Tag Archive for: rukous

Miten oikein rukoilisin?

Joskus toisten ihmisten puolesta on vaikea rukoilla. Tai aika useinkin. En ole mikään rukouksen sankari, vaikka rukoilisinkin päivittäin. En kykene rukousmaratoneihin, kuten jotkut, sillä sanat tahtovat jossain vaiheessa tyrehtyä kuin itsestään. Olen ajatellut, että silloin voi sulkea suunsa eikä luritella väkisin jotain vain saadakseen rukouskiintiön täyteen. 

Onneksi Raamattu muistuttaa, että ”kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko”, sillä ei Jumala ketään siksi kuule, että joku käyttää monia ja kenties vielä kovin hienostuneita ja uskonnolliselta kuulostavia sanoja (Matt. 6:7). Sen sijaan olisi hyvä rukoilla vähän kuin hengittäisi, lakkaamatta (1. Tess. 5:17). Se ei suinkaan tarkoita, että suu käy tauotta, vaan että rukoilisimme hellittämättä ja sitkeästi sen puolesta, mikä on noussut sydämelle. Että olisimme Hengessä jatkuvassa yhteydessä Jumalaan ja toisimme aina kaikki tarpeemme Hänelle tietoon ja muistaisimme muita ihmisiä.

Johanneksen kirkon tornit sumuisena iltana.

Rukous ei ole monia ja kenties hienoja ja uskonnollisia sanoja, vaan vähän kuin jatkuvaa hengittämistä. Kuva: Johanneksen kirkko sumuisena iltana.

Pakotetut rukoukset

Olen myös huono rukoilemaan varta vasten annettuja aiheita. Se tuntuu joskus pakotetulta. Jos jossain tilanteessa porukka jaetaan ryhmiin ja jokaiselle ryhmälle rukousaiheet, se on minulle lähes yhtä ahdistava tilanne kuin kaikki työpaikkojen ja illanistujaisten väkinäiset ryhmäytymis- ja tutustumisleikit. 

Pahinta on kuitenkin se, jos joku pyytää rukoilemaan tarkasti määriteltyä rukousvastausta. Silloin henki tuntuu jäävän kokonaan kiinni, sillä mikä minä olen antamaan Jumalalle ohjeita, miten Hänen pitäisi toimia ja vastata rukouksiin! ”Tapahtukoon Sinun tahtosi”, ei minun eikä meidän. 

Tilaa Jumalan vastauksille

Koen useimmiten tarvetta rukoilla mahdollisimman laveasti. Siten voin kertoa Jumalalle esiin tulleet tarpeet, mutta jättää Hänelle päätösvallan sen suhteen, miten Hän pyyntöihin vastaa. Hänen vastauksensa eivät aina ole sitä, mitä odotamme, vaan Hänelle on mahdollista järjestää asiat ja täyttää tarpeemme myös yllättävillä tavoilla. Hänen vastauksensa on kuitenkin juuri se oikea.

Joskus ihmisten tarpeet tai rukousaiheet ovat luonteeltaan jotain, mitä en voi sydämestäni pyytää. Ihminen saattaa odottaa elämänkumppania, parempaa työpaikkaa tai ensi kesän joogaretriittiä, vaikka hän todellisuudessa tarvitsisi vain pelastusta. Ihmiset nimittäin kipuilevat monenlaisten asioiden kanssa ja etsivät kuumeisesti vastauksia sieltä, mistä usein tulee vain hetkellinen helpotus. En voi pyytää Jumalan siunausta asioille, jotka saattavat olla jo lähtökohtaisesti Jumalan tahdon vastaisia tai joista tiedän, etteivät ne ratkaise ihmisen elämän ja hänen sisimpänsä haasteita.

Lorenzo Quinnin teos Enlightenment (2025) Didrichsenin taidemuseon pihassa.

”Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras” (Jaak. 5:16) Kuva: Lorenzo Quinnin teos Enlightenment (2025) Didrichsenin taidemuseon pihassa.

Kelpo tyypit tarvitsevat synnintuntoa

Siksi yleisin rukoukseni onkin, että ihmiset saisivat pelastua. Usein ihminen tarvitsee kaikkein eniten synnintuntoa. Jos hän ei tunnista syntiä elämässään ja itsessään vaan ajattelee olevansa ”hyvä ihminen”, joka ei tee tarkoituksella toisille pahaa, mihin hän koskaan tarvitsisi pelastusta? Itselliselle, omassa voimassaan vahvalle ja itseään kelpo tyyppinä pitävälle ihmiselle Jeesuksella ei ole mitään annettavaa, sillä ihminen on jo mielessään ja mielestään hoitanut homman kotiin. Monille koko ajatus ikuisesta elämästä on naurettava, mutta pahimmassa tapauksessa joku oman elämänsä sankari kuvittelee vielä olevansa matkalla taivaaseen. Omin voimin tietenkin.

Omillaan toimeen tuleva ihminen voi kuitenkin olla myös herkkä ja epävarma. Hän saattaa hapuilla ja etsiä ratkaisuja elämänsä vastoinkäymisiin milloin mistäkin tai keneltäkin, pinnistellä ja puristaa itsestään enemmän kuin oikeastaan jaksaisi. Hän kaipaisi kipeästi apua, mutta on ylpeä eikä usko, että on mitään häntä itseään suurempaa voimaa, jonka puoleen kääntyä. 

Kullekin sopivalla tavalla

Silloin rukoilen aina, että Jeesus saisi ilmestyä hänelle tavalla, jonka juuri hän ymmärtää ja kykenee ottamaan vastaan. Joku tarvitsee rakastavan katseen, toinen olkapään jota vasten itkeä, kolmas parantumisen ihmeen ja joku kenties ylimääräisen viisisatasen, jotta pääse tiukan paikan yli.

Jumala tietää kyllä, mikä on kenellekin oikea vastaus ja tie juuri tuon ihmisen sydämeen. Siksi meidän rukouksissamme tärkeintä eivät ole tismalleen oikeat sanat, vaan se, että ylipäänsä rukoilemme ja että teemme sen uskossa. Ja silloin kun emme edes tiedä, mitä rukoilisimme, ”Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla” (Room. 8:26).

Rukouksia uudelle vuodelle 2026

Uudenvuoden lupaukset eivät ole koskaan kuuluneet repertuaariini. En usko lupauksiin, joita tehdään uuden alkavan vuoden kunniaksi tiettynä päivänä, sillä useimmat niistä unohtuvat viimeistään maaliskuuhun mennessä. Eikä lupauksia voi tehdä jonkin päivän vuoksi, vaan kun on oikeasti valmis toimimaan tietyllä tavalla tai tekemään muutoksen elämässään.

Näkymä Eiranrannasta merelle tammikuun alussa 2026.

Vuoden ensimmäisellä aamu-uinnilla pakkasta oli –8°C (tuulessa –14°C). Vesi oli – no, kylmää.

Rukouksia lupausten sijaan

Lupausten sijaan lausun mieluummin rukouksia, pyyntöjä ja kiitoksia Jumalalle kaikesta siitä, mitä tarvitsen, mitä odotan ja mistä olen kiitollinen jo tässä ja nyt. Sillä rukoukset eivät ole vain toiveajattelua ja haaveita, vaan tarpeiden sekä sydämen ajatusten ja unelmien jättämistä Herralle, joka täyttää niitä tahtonsa mukaan. 

Sillä niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, Jeesus sanoi, että ”kaiken, mitä tahansa anotte rukouksessa uskoen, te saatte” (Matt. 21:22; RK). Saamme siis uskoa, että olemme sen jo saaneet, ja se tulee meille (Mark. 11:24; RK).

Kaiken, mitä tahansa anotte rukouksessa uskoen, te saatte.
(Matt. 21:22; RK)

Siksi voin rohkeasti kertoa Taivaan Isälle, mitä odotan alkaneelta vuodelta. Lista on pitkä, mutta onneksi Herra ei ole koskaan sanonut, että riittää jo, kiintiösi on täynnä. 

Kaksi suurta rukousta

Sydämelläni on kaksi suurta rukousta. Toinen on se, että jokainen läheiseni, joka ei vielä Jumalaa tunne, kokisi uteliaisuutta sitä kohtaan, kuka Hän on ja mitä Hänen tuntemisensa oikein tarkoittaa. Että he haluaisivat tietää lisää, avaisivat sydämensä ja ottaisivat vastaan sen armon, vapauden ja ikuisen elämän toivon, jota Jeesus tuli meille tuomaan. Olen välillä rukoillut sitäkin, että vaikka kovan kautta, kunhan ihminen ymmärtäisi, sillä ”parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvetin tuleen” (Matt. 18:9; 33/38). Kovaa tekstiä ja vaikeita rukouksia, mutta tosia.

Ja toinen suuri rukousaiheeni on se, että Herra tänäkin vuonna pitäisi huolen kaikista tarpeistani ja johdattaisi ottamaan oikeita askeleita oikealla ajalla. Sillä ilman Häntä en selviä hetkeäkään. En selviä arjesta, laskuista, terveyshaasteista, ihmissuhteista, houkutuksista, mielentiloista enkä koetuksista. Kaikessa tarvitsen Häntä, etten olisi toistuvasti naamallani jossain kivikossa.

Aamurusko talojen takana taivaanrannassa omasta ikkunasta katsottuna.

Aamun rusottava taivas enteili lumisadetta, ja niinhän siinä päivemmällä kävi.

Tarpeiden täyttyminen

Rukoilen sitä, että syksyllä alkanut kirjoitusprojekti saisi tulla tänä vuonna hyvään päätökseen ja palvelisi sille määrättyä tarkoitusta kunniakkaasti ja puhuttelevasti. Kiitän siitä, miten Jumala on viime vuodet huolehtinut elämästäni pienintä yksityiskohtaa myöten ja pyydän, että Hän tekisi niin vastakin, jotta saisin vain kulkea rohkeasti pyhässä huolettomuudessa uskollisena Hänelle. Kiitän siitä, että mikään kipu ei ole koskaan käynyt ylivoimaiseksi, vaan että Jumala on aina ajallaan antanut avun ja helpotuksen. Tarvitsen Häntä, että kykenen tekemään työtäni ja täyttämään sen paikan, jonka Hän on minulle osoittanut.

Rukoilen varjelusta omille lapsilleni, että Herra valmistaisi kaikki lähdöt ja tulot, työn ja vapaa-ajan ja johdattaisi tekemään elämässä oikeita valintoja. Pyydän, että heidän ihmissuhteensa saisivat olla rakentavia ja ravitsevia. 

Lapset Herralle

Mialle pyydän Herralta tehtävää, jossa hän saisi käyttää lahjojaan ja jossa rytmi olisi niin säännöllinen, että myös vapaa-ajalle tulisi oma tärkeä paikkansa. Rukoilen hänelle rohkeutta olla oma itsensä ja että hän antaisi Herran kannatella ja viedä läpi kaikkien eteen tulevien hetkien niin ilossa kuin koetuksessa.

Miikalle rukoilen vahvistumista uskossa ja viisautta luotsata vastuulle ottamaansa ”äijäkerhoa”. Pyydän, että hän saisi kasvaa työssään ja oppia uutta ja että hän ymmärtäisi tekemisen ja olemisen välisen tasapainon, niin että hän voisi hyvin sekä henkisesti, hengellisesti että fyysisesti. Ja Herra, voisitko näyttää hänelle, miten käytetään rättiä, pesuaineita, imuria ja moppia, jotta hän putsaisi kämppiksensä kanssa asuntonsa vähän raikkaampaan kuntoon ja tyhjäisi vihdoinkin kaikki muuttolaatikot!

Agricolan kirkon torni iltavalossa.

Sitä rukoilen, että kaikki pimeys väistyisi elämästä – niin omasta kuin muidenkin. Kuvasssa Mikael Agricolan kirkon torni.

Läheisten elämä

Äidille rukoilen toipumista sairaudesta ja voimaa kestää alkavat hoidot. Pyydän, että Herra otat hänet oikein syliisi ja näytät hänelle, kuinka rakas hän on sinulle. Rukoilen, että hän turvaisi sinuun kaikessa elämässään. Rukoilen terveyttä ja elinvoimaa myös sisarilleni. Kiitos, että Sinun silmäsi tarkkaavat heitä ja suojaat heitä kaikelta pahalta.

Kaikille rakkaille ystäville, anopille, sukulaisille, tutuille ja tuntemattomille rukoilen sitä, että Jeesus, meidän Kuninkaamme, saisi valaista heidän elämänsä, niin ettei mikään pimeys synkistäisi matkan tekoa. Ole Herra mukana heidän iloissaan ja kannattele heitä silloin, kun vastustaa ja tuntuu, ettei enää jaksa.

Kiitos kaikista

Kiitän kaikista rakkaista ja rukoilen, että saisimme viettää tänä vuonna monia unohtumattomia hetkiä yhdessä siten, että ne kantaisivat voimallaan jokaista meitä aina palan matkaa eteenpäin. Rukoilen meille rakkautta, levollisuutta ja hyvää tahtoa ja pyydän, että kaikki kateus, katkeruus ja pahanilkisyys voisi pyyhkiytyä pois. Ja jos ristiriitoja syntyy, meillä olisi viisautta ja tahtoa selvittää ne rakentavasti rikkomatta toinen toisiamme.

Tätä kaikkea – ja paljon sellaista, mitä en tähän kirjannut – minä Herra sinulta tämän vuoden alussa pyydän. Kiitos, että kuulet rukoukseni ja vastaat minulle hyvän tahtosi mukaan. Aamen.

Pieni rukouskirja

Isän äiti eli mamma antoi minulle pienen rukouskirjan muistoksi 15. päivä kesäkuuta 1977. Olin silloin kymmenvuotias. Laitoin rukouskirjan koulupöydän ylälaatikkoon, ja siellä se oli pääosin lukemattomana vuosia. 

En kuitenkaan hylännyt sitä, vaan kotoa muuttaessani otin sen mukaan, ja se on kulkenut mukanani opiskelupaikkakunnalle Vaasaan, sitten Saksaan ja sieltä lopulta Helsinkiin. Jossain vaiheessa uskoon tultuani 30 vuotta sitten otin kirjan esiin, ja siitä lähtien olen lukenut päivittäin sille päivälle tarkoitetun lyhyen rukouksen. Se on osa aamurutiiniani.

Merimaisema kohti Mustikkamaan siltaa Kaivopuistosta katsottuna.

Aamu-uinnin jälkeen ajelen pitkin Kaivopuiston rantaa kotiin aamukahville ja lukemaan mm. Pientä rukouskirjaa.

 

Mamman rukoukset kantoivat

Mamma luki Raamattua, veisaili virsiä, kuunteli aina sunnuntaisin jumalanpalveluksen radiosta ja rukoili – varmaankin myös minun puolestani, vaikka en muista, että olisimme siitä koskaan keskustelleet. Muistan kuitenkin, että mamman ja papan luona, kodissa, joka oli talomme toisessa päädyssä, oli sunnuntaisin pöydällä avattuna iso ja painava kuva-Raamattu. Lapsena ihastelin mustavalkoisia piirroskuvia mm. vedenpaisumuksesta, sillä niissä oli jykevää, vähän pelottavaakin voimaa. 

Ellen väärin muista, piti aina kysyä lupa, että sai koskea kuva-Raamattuun. Ymmärrän sen, koska kirja oli massiivisen kokoinen ja varmaankin arvokas, ja olisi lapsen käsissä vaikkapa pudotessaan voinut helposti repeytyä. En tiedä, missä tuo Raamattu tänä päivänä menee, mutta toivon, että se on arvoisessaan käytössä – ei vain koristeena, vaan myös katsottuna, luettuna ja tutkittuna.

Olen miettinyt joskus, miksi mamma antoi rukouskirjansa juuri minulle, eikä vaikkapa sisarilleni. Herra taisi nähdä jo silloin, että minulla se tulisi vielä käyttöön ja kirvoittaisi rukouksia muidenkin puolesta. 

Pieni rukouskirja vuodelta 1977.

Pieni rukouskirja, jonka sain muistoksi mammalta 15. päivä kesäkuuta 1977. Pieni aamurutiinini muiden joukossa.

Rukous edellyttää alttiutta ja tahtoa

Tiedämme lopulta hyvin vähän siitä, miten rukouksemme kantavat. Jokainen kuiskauskin menee kuitenkin Jumalan korviin ja saa ajallaan vastauksensa. Ei sanota turhaan, että rukouksen lapset ovat siunattuja. Jokainen, jonka puolesta rukoillaan, on siunattu, sillä hänet ja hänen asiansa ja elämänsä haasteet on viety Jumalalle hoidettavaksi. Herra vastaa lopputuloksesta tahtonsa mukaan ja tietää sen jo etukäteen.

Rukous kantaa kaukaakin eikä edellytä fyysistä kohtaamista, sillä se ei perustu meihin, meidän sanoihimme tai muotoiluihimme, vaan Jumalan voimaan, joka ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan, puhumattakaan meidän ymmärryksestämme. Rukous ei vaadi kikkailuja tai kaunopuheisuutta, vaan tahtoa ja alttiutta. Riittää, kun sanoo vaikka ”auta minun ystävääni”, ”kohtaa minun läheistäni”, ”puhu hänelle, niin että hän kuulee”, ”lohduta häntä”.

Pienen rukouskirjan teksti kuului tänään näin:

Taivaallinen Isä, auta minua arkielämän pikku seikoissakin huomaamaan tahtosi. Auta, etten pienissäkään asioissa kiellä Sinua. Auta minua edistämään kunniaasi silloinkin, kun tehtäväni näyttää mitättömältä ja merkityksettömältä. Tee minut vähimmässäkin uskolliseksi. Aamen.

Hyvänä päivänä sääret verillä

 Tiistai 26.3.2024

Tämä päivä on alkanut hyvin. Menin jo illalla nukkumaan aivan erilaisissa tunnelmissa. Oli toiveikas olo aamusta ja mielessä asioita, joita tänään teen – ja ne tuottivat iloa. Aika usein on toisin ja aamuherääminen pelottaa, koska aamut ovat usein vaikeimpia.

Eilinen keskustelu ystävän kanssa rohkaisi. Ollaan vähän samanlaisessa elämäntilanteessa ja nähdään asioita hengellisesti samalla tavalla. Hänen ajatuksensa ja sanansa vahvistivat ja poistivat sitä epäuskoa, mikä on vaivannut omaa mieltä. Koen, että tämän päivän ilo on osin hänen ansiotaan. Siksi juuri me tarvitaan toisia uskovia. Silloin kun oma usko ei riitä, toisen usko kantaa.

Kipeä jää

Kävin taas meressä uimassa. Meri on temppuillut jäittensä kanssa viimeiset viikot. Talvi on ollut jäisempi kuin edellistalvi, jolloin jää esti uimisen rannassa vain muutamana päivänä. Tänä vuonna on tullut pitkiä taukoja, kun uimapaikka on ollut umpijäässä, tai tarjolla on ollut vain pieni aukko portaiden kohdalla. Pidän sitä aukossa seisoskelua vähän tylsänä. Tykkään uida kunnolla, talvellakin.

Uimapaikka, kun jäässä on vain aukko, jossa voi seisoskella portailla.

Portailla jääaukossa seisoskelu on tylsää. Tässä pikkuavannossa sentään voi uida muutaman vedon.

Eilen sai uida vapaasti, tänään ranta olikin taas täynnä jäämassaa. Se näytti kuitenkin osin ohuelta, ja välissä oli sulaa. Ajattelin, että voin uidessa rikkoa jäätä edellä käsilläni. Mutta jää olikin kiukkuisempi.

Menin uimaan rannasta ja kuvittelin kahlaavani ohuen riitteen läpi. Sääriin sattui ja totesin nopeasti, että nyt tulee kivat mustelmat ja jatkoin jään rikkomista käsin. Uimahanskojen suojassa se kävi hyvin. Jää oli kuitenkin yllättäen niin kovaa, etten saanut sitä rikotuksi edelläni ja seilasin vain edestakaisin lyhyessä vanassa, jonka sain rikottua.

Rantaan päästessäni jouduin toteamaan, että sääret olivat veripisaroita täynnä. Kylmässä vedessä en ollut huomannut, että terävä jää ei ollut vain kolhinut sääriä, vaan rikkonut ihon, joka oli pieniä haavaisia viiltoja täynnä. Verinen pyyhe lähti pesuun.

Rukous

Poika soitti hyväntuulisena. Edessä on uuden tietokoneen hankinta. Hän oli jutellut hyvän ystäväni kanssa, joka on alalla, kokenut ja tuntee työn tarpeet. Oli saanut hyviä vinkkejä.

On kuulemma tulossa eräältä lähetysjärjestöltäkin jokin työkeikka. Kiitin Jumalaa siitä. Rukoilen vain, että Jumala täyttäisi tarpeet, antaisi elannon. Ei tarvita rikkauksia, mutta huolenpito on välttämätöntä. Muuten ei pärjää.

Illalla ystävä on tulossa rukoilemaan. Ei olla tunnettu vielä kauan, mutta on löydetty yhteys. Hän ehdotti, että alettaisiin nähdä säännöllisesti. Tämä on minulle tärkeää. Että olisi joku, jonka kanssa tavata ja rukoilla yhdessä.

Olen kaivannut sitä, kun kaikki uskovat ystävät ovat puhelinyhteyden päässä. Välillä kaipaa myös olemista kasvokkain. Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni jne. (Matt. 18:20). Siinä on voimaa.

Jakso #54 | Omavoimaisen rukous

Lue lisää

Jakso #38 | Kun sairaus koskettaa

Lue lisää

Jakso #32 | Omat hartaushetket ja niiden merkitys

Lue lisää

Jakso #22 | Rukouksesta

Lue lisää

En toivo tulevaisuudelta mitään

Vihainen elää menneessä,
huolestunut tulevaisuudessa
ja tyytyväinen tässä hetkessä,
sillä tässä se elämä on.

Viime vuodet on koettu erityisen vaikeiksi, vaikka en ehkä vertaisi niitä menneisiin aikoihin, jolloin Suomessakin on ollut sotaa, nälänhätää ja todellista kurjuutta. Jo useampana uutenavuotena on kuitenkin saanut lukea varsinkin somesta, miten ihmiset toivovat menneen vuoden vihdoinkin jäävän unholaan ja uuden vuoden tuovan jotain paljon parempaa.

Jokaisella on toki haasteensa ja yhteiskunnallisestikin on tapahtunut paljon sellaista, mikä ei juuri hurraa-huutoja nostata, mutta väittäisin, että meillä on kuitenkin asiat aika hyvin. Miten paljon parempaa ihmiset vielä toivovat, ja mikä lopulta riittää?

Elämä ei ole tasaista

Eräs näyttelijä totesi taannoin lukemassani artikkelissa, että elämässä ei ole välivuosia, sillä kaikki tämä on elämää. Niinpä. Jokaiseen vuoteen mahtuu harmaita hetkiä, joillakin jopa synkän mustia, mutta myös valonpilkahduksia ja peräti kunnon auringonpaistetta.

Vain kuollut olotila on tasaista. Elämä jo itsessään tarkoittaa sykettä, eloisuutta ja vaihtelua, ja se menee kahteen suuntaan, ylös ja alas. Sitä ei voi hallita kuin tiettyyn rajaan asti, ja jos muuta yrittää, joutuu helposti pettymään.

En toivo mitään – rukoilen

Vaaleatukkainen nainen katsoo mietteliäänä sivulle yläviistoon takki päällä ja kaulahuivi kaulassa.

En toivo tulevaisuudelta mitään, vaan elän tässä hetkessä ja katson kohti tulevaa.

Haastattelin muutama vuosi sitten kirjoittamaani artikkelia varten ugandalaista pastoria, joka oli kokenut elämässään kovia jouduttuaan uskonsa takia vangituksi Idi Aminin aikakaudella. Kysyin myös, mitä hän toivoo tulevaisuudelta. Hän katsoi minua hämmästyneenä ja sanoi, ettei hän toivo mitään – hän rukoilee Jumalaa, kertoo tarpeensa ja odottaa, että Jumala vastaa ajallaan ja tahtonsa mukaisesti.

Ihailin hänen sanojensa viisautta. Ne ovat hyvä ohje meille ihmisille, joilla on tapana toivoa mielitekojensa mukaan milloin mitäkin. Ja ne on hyvä muistaa tänäänkin, kun jo tähyilemme kohti tulevaa vuotta ja kaikkea sitä, mikä meitä siellä odottaa.

Eloisaa ja siunattua alkavaa vuotta 2023 sinullekin!