Elokuvia ja paholaisen kirjeitä
Mennyt kesä oli ihana, mutta ei tämä syksykään ole yhtään hassumpaa aikaa. Luonto on vielä paikoin täysin vihreää, vaikka toisaalla lehdet jo värjäytyvät ja vähitellen putoavat alas. Saman reitin varrelta voi löytää kumpaistakin värimaisemaa.
Paikoin lehdet jo punertavat samansävyisinä kuin pyörätie, mutta toisaalla on yhä vihreää.
Tuulet kuuluvat syksyyn, ja meressä on taas aaltoja ja vaahtopäitä valtoimenaan. Auringonottajat ovat (onneksi) kadonneet rannalta jo aikoja sitten, ja jäljellä on aamuisin tai aamupäivisin enää tuttuja uskollisimpia uimakavereita. Yhdessä odotellaan talviuintikelejä. Ensikertalaisille saa paljastella kylmävesiuinnin saloja ja jakaa hyödyllisiä kikkoja, miten hengitellä kylmässä vedessä ja miten huolehtia siitä, että pysyy lämpimänä vedestä noustuaan.
Antoisia elokuvailtoja
Pimenevät illat houkuttavat jäämään oman kodin lämpöiseen syliin lukemaan tai katselemaan elokuvia. Molemmat ovat lempiharrastuksiani.
Viime viikolla televisiosta tuli peräti kaksi hyvää elokuvaa, mikä on tämän päivän tosi-tv-roinan ja aikuisten lapsellisten kisailujen keskellä harvinaista. Kyynelehdin taas kerran, kun nautin kaikkien aikojen lempileffastani: Tanssii susien kanssa. Sen tarina, iki-ihana Kevin Costner, maisemakuvaukset ja aisteja hivelevä musiikki eivät vanhene silmissäni ja korvissani koskaan. Itken aina lopussa ensin ihmisen pahuutta, sitten ystävyyden syvyyttä ja lopulta eron haikeutta. Sama on itkettänyt juuri ihan tosielämässäkin.
Elokuva, jonka näin ensimmäistä kertaa ja joka yllätti iloisesti, oli Gran Torino. Clint Eastwood ei ole lempinäyttelijöitäni, mutta kyseisessä leffassa hän sulatti sydämeni samaa tahtia kuin hänen äksyn, rääväsuisen ja torjuvan roolihahmonsa kovuus suli ja paljasti rohkean, uhrautuvan ja oikeudenmukaisen lähimmäisen.
Syksy tuo aina mukanaan tuulet ja merelle aallot. Ne ovat näyttäviä, mutta eivät aina uidessa ihanteellisimpia.
Paholaisen kirjeitä
Lukemisena on tällä hetkellä C. S. Lewisin The Screwtape Letters. A View of Our World from the Dark Depths of Hell (suom. Paholaisen kirjeopisto). Siinä paholainen käy kirjeenvaihtoa veljenpoikansa kanssa, jonka tehtävänä on kaikin käytettävissä olevin keinoin palauttaa vasta kääntynyt nuori kristitty takaisin pahan valtakuntaan. Kirja on ikään kuin käänteistä ja satiirin värittämää opetusta siitä, miten kristitty voi välttää paholaisen ansat seuratessaan Jeesusta. Kirja on puhutteleva, vaikka onkin englanniksi suht’ vaikea. Jos siis kielen kanssa on vähänkään vaikeuksia, suosittelen etsimään käsiin suomenkielisen version.
C.S. Lewisin kirja The Screwtape Letters (Paholaisen kirjeopisto) on puhutteleva kuvaus siitä, miten paholainen tekee kaikkensa, jotta kristitty kääntyisi takaisin pahoille teilleen.
Vauhti hiljenee
Oma sosiaalisuus ja some-elämä on taas vähän laimentunut samaa tahtia kuin syksy etenee. Se on minulle elämistä luonnon rytmissä, kun alkaa vauhdin hiljentäminen ja laskeutuminen talvilepoon säästöliekille ja keräämään voimia uuteen kevääseen.
Toivottelen Sinullekin oikein voimallista ja siunattua syksyä!
”Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi! Se on ehtymätön aarre niille, jotka sinua pelkäävät. Kaikkien nähden sinä annat apusi niille, jotka turvautuvat sinuun.”
(Ps. 31:20; 1992)
