Päiväkirja Facebookin tilalle
Maanantai 25.3.2024
Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että alan pitää blogin yhteydessä päiväkirjaa. Sellaista, jossa kerron yksityiskohtaisestikin ajatuksiani, koska huomaan, että omat mielialat ja tunnelmat vaihtelevat paljon päivästä toiseen.
Se johtuu varmaan kahdesta eri asiasta: omasta taipumuksesta masennukseen ja muutamia vuosia sitten kokemastani kutsusta jäädä pois sekulaarista työstä hengelliseen.
Lähtökohdat
Melankoliaan ja mielialan vaihteluihin taipuvainen luonne ei ole kaikkein helpoin taakka. On aikoja, kun joutuu kovasti taistelemaan sen eteen, että jaksaa nousta aamulla ylös ja löytää merkityksen kulloisellekin päivälle. Jännä juttu on, että usein, kun ilta koittaa, alkaa helpottaa. Silloin tuntuu, ettei kukaan enää vaadi mitään, vaan saa vain olla. Kaikki vetäytyy koteihinsa ja aika rauhoittuu. Etenkin talviaikaan, kun on pimeää, kokee itsekin rauhoittuvansa ja vapautuvansa. Vaatimuksista, joita ei välttämättä kukaan minulle esitä. Muut kuin minä itse.
Oma kutsumus taas on tarkoittanut kulkemista uskon varassa. Se on tarkoittanut yhä selvempää erottautumista maailmasta ja tämän yhteiskunnan menosta ja odotuksista. Sekään ei ole helppo rooli. Koko ajan joutuu menemään sellaiseen suuntaan, mihin suuri osa ihmisistä ympärillä ei mene. Ei ihme, jos kokee olevansa ulkopuolinen.
Näistä lähtökohdista alan kirjoittaa tätä päiväkirjaa, joka saa korvata vähitellen myös päivitykset, joita ennen tein Facebookissa. Siellä kun ei enää oikein ole muuta kuin mainoksia, eikä se ole nimensä mukaisesti mediana ollenkaan sosiaalinen, jonka pitäisi ”tuottaa lisää sosiaalisuutta, verkottumista ja yhteisöllisyyttä”.
Vaikka tämä päiväkirjan lähtölaukaus saattaa olla ankean kuuloinen, päiviin mahtuu hyvääkin. Paljon ja usein, mutta ehkä aaltoillen.
Uinti
Uinti meressä on minulle yksi pieni suuri ilonaihe elämässä. Jäät ovat nyt seilanneet toista viikkoa edestakaisin. Kadonneet yhtäkkiä yön aikana pohjoistuulen myötä, ja tulleet taas takaisin mereltä massoina parin päivän kuluttua, kun tuuli onkin puhaltanut etelästä.
Jäät ovat seilanneet rannassa edestakaisin viime viikot. Uin viikko sitten takana näkyvälle jäämassalle asti. Ennen kuin olin saanut kaikki vaatteet päälle, isot jäälautat täyttivät uimareitin.
Tänään oli avovettä. Uin niin pitkään, että kroppa alkoi kangistua sopivasti. Nautin, kun rannalla ei ollut kuin pari muuta ihmistä. Tykkään olla rauhassa. Ihmiset on alkaneet ahdistaa.
Maanantai on tennispäivä. Pelataan tyttäreni kanssa, ja se on mukava yhteinen hetki. Tulee tavattua säännöllisesti, ja välillä, kun on ollut pelaamisesta taukoa, on huomattu, että näkee aivan liian harvoin.
Tänään olen lähinnä vähän kirjoitellut. Ajattelin vielä soittaa pari puhelua ystäville. Kaipaan juttuseuraa.
