Sunnuntai 20.10.2024: Uudelta ikkunapaikalta katselin tänään pohjoiseen kiitäviä pilviä ja vastapäistä ruskeanharmaata seinää ja pihaa, josta tuli mieleen lapsuuden talonkiertäjä-leikki. Ajatuksissa oli myös ikääntyminen, joka näkyy lähellä ja jota nuorena ymmärtää niin huonosti.
Lauantai 3.8.2024: Kuukausi on ehtinyt jo vaihtua elokuuhun, mutta voimat eivät ole iltaisin riittäneet enää kirjoittamiseen. Ei, vaikka paljon on tapahtunut ja kerrottavaakin olisi ollut. Olen kantanut, siirrellyt, tyhjännyt ja täyttänyt. Käynyt kellarivarastossa ja toisessakin, repinyt banaanilaatikoita kartonkikeräykseen, jaotellut muovia ja metallia, luopunut ja iloinnut.
https://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2024/08/Uusi-koti.jpeg9601280Tuija Niskanenhttps://www.tuijaniskanen.fi/wp-content/uploads/2023/11/Oma-nimi_ohut-harmaa.pngTuija Niskanen2024-08-03 11:40:182024-08-03 11:40:18Iloa ja kiitollisuutta uudesta ja vanhasta
Keskiviikko 24.7.2024: Toivun yhä eilisestä muutosta, joka oli surkein kaikista 15 muutosta elämäni aikana. Valitettavasti epäonnistuin muuttofirman valinnassa. Ellei oma poika ja hänen pikaisesti hätiin kutsumansa ystävä olisi olleet mukana ja ellen olisi kesken muuton soittanut yrityksen pomolle tulikivenkatkuista puhelua, muuttaisimme varmaan pienen asuntoni tavaroita edelleen.
Lauantai 20.7.2024: Muuttoväsymys iski eilen vain pari päivää ennen muuttoa. Vaikka tiesin, että muutto on aina raskasta varsinkin fyysisesti, olin unohtanut, että vähän ennen h-hetkeä tulee ahdistus. Tavara ei näytä loppuvan ollenkaan, mutta aika sen sijaan tuntuu loppuvan juuri sillä hetkellä.
Keskiviikko 17.7.2024: Tosielämän Auri Kananen on väsynyt ja makaa sohvalla keskellä päivää. Jalkoja särkee, ja alaselkäkin on kireän tuntuinen. Tämä Auri ei kokenutkaan Albaniassa ihmeparantumista. Sen sijaan reumaattisuuteen taipuvaiset nivelet ja kasaan painuneet välilevyt tykkäsivät mitä ilmeisimmin lämpimästä ilmanalasta ja vuoristomaisemista.
Lauantai 13.7.2024: Kun on ollut kaksi viikkoa seurassa ja usein pitkin päivää liikenteessä, yksinolo kotona tuntuukin yhtäkkiä oudolta. Ei pahalta, sillä viihdyn nykyään hyvin yksinkin ja usein parhaiten juuri yksin, mutta oudolta.
Torstai 11.7.2024: Kotiinpaluun tunnelmat kannattaisi jakaa aina tuoreeltaan, kun tunteet ovat vielä vahvoina pinnassa. Halusinkin tehdä niin eilen, mutta olin vain liian väsynyt, kun matkustamiseen lentokenttäbussiin noususta kotiovelle meni kaikkineen 12 tuntia. Tämän ikäiseltä se jo vaatii veronsa.
Tiistai 9.7.2024: Tirana kaupunkikohteena kärsii nyt valitettavasti matkaajan turnausväsymyksestä ja tuskaisesta kuumuudesta, joka norottaa hikeä pitkin selkää heti, kun astuu ilmastoiduista tiloista ulos. Kun kuljeskelin palan matkaa suuntaan jos toiseen hotellilta, jouduin toteamaan, että voimattomat jalat eivät tänään enää jaksa kovin pitkälle kantaa.
Maanantai 8.7.2024: Tänään oli viimeinen päivä Korçassa, mutta vietimmekin sen lähikaupungissa Pogradecissa, valtaisan Ohridjärven rannalla, jonka toisella puolella näkyy Pohjois-Makedonia. Lämpötila huiteli iltapäivällä kolmeakymmentä ja ylikin, joten päivä oli varsin hikinen, mutta ikimuistoinen.
Sunnuntai 7.7.2024: Päivät Albaniassa vähenevät. Pyhän kunniaksi kävimme ystäväni Nestorin kotiseurakunnassa, Korçan evankelisessa seurakunnassa, jolla on tilat aivan keskustan kävelykadun tuntumassa. Olin jo viikolla tavannut kaksi seurakunnan pastoreista, joten kun astuin yksin sisään, saatoin odottaa tapaavani edes parit tutut kasvot. Albanian kielen taitoni kun on varsin heikko. Tai pikemminkin, sitä ei ole olemassakaan.
Ajatuksia uudelta ikkunapaikalta
Sunnuntai 20.10.2024: Uudelta ikkunapaikalta katselin tänään pohjoiseen kiitäviä pilviä ja vastapäistä ruskeanharmaata seinää ja pihaa, josta tuli mieleen lapsuuden talonkiertäjä-leikki. Ajatuksissa oli myös ikääntyminen, joka näkyy lähellä ja jota nuorena ymmärtää niin huonosti.
Iloa ja kiitollisuutta uudesta ja vanhasta
Lauantai 3.8.2024: Kuukausi on ehtinyt jo vaihtua elokuuhun, mutta voimat eivät ole iltaisin riittäneet enää kirjoittamiseen. Ei, vaikka paljon on tapahtunut ja kerrottavaakin olisi ollut. Olen kantanut, siirrellyt, tyhjännyt ja täyttänyt. Käynyt kellarivarastossa ja toisessakin, repinyt banaanilaatikoita kartonkikeräykseen, jaotellut muovia ja metallia, luopunut ja iloinnut.
Kaoottinen muutto
Keskiviikko 24.7.2024: Toivun yhä eilisestä muutosta, joka oli surkein kaikista 15 muutosta elämäni aikana. Valitettavasti epäonnistuin muuttofirman valinnassa. Ellei oma poika ja hänen pikaisesti hätiin kutsumansa ystävä olisi olleet mukana ja ellen olisi kesken muuton soittanut yrityksen pomolle tulikivenkatkuista puhelua, muuttaisimme varmaan pienen asuntoni tavaroita edelleen.
Muuttoväsymystä ilmassa
Lauantai 20.7.2024: Muuttoväsymys iski eilen vain pari päivää ennen muuttoa. Vaikka tiesin, että muutto on aina raskasta varsinkin fyysisesti, olin unohtanut, että vähän ennen h-hetkeä tulee ahdistus. Tavara ei näytä loppuvan ollenkaan, mutta aika sen sijaan tuntuu loppuvan juuri sillä hetkellä.
Tosielämän Auri Kananen
Keskiviikko 17.7.2024: Tosielämän Auri Kananen on väsynyt ja makaa sohvalla keskellä päivää. Jalkoja särkee, ja alaselkäkin on kireän tuntuinen. Tämä Auri ei kokenutkaan Albaniassa ihmeparantumista. Sen sijaan reumaattisuuteen taipuvaiset nivelet ja kasaan painuneet välilevyt tykkäsivät mitä ilmeisimmin lämpimästä ilmanalasta ja vuoristomaisemista.
Musta tuntuu, toistaiseksi
Lauantai 13.7.2024: Kun on ollut kaksi viikkoa seurassa ja usein pitkin päivää liikenteessä, yksinolo kotona tuntuukin yhtäkkiä oudolta. Ei pahalta, sillä viihdyn nykyään hyvin yksinkin ja usein parhaiten juuri yksin, mutta oudolta.
Kotiinpaluun tunnelmia
Torstai 11.7.2024: Kotiinpaluun tunnelmat kannattaisi jakaa aina tuoreeltaan, kun tunteet ovat vielä vahvoina pinnassa. Halusinkin tehdä niin eilen, mutta olin vain liian väsynyt, kun matkustamiseen lentokenttäbussiin noususta kotiovelle meni kaikkineen 12 tuntia. Tämän ikäiseltä se jo vaatii veronsa.
Tirana – turnausväsymystä ja tuskaista kuumuutta
Tiistai 9.7.2024: Tirana kaupunkikohteena kärsii nyt valitettavasti matkaajan turnausväsymyksestä ja tuskaisesta kuumuudesta, joka norottaa hikeä pitkin selkää heti, kun astuu ilmastoiduista tiloista ulos. Kun kuljeskelin palan matkaa suuntaan jos toiseen hotellilta, jouduin toteamaan, että voimattomat jalat eivät tänään enää jaksa kovin pitkälle kantaa.
Pogradecin sadunomaisissa maisemissa
Maanantai 8.7.2024: Tänään oli viimeinen päivä Korçassa, mutta vietimmekin sen lähikaupungissa Pogradecissa, valtaisan Ohridjärven rannalla, jonka toisella puolella näkyy Pohjois-Makedonia. Lämpötila huiteli iltapäivällä kolmeakymmentä ja ylikin, joten päivä oli varsin hikinen, mutta ikimuistoinen.
Ihmeiden pyhäpäivä
Sunnuntai 7.7.2024: Päivät Albaniassa vähenevät. Pyhän kunniaksi kävimme ystäväni Nestorin kotiseurakunnassa, Korçan evankelisessa seurakunnassa, jolla on tilat aivan keskustan kävelykadun tuntumassa. Olin jo viikolla tavannut kaksi seurakunnan pastoreista, joten kun astuin yksin sisään, saatoin odottaa tapaavani edes parit tutut kasvot. Albanian kielen taitoni kun on varsin heikko. Tai pikemminkin, sitä ei ole olemassakaan.