Kun kotiseutu tuntuu vieraalta

Voi, miten vaikeaa tämä muutos voi olla! Kun kotiseutu tuntuu vieraalta. Tunteet heittelee edestakaisin. Pari päivää Helsinkiä tuntuu niin kotoisalta.

Tunnen kadut ja tiedän, minne olen menossa ja mikä minua missäkin odottaa. Kun istun täällä ystävien kanssa ja käyn läpi syntyjä syviä ja tajuan, miten paljon olen heitä kaivannut. Kun istun anopin kanssa Limoncellolla ja kuuntelen hänen tarinoitaan ja tiedän olevani oikeassa paikassa. Kun tapaan vanhoja työkavereita kahvipöydän ääressä ja kaikki on niin tuttua.

Tunnen kadut ja tiedän,
minne olen menossa ja
mikä minua missäkin odottaa.

Tajuan, miten vieras olen vielä omalla kotiseudullani ja miten kotona olen täällä Helsingissä, jossa olen viettänyt yli 20 viime vuotta. Miksi ihminen kaipaa ensin pois jostakin ja sitten kuitenkin takaisin sinne?

Onneksi Pohjanmaalla on sukulaisia ja ystävä, joka vie lenkille joka viikko. Se on minulle suuri juttu. On vain alettava rakentaa uutta sosiaalista verkostoa. Kyllä se siitä. Olen tehnyt oikean liikkeen, mutta prosessi on vaativampi kuin odotin.