Päivä on ollut harmaa monella tapaa. Oman elämän apeus kuitenkin väistyi nopeasti, kun töiden lomassa kuulin pääkaupunkiseudulla tapahtuneesta kouluampumisesta. Tilalle tuli suru – monella tapaa.

Ampumistapaus vaati yhden nuoren koko elämän ja vammautti vakavasti kahta nuorta elämää. Se toi pelon ja järkytyksen lukuisten lasten ja heidän läheistensä elämään. 

Lisäksi se muutti yhden nuoren elämän kulun tavalla, jonka suuntaa ei kukaan vielä tiedä. Se voi olla tuhon suunta, tuskan tai välinpitämättömyyden täyttämän selviytymisen suunta, tai se voi olla katumuksen, anteeksiannon ja uudestisyntymisen suunta. 

Lyhyen hetken seuraukset voivat olla pysäyttäviä, ja joillekin peruuttamattomia.

Monia ja monenlaisia uhreja

Menehtyneen lapsen läheisten surua kykenee sitä kokemattomana vanhempana vain aavistelemaan, samoin kuin loukkaantuneiden ja heidän läheistensä hätää. Jokainen tietää kuitenkin, että suru on tänään ja vielä pitkään musertava.

Silti en voi olla ajattelematta myös nuorta epäiltyä ja sitä, miten hän viettää tulevan yönsä erossa perheestään taakkanaan hirvittävä teko, jota ei saa perutuksi, vaikka haluaisikin. Tai hänen vanhempiaan. Hekin ovat kokeneet suuren menetyksen ja järkytyksen.

En väheksy uhrien surua enkä pyri mitätöimään pahoja tekoja, mutta on myös traagista, miten tekijän läheiset joutuvat kärsimään – eivät vain siitä, miten teko muuttaa heidän suhdettaan omaan lapseen, vaan myös teon seuraamuksista: ympäristön paheksunnasta, häpeästä, voimattomuudesta, lukuisista kysymyksistä, joihin ei usein löydy minkäänlaisia vastauksia.

Kukaan ei kuitenkaan voi vastata toisen teoista, ei edes oman lapsensa. Me ei voida kantaa toinen toistemme syntejä sen enempää kuin tuskaa tai syyllisyyttäkään. Siksi on myös väärin vaatia ketään tilille toisen teoista.

Pääsiäinen muistuttaa anteeksiannosta

Jo heti tänään julkisuuteen on annettu lausumia, joihin ei voi yhtyä, vaikka ymmärtäisikin, missä tarkoituksessa ne on annettu. Suomeen on sadellut surunvalitteluja eri puolilta maailmaa. Yhdessä niistä todettiin, että kyseessä on ”anteeksiantamaton teko”. 

Olemme juuri viettäneet pääsiäistä. Se todistaa, että kaikki hirveimmätkin teot ovat anteeksiannettavissa. Anteeksianto on ihmiselle vaikeaa ja usein pitkä prosessi. Se on harvoin mahdollista, ellei Jumala saa vaikuttaa tahtomista ja tekemistä. Mutta se silti aina on mahdollista, ja sen tulisi olla lähtökohtamme, vaikka sitä ei järjellä voisikaan ymmärtää tai hyväksyä.

Ihminen ei ole hyvä

Toinen huolestuttava lausuma oli valtionhallinnosta tullut lupaus: ”Vakuutan, että tämä käydään hyvin huolella läpi, että tämä ei enää toistu.” (Ilta-Sanomat). Me voimme ihmisinä tehdä kaiken mahdollisen, mutta me emme voi estää edes tällaisia tragedioita täysin tapahtumasta tai enää toistumasta. Elämä ei yksinkertaisesti mene niin. Kukaan ei voi olla jatkuvasti veljensä vartija. 

Vaikka useimmat ihmiset toisin ajattelevat, ihminen ei ole perimmältään hyvä. Ihminen on syntinen, kiero, omaa etuaan tavoitteleva, ylpeä ja paljon muuta, mikä ei tuota hyvää. Vain Jumala voi antaa meille lihasydämen kivisydämen tilalle, niin että meissä kasvavat sellaiset ominaisuudet kuin ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys [ja] itsensähillitseminen” (Gal. 5:22). Ilman Jumalaa olemme omien tunteidemme, viettiemme ja halujemme vietävissä, niin hyvässä kuin pahassa.

Lapsia on suojeltava, ei altistettava

Kolmas asia, mitä minun on vaikea ymmärtää, on tämän päivän kriisityö. Lehtitietojen mukaan tapahtumaa käydään huomenna läpi kaikissa Vantaan kouluissa ja päiväkodeissa. Miksi? Miksi asiasta pitää puhua lapsille ja jopa alle kouluikäisille lapsille, jotka eivät ole olleet näkemässä tapahtumia tai joita asia ei millään tavalla koske? 

Ymmärrän kriisiavun niille, jotka ovat olleet jollain tapaa asianosaisia, mutta miksi tragedia tuodaan niidenkin lasten elämään, jotka ovat siltä säästyneet? Ajattelen, että vanhempien ja aikuisten tulisi pikemminkin suojella lapsia tiedolta ja pyrkiä käsittelemään oma järkytyksensä niin, ettei lasta altisteta turhaan asioille, jotka aiheuttavat pelkoa. Meillä pelkoa ja kauhukuvia lietsotaan tänä päivänä muutenkin liikaa.