Tag Archive for: unelmat

Kohti talvea ja unelmia

Lauantai 27.9.2025

Pari viikkoa takaperin juhlin sitä, että kesä tuli takaisin. Nyt voisin juhlistaa sitä, että talvea kohti mennään. Kävin pitkästä aikaa aikaisin aamusta uimassa ja palelin. Lämpöä oli vain vaivaiset viisi astetta, tuuli osui pohjoisesta, ja vesi oli jäähtynyt kymmenasteiseksi. Olin pukeutunut aivan liian kevyesti uinnin jälkeistä kohmeisuutta ajatellen. Piti jopa skipata tavallinen fillarikierrokseni Kaivarin ympäri, vaikka aurinko oli juuri nousemassa lämmittämään. Kun oli niin vilu.

Aamuinen merimaisema ja vedessä näkyvät joutsenet.

Aamu-uinnilla vedessä oli seurana kuusi joutsenta: pariskunta ja neljä poikasta. Kaikki olivat jo samankokoisia, mutta poikaset olivat edelleen harmaita. Pyörälenkillä näin toisen poikueen: aikuiset ja kaksi harmaapeitteistä isoa poikasta. Joutsenpäivä!

Kotona hautauduin karvahupparin sisään ja puin jalkaan villasukat ja niiden päälle vielä kummitädin kutomat villatossut, jotta lämpenisin. Oltiin jo pitkällä aamupäivässä, kun vilunväreet alkoivat helpottaa ja tarkenin lähteä pyörälenkille.

Vieraita ja uusia projekteja

Tavallinen parinkymmenen kilometrin lenkkini tuntui tänään raskaalta. Se johtunee siitä, että kuntoliikunta on parin viime viikon aikana jäänyt vähiin. Tässä iässä se vähäinenkin kestävyys tuntuu repsahtavan hetkessä. 

Toissa ja viime viikolla oli yövieraita useamman päivän ajan, oli ajatuksia vieviä projekteja, rapukekkereitä ja ystävätapaamisia. Ja jos vapaahetkiä jäi, ne menivät sadetta pidellessä. Siksi hikiliikunta oli niin vähissä. Mutta olen innoissani varsinkin eräästä alkaneesta projektista, joka saattaa toteuttaa yhden pitkäaikaisen unelmani. 

Unelmien odotusta

Kuulostan rasittavan salaperäiseltä, mutta en halua puhua asiasta vielä tarkemmin. Kerron kyllä sitten, kunhan työ etenee sopivaan pisteeseen. Mutta se on jotakin, mitä olen odottanut pitkään, ja se on jotakin, mihin koen voivani panostaa keskittyneesti. Siinä on ideaa, haastetta ja selkeä tarkoitus. Paljolti kaikkea sitä, mitä olen kauan etsinyt.

Siksi uskon edelleen vahvasti siihen, että meidän tulee odottaa oikeita asioita eikä säntäillä hädissään tekemään jotain, mitä Jumala ei ole meille suunnitellut ja valmistanut. Ne valmistusajat saattavat tietysti välillä olla pitkiä, mutta lopputulos on aina palkitseva. Siihen viittasi myös raamatunlause, jonka juuri eilen sain:

Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät.
– San. 16:3; 33/38

Levosta käsin kohti vaaleanpunaisia unelmia

Tosielämä kalpenee usein sen rinnalla,
mitä päässämme liikkuu,
mutta silloin tällöin se pääsee aika lähelle.
(elokuvasta Taianomainen kesä, 2012)

Harvoin pysäytän televisiota voidakseni kirjoittaa elokuvan repliikin ylös, mutta tämän halusin muistaa.

Miten hieno ajatus! Kuvaa sitä, että tosielämän vinkkelistä katsottuna haaveet näyttävät usein utopistisilta, mutta joskus elämässä kokee hetkiä ja tunteita, jotka ovat hyvin lähellä villeimpiä unelmiamme.

Joskus ajattelee, että haaveet ovat vain hattaroita, joihin haluaa upottaa sormensa arjen keskellä, jotta maistuisi hetken makealta. Mutta miksipä ne eivät voisi olla jotakin aitoa, joka vain ei ole vielä käynyt toteen? 

Levosta käsin

Levosta käsin kohti vaaleanpunaisia unelmia.

Itse yritän miettiä elämän isoja suuntaviivoja aina levosta käsin. Haluan opettaa sitä myös omille lapsille, kun heillä on unelmia, suuria suunnitelmia, ylipääsemättömältä tuntuvia esteitä ja vaikeita valintoja. Niin kauan kuin jonkin asian suhteen ei ole sydämessä lepoa, on syytä odottaa. Pysyä paikallaan ja malttaa vielä hetki mielensä. Vaikka asia olisi oikea, hetki ei ehkä ole sitä, muut asiaan liittyvät ihmiset eivät ole vielä valmiita, tai sinä itse et ole siihen vielä valmis. 

Ovet aukeavat ja asiat järjestyvät pala kerrallaan oikeaan aikaan. Voi olla, että on raivattava tieltä muutama este, mutta se testaa lähinnä sitä, miten kovasti jotakin haluaa ja kuinka paljon on valmis sen eteen uhraamaan. Esteet ovat kuin koetinkiviä – levottomuus sen sijaan enemmänkin suljettu ovi, jota ei kannata väkisin avata.

Välillä elämässä valitsee pakosta toisin kuin muut. Silloin on kestettävä huvittuneet kommentit ja se, että omaan menosuuntaan päin ei ole tungosta, mutta vastaantulijoita on paljon.