Oman varjonsa yli

Saksan kielessä on sanonta über den eigenen Schatten springen, hypätä oman varjonsa yli. 

Kyseinen lauseenparsi tarkoittaa, että hyppäämällä oman varjomme yli voitamme itsessämme sen, mikä aina pidättelee meitä. Uhmaamme varjoa, joka heijastuu elämäämme ja tavoitteisiimme, ja ohitamme sen, tallomme jalkoihimme tai siirrämme sen syrjään estämästä meitä tekemästä jotakin.

Se jokin voi olla pitkäaikainen unelma, merkittävä tavoite tai jonkin lannistavan ajatuksen tai luonteenpiirteen voittaminen. Silloin työnnämme syrjään pelon, epäilyksen ja arkailun ja ryhdymme tekemään sitä, mitä jokin osa omassa itsessä on kenties pitkäänkin kieltänyt tekemästä. 

Oma minä

Joskus suurin este on juuri oma minä. Silloin oma varjo ei ole vain perässä seuraava luontainen heijastuma, vaan eteen pyrkivä este, joka tuntuu ylipääsemättömältä. Mitä tummempi varjo, sitä vaikeammalta eteneminen vaikuttaa, vaikka todellisuus on, että varjo on vain valonsäteiden aikaansaama jäljitelmä. Vain kaksiulotteinen ja usein vieläpä perspektiiviltään vähän vääristynyt.

Valoa kohti

Miksi siis pelkäisimme sitä? Antaisimme vallan äänettömälle varjolle ja mielikuvituksen esteelle, jonka yli emme ole edes yrittäneet hypätä?

Varjo ei voi meitä vahingoittaa. Se voi toimia vain mielen alueella, jossa se pitää myös ylittää. Lisäksi on hyvä muistaa valon voima. Se voittaa aina pimeyden.

Aina kun katsoo valoa kohti, varjo jää selän taakse. Sieltä se ei näy eikä pääse turhaan pelottelemaan ja pidättelemään.