Kumpi on tärkeämpää?
Kerrotaan, että joku kysyi aikanaan Charles Spurgeonilta, tunnetulta 1800-luvulla eläneeltä baptistisaarnaajalta, kumpi on tärkeämpää, lukea Jumalan sanaa vai rukoilla. Siihen Spurgeon reagoi vastakysymyksellä, kumpi on tärkeämpää: sisään- vai uloshengitys.
Kahteen suuntaan
Me tarvitsemme molempia. Hengitys on kahdensuuntaista, samoin kommunikaatio ihmisen ja Jumalan välillä. Kommunikointi ylipäänsä ihannetapauksessa on kahdensuuntaista.
Sanassaan Jumala puhuu meille, ja rukouksessa me puhumme Jumalalle.
Tosin joskus ihmisen puheesta ei tahdo saada selvää. Se voi olla nyyhkytystä, huutoa tai vain huokailua. Silti, vaikka se olisi sanatontakin, vain ajatuksen tasolla tapahtuvaa äänetöntä puhetta, Jumala kuulee sen.
Selkeää puhetta
Jumala sen sijaan puhuu selkeästi. Hänen sanastaan ei löydy epäjohdonmukaisuuksia, ja Hän on osoittanut puheensa niin viisaille kuin yksinkertaisillekin. Paradoksaalista vain on, että usein yksinkertaiset ja lapsenomaiset ymmärtävät Häntä paremmin kuin itseään viisaina pitävät.
Ihmisillä on taipumus vääristellä Jumalan puhetta tai tehdä siitä merkitykseltään monimutkaisempaa kuin se onkaan. Meillä on kiusaus poimia siitä se, mikä miellyttää meitä itseämme ja sopii omaan elämäntilanteeseen ja tahtoon. Sorrumme myös vääristelemään Hänen sanojaan, milloin omaksi eduksemme, milloin vain osoittaaksemme muille ihmisille, miten väärässä tai vääränlaisia he ovat.
Tarvitsemme kuuntelutaitoa
Olemme myös usein huonoja kuuntelijoita. Valtaamme helposti keskustelutilanteet ja puhumme vain itse pysähtymättä kuuntelemaan, olisiko Jumalalla jotain sanottavaa. Ja jos Hän ei heti vastaa, saatamme jopa nakella niskojamme luullen, ettei Hän minusta välitä.
Hän ei kuitenkaan jätä vastaamatta pyyntöihimme tai kysymyksiimme, mutta Hän tekee sen sopivalla ajalla, ei aina välttämättä juuri silloin kuin me toivoisimme. Se saattaa johtua siitä, että Hänen on ensin hoidettava kuntoon tiettyjä muuttujia: meihin, muihin ihmisiin tai ympäristötekijöihin liittyen.
Avattu kirja puhuu parhaiten
Moni ihmettelee tai jopa valittaa sitä, miksi Jumala ei puhu juuri minulle, mutta naapurille kylläkin. Toisinaan syy on siinä, että Raamattu makaa pölyttyneenä ja avaamattomana hyllyllä, tai ihminen tyytyy vain irtonaisiin makupaloihin, jolloin on vaikea saada selkoa siitä, mitä Jumala oikeasti puheillaan tarkoittaa.
Hyvä puoli kaikenlaisessa kommunikoinnissa on kuitenkin se, että sitä voi aina harjoitella. Luku-, kuuntelu- ja puhetaito voi kehittyä vielä vanhoilla päivilläkin, ja ymmärrys aivan erityisesti.



