Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi.
– Sananl. 13:12; 33/38
On kuin olisin lukenut tänään kyseiset sanat Raamatusta ensimmäistä kertaa. En ole, mutta ensimmäisen kerran ne tulivat osaksi omaa elämää. Jumala siis tietää ja ymmärtää nämäkin tunteet, kun on ne kirjaansa niin selvästi sanoiksi antanut.
Sydän murenee
Kun on rukoillut ja odottanut pitkään vastausta, tarpeensa tai toiveensa täyttymystä, odotus saattaa vähitellen sairastuttaa sydämen.
Sydämen sairastuminen on hitaassa, kuluttavassa prosessissa tapahtuvaa toivon menetystä, epätoivon ja epäuskon kasaantuvia ajatuksia sekä vähittäistä odotuksen ilon kuivahtamista. Kun toivo hiljalleen murenee, sydän murenee mukana.
Suuret odotukset, suuret pettymykset
Meillä on jokaisella omat suuret rukouksemme, odotuksen aikamme ja pelkomme pettymyksestä. Rukoilemme läheistemme puolesta, ja silti he vuodesta toiseen kääntyvät jopa koetusten hetkillä poispäin Jumalasta. Joku täyttää hakemuksia ja pääsee välillä haastatteluihinkin, mutta vastaanottaa silti toistuvasti hylkäyskirjeitä, joissa kerrotaan jonkun muun tulleen valituksi hänen sijaansa. Sairaus koskettaa, ja vaikka rukous on sitkeää ja uskon lujittamaa, kipu ei hellitä tai paranemista ei näy. Tai joku menettää alkavan elämän kohtuunsa kerta toisensa jälkeen, eikä vanhemmuus tunnu koskaan koittavan.
Mitä suurempia odotuksemme ovat, sitä suurempaa on myös turhautuminen, kun kaivattua vastausta ei kuulu. Kun on odottanut jotakin hyvin pitkään niin kärsivällisesti kuin ihminen vajavaisuudessaan voi, toivon hiipuessa myös hengellinen elämä voi pahimmillaan hiipua ja altistaa yhä enemmän sielunvihollisen houkutuksille.
Odotus kärsivällisyyden voitoksi
Parhaimmillaan odotus voi kuitenkin olla aikaa, jolloin lähestymme entisestään Jumalaa; Hän kun on ainoa toivomme. Samalla Hän saa muokata meidän luonnettamme, vahvistaa kestäväisyyttämme ja opettaa kärsivällisyyttä. Sillä ”ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa” (Room. 5:3–4; 33/38).
Alun sananlaskujen jakeen loppu on kuitenkin lohdullinen. ”Mutta täyttynyt halu on elämän puu”, tai kuten vuoden 1992 käännös kuuluu: ”Elämä elpyy, kun toive täyttyy”.
Uudistumisen ilo
Elämän puu on symboli elämän uudistumisesta. Kun rukouksemme vihdoin saa vastauksen, se virvoittaa ja rohkaisee, antaa uutta puhtia, palauttaa mahdollisesti hiipuneen toivon ja sytyttää innon kulkea uusin voimin kohti tulevaa.
Täyttynyt toive on ”sielulle suloinen”. Siitä ”sydän iloitsee”. (Sananl. 13:19.)
