Tag Archive for: pelko

Olenko ainoa, jolla synkät ajatukset tunkevat mieleen tahtomattakin? Maanantait ovat usein päivistä raskaimpia. Aamusta asti on ankea olo ikään kuin uusi alkava viikko ja sen tuomat käänteet pelottaisivat jo ennen kuin saa jalkansa sängystä lattialle.

Silti tiedän, että usko ja pelko eivät voi kulkea käsi kädessä. Todellisuudessa ne sulkevat aina toisensa ulos, vaikka ovatkin yhdessä osa monen kristityn elämää. Vuorotellen. 

Pelot tulevat ajatusten kautta

Toisin kuin ehkä kuvittelemme, pimeys ja pelot eivät aina tule sen kautta, mitä näemme, vaan mitä ajattelemme. Toistamme ajatuksissamme valheita, jotka ovat äänekkäämpiä kuin totuus. Maalaamme mielessämme synkeän kuvan tulevasta tietämättä, toteutuuko se kuva koskaan. Usein ei toteudu. Otamme mallia menneestä, jo taakse jääneestä epäonnistumisesta tai koettelemuksesta, jota kannamme mukanamme, vaikka se on jo mennyt ja käsitelty. Tai ajattelemme, että voimme uskoa omalla kohdalla hyvään vasta, kun olemme itse järjestäneet asiat parhain päin. Tehneet kaikkemme, väsymykseen ja epätoivoon asti.

Mieli uusiksi

Raamattu puhuu Roomalaiskirjeessä mielen uudistuksesta, jotta voisimme ymmärtää Jumalan tahdon ja sen, mikä on hyvää ja täydellistä (Room. 12:2). Mieli ei kuitenkaan muutu yrittämällä enemmän, vaan antautumalla syvemmin. Heittäytymällä suuren Jumalan käsivarsille ja uskomalla kaiken sen, mitä Hän on luvannut, sillä inhimillinen järkeily vie ajatukset varsinkin hädän hetkellä helposti yhä suurempaan sekasortoon.

Kun Jumalan Sana saa täyttää meidän ajatuksemme, valheiden ja vääristymien häiritsevä meteli vaimenee. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Hän voitti vihollisen valheet Sanan voimalla. Kirjoitukset kumosivat totuudessaan valheen joka kerta. 

Repaleiset pilvet ja Eiranranta.

Valta valita ajatukset

Jos mikä tahansa edessä tai meneillään oleva aiheuttaa pelkoa, voi muistuttaa itseään siitä, ettei Jumalan antama Henki ole pelkuruuden henki, vaan voiman ja rakkauden henki (2. Tim. 1:7). Pyhä Henki on kuin taskulamppu, joka valaisee ajatuksemme ja näyttää, ovatko ne pidettäviä vai pois heitettäviä. Meillä on itsellä valta valita, mille ajatuksille annamme tilaa ja mille emme, ja siinä Pyhä Henki on paras oppaamme. 

Valo on valheen vihollinen

Valheet vihaavat valoa yhtä paljon kuin vihollisemmekin. Mutta vihollinen on sitkeä. Janotessamme mielen uudistusta saatamme huomata, että erilaiset häiriötekijät, kiire, työhuolet tai aivoton kännykän selaus vievät entistä enemmän huomiota väsyttäen ja turruttaen mieltämme. Tarvitaan tietoista vetäytymistä hiljaisuuteen, yksinäisyyteenkin, jotta Pyhä Henki pääsee luomaan uutta. Jumala ei vain korjaa vanhaa, vaan luo meihin puhtaan sydämen ja antaa uuden, vahvan hengen (Ps. 51:12).

Jumala ei kuitenkaan syytä meitä, jos pelko ohittaa uskon. Hän ei hylkää meitä epäuskoomme, vaan kutsuu luokseen lepäämään. Kun sanomme Hänen kutsulleen kyllä, rauha levittäytyy järjen pinnistelyjen ylle vakuuttaen meidät tulevaisuudesta ja toivosta, joka löytyy yksin Hänestä. 

Pelko on yksi uskovia eniten lamaannuttavista tunteista. Se saa pysähtymään aloilleen, epäröimään ja epäilemään sekä itseään, muita ihmisiä että Jumalaa. Se estää meitä ottamasta omaa paikkaamme Jumalan suunnitelmassa ja ohjaa kuuntelemaan valhetta totuuden sijaan.

Pelko näkee kaiken sen, mikä voi mennä vikaan, usko sen, mikä voi onnistua. Pelko keskittyy ongelmiin, usko mahdollisuuksiin. Pelko suurentelee esteitä, usko suotuisia näkymiä. Pelko luo stressiä ja ahdistusta, usko rauhaa ja luottamusta. Pelko kiinnittää huomion puutteeseen, usko kääntää kiitollisuuden katseen siihen, mitä meillä on. Pelko kokee haasteet ylivoimaisina, usko ylitettävinä.

Auringonnousu Eiranrannassa talvella.

Pelko on kuitenkin kaikkea sitä, mitä Jumala ei ole. Sen sijaan Hän kehottaa Raamatussa lukuisia kertoja olemaan pelkäämättä. En tiedä, mikä on todellinen luku, mutta olen kerännyt muistiin lauseita, joissa Hän niin kehottaa, ja lista on pitkä. Älä pelkää, älä arkaile, älä säiky, älä ole kauhuissasi, älkää kauhistuko, älkää olko peloissanne. Kehotukset ovat milloin yhdelle, milloin useammalle kuulijalle osoitettuja. Ne on kuitenkin kaikki merkityksessään osoitettu myös Jeesuksen seuraajille ja jokaiselle, joka haluaa turvata Herraan.

Jumala voi muuttaa pelon täyttämät ajatukset toivontäyteisiksi, ahdistuksen levollisuudeksi, epäilykset luottamukseksi. Ajatuksilla on merkitystä. Siksi meidän tulisi vangita jokainen ajatus kuuliaiseksi Kristukselle (2. Kor. 10:15), niin että ajattelumme on linjassa sen kanssa, mitä Jumala Sanassaan meille opettaa. Yksi Hänen tärkeistä opetuksistaan on, että ”Jumala on rakkaus” ja ”pelkoa ei rakkaudessa ole” (1. Joh. 4:16, 17; 33/38).

Vaikeaa? Täydellisyys on, mutta sitä Jumala ei ole meiltä koskaan edellyttänyt, jotta voisimme lähestyä Häntä tai turvata Häneen. Hän on ainoastaan kehottanut meitä seuraamaan sitä yhtä, joka on täydellinen, ja se on Jeesus Kristus. 

Kaikkien omien pelkojen ja epävarmuuksien keskellä yritän aina muistaa, että ”Jumala on rakkaus” ja että rakkaudessa ei ole pelkoa (1. Joh. 4:8, 18). Se tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että mikään pelko ei tule Jumalalta, eikä Hän pelottele meitä, vaikka usein niin luulemme. Pelko ei ole keino, jota Hän käyttää puhuakseen meille. Hän saattaa kyllä ottaa meitä kiinni tekemisistämme tai tekemättä jättämisistämme, mutta Hän ei pelottele.

Pelko on negatiivisten tunteiden sateenvarjo

Se on hyvä muistaa silloin, kun ahdistaa, tuskastuttaa, huolettaa ja paniikki kasvaa. Pelko on nimittäin tunne, jonka alle mahtuu monta muutakin olotilaa. Se on kuin sateenvarjo, jonka suojissa lymyilee stressiä, murehtimista, sekavia ajatuksia, varuillaan oloa, pakkomielteisyyttä ja jopa harhaluuloja ja fobioita. Kaikkien niiden takana on usein pelko jostakin tuntemattomasta, tulevasta tai uhkaavasta.

Mutta niissä hetkissä Jumala ei ole alullepanija, koska kerran rakkaudessa ei pelkoa ole. Jumala ei vain anna meille rakkautta, vaan Hän on itse Rakkaus. Pelossa taas on ”rangaistusta” (1. Joh. 4:18), joka piinaa meitä, kuten englanninkielinen raamatunkäännös kuvaa (torment).

Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa [sic] pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.
(1. Joh. 4:18–19)

Rakkaus ajaa pois pelon

Ensimmäisen Johanneksen kirjeen jakeissa on meille valtava rohkaisun viesti. Siinä puhutaan juuri Jumalan rakkaudesta, joka siis on ”täydellinen” – toisin kuin se rakkaus, mitä me niin usein ympärillämme näemme tai vastaanotamme. Ihmisrakkaus ei koskaan kykene samaan, ja siksi onkin usein vaikea ymmärtää Jumalan rakkauden kokonaisvaltaisuutta ja suuruutta. Täydellisyyttä. Se kun on kaikkea, mitä voisimme rakkaudelta toivoa.

Ihmisrakkaudesta poiketen Jumalan täydellinen rakkaus ”karkoittaa [sic] pelon”. Ihmisen rakkaus voi epätäydellisyydessään satuttaa, ahdistaa ja luoda uhkakuvia, mutta Jumalan rakkaus valtaa tilan ja oikein ajaa pois pelon – karkottaa stressin, murheen ja turhan varovaisuuden taustalla irvistelevän pelon.

Ristinmuotoinen pilari satamassa.

”Jumala on rakkaus”, ja ”pelkoa ei rakkaudessa ole” (1. Joh. 4:8, 18)

Täydellinen rakkaus ei vaadi

Siksi on hyvä kysyä itseltään pelon hetkellä, mikä minulta on jäänyt ymmärtämättä Jumalan olemuksesta? Sillä silloin ei ole ”päässyt täydelliseksi rakkaudessa”. Jumalan rakkaus ja hyvä tahto ei ole täysin kirkastunut eikä ihminen ole vapautunut luottamaan Jumalan Sanan runsaisiin lupauksiin siitä, että Hän on meidän turvamme ja pitää meistä huolen. Jokaisesta yksilöllisesti.

On hyvä muistaa myös, että ensin oli Jumala ja Hänen rakkautensa meitä kohtaan, ja vasta sitten me ja meidän rakkautemme Häntä kohtaan. Jo silloin, kun vielä käänsimme Hänelle selkämme, Hän rakasti meitä. Ja Hän rakasti ja rakastaa meitä silloinkin, kun yritämme vakuutella Hänelle rakkauttamme teoillamme, rukoilemalla riittävästi, lukemalla Raamattua tarpeeksi ja elämällä elämäämme Hänen tahtonsa mukaan. Se kaikki on vajavaista rakkautta eikä Hän sitä meiltä rakkautensa vastineeksi vaadi. 

Mutta Hänen rakkautensa saa meidät haluamaan Hänen läheisyyttään, Hänen äänensä kuulemista ja yhteyttä Hänen kanssaan. Jumalan rakkaudessa ja sen vaikutuksesta mekin voimme rakastaa Häntä, itseämme ja läheisiämme, niin kuin Jeesus on meille opettanut.

Kuvat eivät ole kopioitavissa.
©Tuija Niskanen