Rauhattomat yöunet herättävät unelmia
Torstai 9.5.2024
Tykkään kovasti nykyisestä asunnostani ja ennen kaikkea sijainnista, joka on kaiken kaikkiaan elämäntilanteeseeni lähestulkoon täydellinen. Mutta aina välillä kaipaan rauhaisia yöunia.
Talossamme on paljon pieniä asuntoja, mikä tarkoittaa, että talossa asuu paljon yksinasuvia nuoria aikuisia ja opiskelijoita. Liikenne on yöaikaan sen mukaista. Olen tottunut käyttämään korvatulppia, jotta asuntoni vieressä seilaava häkkihissi ei paukuttaisi minua hereille tunnin välein, kun väki palailee kotiin kapakoista ja yökerhoista etenkin viikonloppuisin. Mutta välillä haluaa antaa korvilleenkin ilmavammat oltavat. Se on yleensä ainakin viikonloppuisin virhe.
Ymmärrän, että kotiin tullaan neljän aikaan ja kuulen, kun ovi sulkeutuu. Mutta en ymmärrä, miksi seuraavan vartin aikana samaisesta ovesta kuljetaan edestakaisin toistuvasti lähemmäs kymmenen kertaa. Juuri niin sopivasti, että aina kun on nukahtamassa uudelleen, ovi käy. Sitä kun tapahtuu riittävän monta kertaa, nukahtaminen ei enää onnistu ennen aamukuutta. Ja sitten kun nukahtaa, herätessä on tunne kuin ei olisi nukkunut juuri ollenkaan.
Rauha järven rannalla
Muiden metelöinnistä johtuvan huonosti nukutun yön jälkeen alkaa aina haaveilu. Kunpa pääsisin asumaan pieneen punaiseen tupaan järven rannalla, missä ei kuuluisi muita ääniä kuin keväinen lintujen liverrys ja laineiden liplatus. Siellä minä istuskelisin omenapuun alla kesäisin ja kirjoittelisin kahvikupposeni äärellä. Kukaan ei hyppisi yläkerrassa, koirat eivät haukkuisi seinän takana, eikä kukaan paiskoisi ovia aamuneljältä. Uimarannassa kukaan ei heiluisi ja kiljuisi kännykkänsä kanssa kuvaamassa itseään talviuinnilla tai pissattaisi koiraansa rantahiekalle. Minulla olisi seuraa, jos sitä kaipaisin, mutta kun en kaipaisi, saisin olla yksin, myös siinä omassa rannassani.
Huonosti nukutun yön jälkeen haluaisin vain asumaan pieneen punaiseen tupaan järven rannalla, missä kuuluisi vain lintujen liverrys ja laineiden liplatus. Siellä minä istuisin kesällä omenapuun alla ja kirjoittelisin kahvikupposeni äärellä.
Unelmat ovat kuitenkin unelmia ja usein kovin vaaleanpunaisia. Se tarkoittaa, että ne ovat vain lohturuokaa niinä hetkinä, kun arjessa jokin murjoo, eikä niitä ole (välttämättä) tarkoitettu toteutettaviksi. Tällä hetkellä nimittäin viihdyn hyvin kaupungissa ja vieläpä varsin ytimessä. Mutta jos jollakin on tarjolla mummonmökki omalla pihalla ja rannalla Helsingin kantakaupungissa, niin olen kiinnostunut.
