Puhdas omatunto on pienestä kiinni
Kävin eilen ruokaostoksilla. Tarjolla oli paria eri punaista omenalajiketta ja valitsin houkuttelevan näköiset hieman kalliimmat omenat. Maksaessani käytän usein itsepalvelukassoja, etenkin, kun kassoilla on ruuhkaa. Tällä kertaa valitsin vahingossa omenoille väärän koodin. Kun kilohinta ilmestyi näytölle, tajusin heti painaneeni väärää painiketta. Olisi pitänyt kurkistaa vielä hinnaston toiselle sivulle, josta oikea hintakoodi olisi todennäköisesti löytynyt.
Hoidin kuitenkin ostokset loppuun ja maksoin ne pois, sillä kaupassa oli jonoa sekä normaali- että itsepalvelukassoille. Vapaata henkilökuntaa ei näkynyt, jotta olisin voinut pyytää jotakuta korjaamaan hinnan.
Silti koko toimituksen ajan mielessä pyöri vain liian alhainen kilohinta, jonka olin ostamilleni omenoille valinnut. Mitä Jumala ajatteli? Vaikka kukaan muu ei virhettä saisi tietää, Hän tietää. Hän näki kaiken. Pyytelin mielessäni anteeksi ja kyselin, josko voisin antaa asian olla; kyse oli vain muutamasta kymmenestä sentistä. Jospa tätä ei nyt luettaisi kovin suureksi synniksi…
Mutta ei ole pieniä ja suuria syntejä. On vain syntejä. Jeesus sovitti meidän velkamme, mutta ei siksi, että me voisimme tietoisesti tehdä uutta velkaa. Tai edes vahingossa, mutta tietäen, että tämä ei mennyt oikein. Miten voisin koskaan puhua rehellisyyden merkityksestä, jos lähtisin ulos todistellen itselleni, että erotus on niin pieni?
Astuin ulos itsepalvelualueelta ja jäin suljettuna olleen kassan luo tutkimaan digikuittiani. Arvelen, että Jumala kuuli sisäisen ristiriitani ja haluni toimia oikein. Kuin tilauksesta kyseinen kassa kuulutettiin avattavaksi ja nuori työntekijä käveli ohitseni kassalle, jonka ääressä seisoin. Kerroin virheeni, hän palautti väärän hinnan ja punnitsi omenat oikealla hinnalla. Kiitti vielä rehellisyydestä.
Erotus oli 0,93 senttiä – puhtaan omantunnon hinta.
