Miksi viikunapuu piti kirota?

Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, Jeesuksen tuli nälkä. Hän näki kaukaa viikunapuun, jossa oli lehtiä, ja meni katsomaan, löytäisikö hän siitä ehkä jotakin. Mutta tultuaan puun luo hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä, sillä ei ollut viikunoiden aika. Niin hän sanoi sille: ”Älköön kukaan enää ikinä syökö sinusta hedelmää.”
– Mark. 11:12–14; RK

Olen monesti miettinyt, miksi Jeesus hermostui niin kovasti vaivaiselle viikunapuulle, josta ei löytynyt hedelmiä, ja kirosi sen, niin että se kuivettui kasaan yhdessä päivässä. Olen ihmetellyt sitä siksi, että tarinan mukaan silloin ei ollut viikunasadon aika.

Miksi Jeesus vaati hedelmää, vaikka ei ollut edes viikunoiden aika? Onhan Jumala itse määrittänyt kasvienkin ajat ja tavat.

Minulle tässä raamatunkohdassa ei ole ollut epäselvää se symbolinen merkitys, että Jumalan lasten ja Jeesuksen seuraajien tulisi tuottaa hyvää hedelmää. En vain ole ymmärtänyt sitä, että Jeesus edellytti sitä ”luonnonvastaisesti”, sillä eihän herukkapensaskaan tuota marjoja keväällä.

Millainen on viikunapuu?

Oleellista onkin ymmärtää, millainen kasvi viikunapuu on. Täällä Suomessa kyseinen laji ei ole kovin tuttu, ainakaan minulle. Niinpä tutkin vähän asiaa.

Sain selville, että viikunapuun hedelmät ilmestyvät puuhun yleensä ennen lehtiä, ja koska hedelmät ovat vihreitä, ne saattavat sulautua lehtien kätköön lähes siihen asti, kun ovat kypsiä. Jokainen puu tuottaa kasvukauden aikana kaksi tai kolme hedelmäsatoa: yhden varhain keväällä ja yhden tai kaksi myöhemmin. Joillakin suotuisilla alueilla Israelissa hedelmiä saattoi kypsyä lähes joka kuukausi. 

Lehtiä ilman hedelmää

Siksi oleellista on se, että evankeliumissa Jeesuksen kerrotaan nähneen jo kaukaa ”viikunapuun, jossa oli lehtiä”. Hänellä oli nälkä, ja koska viikunapuussa oli lehtiä, se oli merkki siitä, että siinä oli myös hedelmiä, vaikka oltiinkin edellä aikaa, jolloin viikunapuu yleensä tuottaa hedelmää. 

Pettymys oli siis suuri, kun lehtevän puun kätköistä ei löytynyt hedelmän hedelmää. Kaikki oli ollut pelkkää silmänlumetta, ulkoista näytöstä ilman sisältöä. Pelkkiä lehtiä.

Kuivaa uskoa

Jeesukselle viheriöivä hedelmätön viikunapuu oli muistutus Israelin kansan uskon kuivuudesta kaikkien ulkoisten seremonioittensa keskellä. Meille kristityille se on muistutus sekä yleisellä että yksityisellä tasolla.

Seurakunta voi olla ulkoisessa näyttävyydessään mahtipontinen ja lehtevä. On hienoa graafisesti toteutettua brändäystä, karismaattisia pastoreita, ylistysbändejä savutehosteineen ja tapahtumaa toisensa perään. Mutta voi kysyä Jeesuksen sanoin: löytäneekö hän sieltä uskoa? (Luuk. 18:8; RK) Kuuluvatko notkuvat myyntipöydät, joogaretriitit, lipputulojen kerääjät ja sambatanssijat Jumalan rukoushuoneeseen?

Entä minä?

Jokainen meistä voi myös itsekseen pohtia, mitä kätkeytyy täydellisen perheen, joka paikkaan ehtivän superäidin, ahkeran perheenisän tai koulun mallioppilaan lehtevän ulkokuoren taakse. Löytyykö sieltä kypsää hedelmää, vai ovatko hedelmät kuivettuneet tai kenties jääneet kokonaan syntymättä? 

Mitä Jeesus löytää, kun Hän jossain vaiheessa seisoo edessäsi ja kysyy, olisiko sinulla antaa nälkäiselle yhtä hedelmää?