Ettekö te vieläkään…?

”Ja hän hämmästeli heidän epäuskoaan.”
– Mark. 6:6; RK

Ihmisten epäusko taisi olla asia, jota Jeesus eniten maan päällä eläessään ihmetteli. Jopa opetuslapset, jotka päivästä toiseen kulkivat Jeesuksen mukana, kuulivat kasvokkain Hänen opetuksiaan ja näkivät kaikki Jeesuksen tekemät ihmeteot, olivat usein epäuskoisia.

Eivätkä he olleet ainoastaan epäuskoisia. He olivat usein myös peloissaan, vaikka kaikkivaltias Jumala oli heidän kanssaan. Jumala, joka on sekä luonut kaiken että hallitsee kaikkea ja jolle mikään ei ole mahdotonta.

”Miksi te olette peloissanne? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?” sanoi Jeesus opetuslapsille, jotka pelkäsivät hukkuvansa, vaikka Jeesus oli mukana veneessä myrskyn iskiessä (Mark. 4:40; RK).

”Miksi puhutte siitä, ettei teillä ole leipää? Ettekö vieläkään käsitä ettekä ymmärrä?” Jeesus ihmetteli, kun opetuslapset valittivat unohtaneensa ottaa mukaan enemmän kuin yhden leivän ja nälkä alkoi yllättää (Mark. 8:14–21; RK). Jeesus oli juuri vähän aiemmin ruokkinut muutamalla kalalla ja leivällä ensin 5 000 miestä ja sitten 4 000 miestä perheineen.

Jos me muistaisimme ahdistuksen, pelon tai hädän hetkellä katsoa elämäämme hitusenkin taaksepäin, näkisimme sen, miten Jumala on tyynnyttänyt meidän elämämme myrskyjä kiperimmillä hetkillä, kuljettanut niiden läpi tai ruokkinut meidät silloinkin, kun tili on näyttänyt tyhjältä. 

Saattaisimme havaita, että ei ole syytä pelätä edessä olevaa, sillä meidän oman elämämme käännekohdat ja arjen hetket ovat yhtä vahva todistus Jeesuksen ihmeteoista kuin monet Raamatun kertomuksetkin.

Ja jos pelkäämme sitä, että uskomme on naiivia ja voi tehdä meidät naurunalaiseksi, niin on hyvä muistaa, että Jeesuksellekin naureskeltiin. Mutta niitä, jotka tulevat uskossa Jeesuksen luo ja turvaavat Häneen, ei ajeta pois. (Mark. 5:40; Joh. 6:37; RK)