Luonnotonta hyvinvoinnin etsintää

Meidän yhteiskuntamme puhuu enenevässä määrin vihreistä arvoista. Silti näkee vain yhä enemmän vieraantumista luonnosta ja luonnonmukaisesta elämästä. 

Koneet ja mittarit

Ihmisellä on vaikeuksia kuunnella oman kehonsa viestejä ja tunnistaa, milloin hän voi hyvin ja milloin huonosti. Hän tarvitsee siihen mitä moninaisimpia laitteita, kuten aktiivisuusrannekkeita, askelmittareita ja kalorimittareita. Aktiivisuusranneke vinkkaa ihmiselle, että hän on istunut liian pitkään ja on aika lähteä liikkeelle, ettei tänään ole kävelty tarpeeksi tai että on aika mennä nukkumaan, että jaksaa taas seuraavana päivänä töihin.

Teollistumisen ja digitalisaation myötä ruumiillinen työ on vaihtunut suurella osalla ihmisistä koneen kanssa työskentelyksi, olipa kyseessä sitten tehdastuotanto, kirjoittaminen tai kokoustaminen. Suuri joukko ihmisiä katsoo päivät pitkät tietokonetta ja kasvattaa samalla tuki- ja liikuntaelinsairaiden joukkoa. 

Luonnotonta liikkumista

Jollakin tasolla ihminen kuitenkin ymmärtää, että liikkuminen on tarpeen, mutta tiiviin päivärytmin keskellä siitäkin on tullut osasuoritus. Kun työpaikat ovat yhä kauempana, pyöräily ja kävely ovat vaihtuneet autoon tai julkisiin liikennevälineisiin. Vähitellen sama tapa on ujuttautunut myös lyhyemmille matkoille ja tilanteisiin, joissa ihminen itse asiassa haluaisi liikkua. Hän hyppää autoon ja ajaa kuntosalille juoksemaan juoksumatolla. 

Liikkuminen ei ole enää luonteva osa elämää, eikä sitä edes harrasteta enää luontevasti ja pelkästään omaksi iloksi. Siitä on tullut tavoitteellista. Kotipihan lehtien haravoinnin sijaan turvaudutaan moottoroituihin puhaltimiin ja kuntoa vaativan lumenluonnin sijaan linkoihin. Näin säästynyt aika käytetään maksullisiin urheilupalveluihin, jotka aikataulutetaan viikko-ohjelmaan. Urheillessa mitataan ja tarkkaillaan askelia, kulutettuja kaloreita ja käytettyä aikaa. Ja jotta lopputulos olisi optimaalinen, mukaan otetaan myös ruokailu.

Laskettua ruokaa

Ennen lautaselle nostettiin kauhallinen pari haudutettua puuroa. Tänä päivänä puuronkin pitää olla tuoretta, puuroainekset punnitaan keittiövaa’alla ja lasketaan eri ruoka-aineiden proteiinit, hiilihydraatit ja rasvat. Vuosittain vaihtuvat suositukset kertovat, millainen suhteutus milloinkin on paras ja koska on syötävä mieluiten rahkaa ja koska pähkinöitä. Ei enää riitä, että kokee olevansa kylläinen aamiaisen, lounaan ja päivällisen jälkeen tai että muistaa syödä riittävästi kasviksia. Ihminen tarvitsee foodmapin, superfoodia ja kenties 8/16-säännöt.

Monien maiden perinteiset ruoka-aineet, kuten liha, maito ja leipä, on demonisoitu, vaikka niiden alkulähde on luonnonmukainen. Lehmät on lypsettävä, juotiinpa maitoa tai ei, ja ihminen on metsästänyt ja syönyt lihaa aikojen alusta lähtien, joten ei sekään ihan luonnotonta ole. 

Keinotekoista

Ympäristöarvojen mukaista on tänä päivänä turvautua luonnontuotteiden sijaan keinotekoiseen. Maitoa ei enää haluta ottaa eläimen maitorauhasista, vaan liottamalla kauraa veteen ja lisäämällä siihen makuaineita. Syötäväksi tarkoitettu liha halutaan korvata keinotekoisella vegaanisella lihalla, vaikka se on jo käsitteenä mahdottomuus. Myös nahka luonnonmateriaalina halutaan siirtää syrjään. Tilalle on tullut vegaaninen ”nahka”, jota valmistetaan mm. polyuretaanista ja mikrokuiduista käyttäen erilaisia kemiallisia ja teknisiä prosesseja.

Ohjelmoidut lomat

Kaikesta ihmiselle luontaisesta ja luonnonmukaisesta vieraantuessaan ihminen uupuu. Iloa ja vapautuneisuutta on etsimällä etsittävä. Se ei tule enää luontaisesti, kun ihminen on ja elää, vaan tahtoo jäädä kaikkien mittaavien ja arvottavien laitteiden, suunnitelmien ja aikataulujen puristuksiin. 

Kun lomat ennen olivat lomia, jolloin vapauduttiin työn tekemisestä ja oltiin vain perheen, sukulaisten tai ystävien kanssa kenties kotosalla, mökillä tai pienellä automatkalla Suomessa, tänä päivänä lomat on suunniteltu kuukausia etukäteen, lennot varattu ja oheisohjelma aikataulutettu. Loma-aikaan ystäviä on vaikeampi tavata kuin arjessa, sillä ihmiset ovat tavoittamattomissa milloin festivaaleilla, milloin Ranskassa, milloin purjehtimassa.

Ihmisen ”hyväksi”

Vapaa-ajalla ihmiset pyrkivät rentoutumaan työn hektisyydestä. Sen sijaan, että he jäisivät lepotuoliin istumaan ja hengittelemään ja ehkä lukemaan kirjaa tai menisivät puutarhaan puuhastelemaan, he harrastavat sitä tavoitteellista urheilua, lähtevät mindfulness-koulutukseen tai maksavat jollekin gurulle siitä, että tämä saa heidät rauhoittumaan.

Sellaista asiaa ei vielä ole keksittykään, jota taitava markkinoija ei osaisi tuotteistaa ihmisen ”hyväksi”. 70 eurolla pääsee deprivaatiokelluntaan aistiärsykkeettömässä tilassa. Tuhansien järvien ja puoli maata ympäröivän meren Suomessa luonnonvesi ei riitä, kun ihminen etsii elämäänsä tasapainoa.