi fiilattavaa), osa vaatteista ripustettu ja kaupassa käyty. Pyörin kaiken keskellä kuin keilanukke: katselin vain ja ihastelin huokaillen, miten kaikki valmistui. Kun koko ajan meinasi uudelleen ja uudelleen liikutuksesta itkettää, piti muistuttaa itseään eräästä pohjalaisen Pesärikko-trilogian repliikistä: ”Hillitte ittes!”

En hillinnyt. Vuodatin salaa ja vuodatin näkyvästi. Annoin itseni pudota siihen pumpuliin ja huolenpitoon, johon minut käärittiin. Eri vaiheissa elämääni olen ollut yksin vastuussa monista asioista, joita en olisi millään jaksanut kantaa. Viime aikoina en ole ollut. Niin moni on minua kantanut – ja miten kevyt ja hyvä siinä onkaan olla! Kotona.

Kuvat eivät ole kopioitavissa.
©Tuija Niskanen