Hyvän torstain ilta
Pari viimeisintä blogipostaustani on kirvoittanut yllättävän paljon palautetta ja sen myötä keskustelua. Aiheet ovat kolahtaneet monen elämäntilanteeseen. Monet meistä käyvät läpi vaikeita asioita, syystä tai toisesta, ja on vaikea katsoa meneillään olevan kivun toiselle puolelle. Uskoa siihen, että tämäkin raskas elämänvaihe vielä selviää ja että kohta aurinko taas paistaa.
Olen kiitollinen siitä, että olen saanut olla kuuntelevana korvana. En tiedä, olenko lopultakaan kyennyt ketään auttamaan, mutta onneksi meidän ei tarvitsekaan olla toinen toisillemme ratkaisun tekijöitä. Usein riittää, kun on.
Pyykki- ja klubi-ilta
Illalla olin pyykkärinä. Kävin pesemässä pyykkiä anopille. Toisen koneellisen osalta se tosin jäi pelkäksi huuhteluksi. En tiennyt, että käyttämäni pesuohjelma edellytti, että pesuaine annostellaan suoraan rumpuun. Siellä ne aineet, sekä pesuaine että pyykkietikka, sitten makoilivat edelleen lokerossa, kun ohjelma päättyi. No, parempi sekin kuin ei mitään. Ensi kerralla olen viisaampi.
Varsinaisesti menin anopille kuitenkin seuraksi, kun palvelutalolla oli ”klubi-ilta”. Tänään se tarkoitti herrasmiesten muodostamaa Commanders Gang Swing Bandiä, joka soitti kevyttä jazzia, swingiä ja ikivihreitä. Tarjolla oli pientä suolaista ja juomia maun mukaan.
Ohjelmaa riittäisi
Tupa oli täynnä, kuten sanotaan. Rollaattorit ja pyörätuolit vain viuhuivat, kun väki kerääntyi ravintolatilan pöytien ääreen. Olihan se anopillekin mukavaa vaihtelua jokailtaiseen television katseluun.
Talon vapaa-ajantarjonta on ihailtavan monipuolista. On lukupiiriä, englannin ja saksan kielikerhoa, yhteislaulua, hartaustilaisuuksia, biljardia, ulkoilua yhdessä, uintimahdollisuus ja paljon muuta. Harmi vain, että nyt kun anopilla olisi mahdollisuus harrastaa monenlaista, voimat alkavat olla niin vähissä, että hän on lähinnä vetäytynyt omaan asuntoonsa. Siksi pyrin aina lähtemään mukaan, kun hän haluaa vähän ”irrotella”. Tutussa seurassa on helpompi mennä muiden joukkoon.
Hyvä kirja voi viedä ratikan kyydissä ns. mennessään.
Vain hyvän kirjan syytä
Menomatkalla anopille aloitin taas uuden kirjan: Sirpa Kähkösen 36 uurnaa. Tai pikemminkin uuden yrityksen. Vaikka kirja on muutaman vuoden takainen Finlandia-voittaja, ensimmäinen yritys ei tuottanut tulosta. Mutta tänään kirja alkoi avautua.
Se avautuikin niin hyvin, että ajoin ratikalla pysäkkini ohi. Kun nostin katseeni kirjasta, olin aivan pihalla siitä, missä olen. Onneksi tunnistin tutun rakennuksen ja tajusin, että olen vain parin pysäkin mittaisella kierroksella päättärille, josta ratikka palaa samaa reittiä takaisin ja pääsen jo kerran ohittamallani pysäkillä pois.
Mutta laitan tämän toilailun yksinomaan hyvän kirjan piikkiin.
