Kynäpurkki ja kyniä sekä kamera kirjoituspöydällä.

Päiväkirja

Pahoitteluni, sillä tämä on vain päiväkirja – ei suurta maailmankirjallisuutta.

Kipuja ja näkymiä

Lauantai 6.7.2024: Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, kuuluu vanha sanonta. Siitä päästä olen tänään kärsinyt, joskin kärsijänä ovat olleet sääret, pakarat ja – noh, koko alavartalo. On mukava kuvitella olevansa 35, vaikka siitä on kolmattakymmenettä vuotta. Lihaskunto ei ole enää sama, varsinkaan kun alamäkiharjoittelu ei kuulu ohjelmaan. 

Uusi maa – uudet maut

Perjantai 5.7.2024: Tutustuminen uuteen maahan tuo mukanaan aina myös uusia makuja ja tapoja. Ruokailu Albaniassa on toisenlaista kuin mihin perunoilla ja läskisoosilla kasvanut suomalainen eli minä olen tottunut. Ruokaa on tarjolla paljon, ja sitä kannetaan pöytään vähitellen eikä ollenkaan siten kuin itse ajattelisi.

Vuorille ja takaisin

Torstai 4.7.2024: Luonto on melkoinen hurmuri. Tänään minut hurmasi Morava-vuoristo, mutta myös Korçan vilkkaus, moninainen arkkitehtuuri ja jopa kaikki väliin mahtuva rähjäisyys.

Mutkaista tietä matkalla

Keskiviikko 3.7.2024: Jostain syystä käynnissä olevan Albanian matkani varsinaiset matkustusosuudet eivät ole kulkeneet ns. suotuisten tähtien alla. Tai enhän minä mihinkään tähtiin ja niiden asentoihin usko; käytän vain kulunutta sanontaa. Kristittynä voisin ajatella, että Jumala koettelee jollakin tavalla tai jotakin.

Kannatti tulla

Tiistai 2.7.2024: Istun hotellin ala-aulassa viihtyisässä kahvilassa edessäni tuplaespresso ja takanani vanha basaarialue, johon en ole vielä ehtinyt tutustua. Kahvilassa on vain muutama ihminen ja pari tarjoilijanuorukaista. Tilassa on ihmeellinen rauha ja hiljaisuus.

Adrianmeren aalloissa

Perjantai 28.6.2024: Tänään illalla kävelin pitkin Durrësin rantabulevardia Albaniassa. Maassa, jonka muistan kouluaikoinani olleen Euroopan suljetuin. Paljon on sittemmin tapahtunut. Tämäkin on niitä maita, joissa en olisi koskaan kuvitellut käyväni.

Myrskyisä matkan alku

Torstai 27.6.2024: Terveiset Frankfurtista! Minun pitäisi kyllä olla ystävien kanssa jo Albanian Durrësissa, mutta myrsky päätti toisin.

Kahden kodin väliä

Lauantai 22.6.2024: Olen nyt kulkenut kohta kaksi viikkoa kahden kodin väliä. Repussa on lähtenyt mukaan herkästi särkyviä astioita ja Jyskin jättikassissa kevyempää tavaraa matkalla uudelle asunnolle. Vie mennessäs, tuo tullessas on vanha hyvä sanonta, joka on ollut kovassa käytössä, joskin enemmän vientisuuntaan. 

Muutto etenee hurjaa vauhtia

Tiistai 11.6.2024: Muutto etenee vauhdikkaammin kuin olin odottanut. Askelmittari on huippulukemissa, vaikka en ole kulkenut kuin kodin, kiinteistönvälitysfirman, kirpputorin ja Alepan väliä, ja ne ovat kaikki aivan lähellä, muutaman korttelin sisällä. 

Muuto(kse)n aikaa

Maanantai 10.6.2024: En kokenut väärin, kun aavistelin muutosta elämään. Vaatekaappi muuttui jo, ja nyt on vaihtumassa asunto. Olen innoissani ja odottavalla mielellä uuden edessä. Olen taas kerran saanut huomata, että asiat eivät aina tapahdu heti, kun haluaisi, vaan silloin, kun aika on oikea: Jumalan tahdon mukainen, jos sitä haluaa seurata. 

Kuvat eivät ole kopioitavissa.
©Tuija Niskanen