Turku kutsuu

Ikkunan takana ensimmäiset lumihiukkaset leijuvat alas maahan. Ne ovat todellakin hiukkasia enemmän kuin hiutaleita. Säätiedoissa ei kyllä vielä puhuttu etelään tulevasta lumesta mitään, vaikka muualle päin Suomea sitä kai on tulossa ja monin paikoin jo tullutkin. 

Täällä kantakaupungissa en niin lumesta välittäisi; se on talvisin melkoista tuskaa, kun ei ole paikkaa, minne lunta siirtää. Sitä paitsi olen jo tottunut mustiin jouluihin ja vähälumisiin talviin. Koska en ole enää muutamaan vuoteen lasketellut, ainoa talviurheilulajiini on kävely, ja se onnistuu paljon mukavammin sulassa maassa. 

Työstä Turkuun

Mennyt viikko on ollut työn täyteinen. Tunnen sen häntäluussa, sen myötä selässä, ja lisäksi hartioissa. Istuminen koneen ääressä on kropalleni täyttä myrkkyä. Totuus on, etten kykenisi millään enää tekemään 40-tuntista työviikkoa päätteen äärellä. Kotona voin edes maata sohvalla ja kirjoittaa siinä läppärillä, kun istuminen käy tuskaiseksi. Kaikkia tehtäviä vain ei voi tehdä makuuasennossa. Onneksi kirjoittamista voi. Mutta tarkoituksensa tälläkin, ja olen asian hyväksynyt.

Tekee siis hyvää lähteä viikonlopuksi pienelle reissulle vanhaan pääkaupunkiin, Turkuun. Siellä odottava poikakin oli ainakin vielä eilen terve. Tosin oli toissa päivänä säikähtänyt, kun olo oli tuntunut vähän flunssaiselta. Epäili äidin repivän pelihousunsa. Se johtuu vain siitä, että varmaankin kolmella viime tapaamiskerrallamme hän on ollut joko kipeä tai tulossa kipeäksi ja sen myötä tietenkin väsynyt ja innoton. Itse ajattelin, että jos hän tällä kertaa on sairaana, se on selvästi äitiallergiaa.

Näyttelyitä ja uutuuksia

Meillä on suunnitelmissa viettää yhdessä kivaa aikaa, syödä hyvin ja käydä taidenäyttelyissä. Haaveena on nähdä ainakin Turun taidemuseon Hugo Simberg -näyttely sekä Aboa Vetuksen näyttelyt. Aboa Vetus on yksi suosikkitaidemuseoistani: hyvällä paikalla ja sisätiloiltaan inspiroiva. Muutama vuosi sitten näin siellä yhden parhaimmista näkemistäni valokuvanäyttelyistä.

Jos vain pääsemme sisälle, haluamme tietysti nähdä myös uuden musiikkitalon, Fuugan. Poika on jo työnsä puolesta tutustunut paikkaan, kun on kuulemma ollut siellä kuvaamassa. Avajaiskonserttihan oli juuri torstaina solistinaan Karita Mattila.

Tiedossa on siis, jos Luoja suo, kaunista arkkitehtuuria, taidetta ja todennäköisesti viileää turkulaistuulta. Se kun on samanlainen paikka kuin Helsinki, meren rannalla ja aina tuulee. Tähän aikaan vuodesta vieläpä kylmästi. Nytkin on kunnon pohjoistuuli ja ainakin täällä lukemat puuskissa jopa 15 metriä sekunnissa. Hyrr!