Perjantai 26.12.2025
Joulu, joulu mennyt on, voi taas laulaa vähän vanhaa joululaulua mukaillen. Joulu livahtaa käsistä joka vuosi yhtä nopeasti. Kuukauden kestävä adventtiajan odotus palkitaan parilla päivällä, jotka tuntuvat parilta tunnilta.
Aatto meni perinteisesti puurolla, joulurauhan julistuksella, jouluaterialla, parilla paketilla ja lautapeleillä. Tällä kertaa oltiin Pasilassa aivan Ylen linkkitornin kupeessa.
Aattoaamu alkoi riisipuurolla ja jouluevankeliumilla.
Joulurauhan julistuksen aikaan meillä on ollut tapana skoolata kuohuvalla. Tänä vuonna juoma oli onnistunut näkemään parhaat päivänsä jo hyvissä ajoin ennen joulua. Väri oli oluenruskeaa ja maku käyneempää kuin siiderillä. Harvoin tulee kaadettua juomaa viemäriin, mutta tällä kertaa ei vaihtoehtoja ollut. Onneksi oli varapullo, joka kupli suussa sopivasti ja maistuikin siltä, mitä etiketti lupasi.
Ajankohtaisia lautapelejä
Aattoiltana pelattiin Trivialia, Tapplea ja Hues & Cuesia. Tapple oli hauska uusi sanapeli ja Hues & Cues peli, jossa arvuuteltiin vihjeiden perusteella oikeaa värisävyä värikartalta. Ei muuten ollut ihan helppoa, sillä ihmiset todistetusti näkevät värejä hyvin eri tavalla.
Trivial on yksi suosikkipeleistäni. Sitä ollaan kuitenkin pitkään pelattu vanhoilla painoksilla ja olenkin haaveillut uudesta painoksesta, niin että kysymykset olisivat kutakuinkin ajankohtaisia eikä jostain parinkymmenen vuoden takaa.
No, nyt pääsin kokemaan, mitä on ajankohtaisuus ja tämän päivän trivial-tietous. Se ei ole enää kirjallisuutta, maantietoa, yhteiskuntaoppia, luontoa ja tiedettä tai muuta perinteistä tietoa, mitä koulusta ja kirjoistakin hankitaan. Lyhyesti sanottuna koko kysymyskirjo oli viihteellistynyt. Se oli lähinnä suoratoistosarjoja, listahittejä, videopelejä, meemejä ja someilmiöitä. Jos kyseisen painoksen kysymykset halusi hallita, kannattaa striimata, scrollata ja somettaa, sillä siten tullaan nykyään ”tietäjiksi”.
Vähän se tuntui pelottavalta. Jos niillä tiedoilla ”viisastellaan” tulevina aikoina, niin kovin ollaan kevyellä ja huteralla pohjalla.
Tämä ei ole se tarkoittamani ruma kuusi, vaan tämän vuoden uutuus joulupöydässämme. Mozzarellapallot suljettiin taikinaan ja niistä muotoiltiin joulukuusi, joka valeltiin lopuksi valkkosipuli-yrttivoiseoksella. Maistui muuten varsin hyvälle!
Pastorin ruma joulukuusi
Joulupäivänä katsoin Areenasta ihanan lyhytelokuvan Pastori ja ruma joulukuusi. Munkkivuoren kirkossa ja ostarilla kuvattu leffa kertoi hyväsydämisestä pastorista, joka halusi saada yhteyden seurakuntalaisiin. Hän oli (syystäkin) vähän huolissaan, kun sunnuntain jumalanpalveluksessa oli vain yksi ihminen. Mutta mikä lie seurakuntaneuvosto puhui kokouksessaan vain turhanpäiväisyyksiä ja pinnallisuuksia, eikä heitä kiinnostanut uuden pastorin halu tavoittaa ihmisiä.
Pastorille nakitettiin sitten joulukuusen hankinta, ja hän päätti siirtää kuusen paikan seurakunnan sisäpihalta muilta näkymättömistä paikalliselle ostarille. Onnenkantamoisena tai Jumalan sallimuksesta tuuli kaatoi sopivasti räjähtäneen näköisen kuusenröttelön, jonka pastori pystytti ostarille ja kutsui ihmiset mukaan koristelemaan. Mehut ja piparit eivät houkutelleet paikalle kuin pari ostarin spurgua, joiden kanssa pastori lopulta koristeli kuusen. Palkaksi hän suostui hankkimaan laitapuolen miehille oluet. Miehet eivät heti huudelleet innosta, sillä pastori toi heille ykköstä eli kuten hän sanoi ”parasta mitä kaupasta löytyi”.
Hyvää ei katsota hyvällä
Pastoriparka sai paikallislehdissä ja somessa hirveän höykytyksen niskaansa. Kuusi oli asukkaiden mielestä niin ruma, että se laski jopa asuntojen arvoa ja haluttiin kiertää kaukaa. Lopulta kuitenkin kolkko ja tahmea seurakuntasihteeri näki pastorin sisimmän hyvyyden, ja kun pastori luovutti ja oli menossa purkamaan rumaa kuusta pois ihmisten päiviä pilaamasta, hän saikin huomata, että seurakuntasihteeri oli hommannut paikalle puoli kylää ja kuusi seisoi kaiken keskellä täydessä loistossaan uusin koristein varusteltuna. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Tämäkään ei ole tarinan ruma joulukuusi, vaan kotipihassamme oleva varsin kaunis kuusi jouluvalaistuksessa. Pastorin ruma kuusi löytyy Yle Areenasta. Suosittelen sitäkin.
Tarina oli aika perinteinen hyvän voitto pahasta, mutta muistutti kyllä vahvasti ihmisyyden kurjasta puolesta. Kun joku haluaa tehdä vilpittömästi jotain hyvää, aina löytyy naureskelijoita ja pilkunviilaajia, joille ei hyvä kelpaa, ellei se ole aivan täydellistä.
Tai että seurakunnissa tärkeintä on usein se, että organisaatio pyörii, vaikka ihmiset ja heidän välisensä yhteys jäisivät sivuseikaksi. Seurakuntaan mennään hyvinvoivana pitämään oma julkisivu kasassa, ja kun elämässä on raskasta ja kaipaisi lohdutusta, jäädään yksin kotiin, sillä kaikkien ohjelmanumeroiden keskellä vaikkapa sunnuntain jumalanpalveluksessa ei ole tilaa heikkoudelle, itkulle ja elämän karikoille. Tärkeintä on, että laskee päänsä rukoukseen ja muistaa nousta seisomaan juuri oikealla hetkellä, kuten kirkkokäsikirja sanoo.
