Olen ollut tällä viikolla sosiaalinen

Tällaiselle yksinään omassa kodissa pyörivälle mennyt viikko on ollut sosiaalisesti harvinaisen vilkas. Tavallisten rutiinien ja anoppivierailujen ohella on ollut kiva tavata ihmisiä, joita näkee vain harvoin. 

Tuttavia ja tapaamisten iloja

Tapasin vanhaa tuttavaa Tampereen suunnalta ja pääsin nauttimaan runsaasta hotelliaamiaisesta. Vaikka oma marjasmoothie maistuu aina, niin onhan se kiva päästä pöytään, jossa on tarjolla kaikkea mahdollista letuista, munakokkeleista ja croissanteista tyrnimarjashotteihin, hedelmäkoreihin ja tuorepuuroihin asti. Tapaamisemme on iloinen muistutus siitä, että kaikki hyvät ihmissuhteet eivät pääty, vaikka avioero usein hajottaa suvut takaisin erilleen. 

Tänään törmäsin sattumalta toiseen vanhaan tuttavaan, jota en ollut nähnyt vuosiin. Istuimme pitkään Espalla muistellen vanhoja, kerraten nykyistä ja pohdiskellen tulevaa. Kyseinen tuttava on aina ollut innokas keskustelija ja siitä harvinainen mies, ettei tyydy vain pintapuoliseen mitä kuuluu -jutusteluun, joka usein loppuu kun on sanottu, että kiitos hyvää, ei ihmeitä, vaan on valmis syvällisempiinkin elämän pohdintoihin. Siitähän minä tykkään.

Ruokakisa

Viikolla juhlittiin illallisella synttäreitä Mian ja Maken kanssa. Saatiin nauttia vielä edullista italialaisen Ristorante Scolaren kolmen ruokalajin kesämenuta, ja maisteltiin toistemme annoksia, kun jokainen tilasi listalta omanlaisensa trion. Maistelukisa päättyi tasan, sillä Mian härkätartar voitti ylivoimaisesti alkuruoat, Maken perunagnocchit ja guanciale pääruoat ja minun tiramisuni jälkiruoat. 

Meille osui kaksi aivan huikeaa naistarjoilijaa. He olivat aidon iloisia ja hyväntuulisia, ja heiltä sai hyviä suosituksia annosten valintaan. Minulle osa ravintolakäyntiä on ruoan ohella ehdottomasti henkilökunta. Mieleen jäävät sekä paikat, joissa palvelu on huippua että ne, jossa se on nuivaa. Scolaressa se oli huippua. 

Sata salamaa

Ravintolaan kävellessäni ihmettelin, miksi ravintolan viereinen Kasarmitorin supertori oli niin täynnä ihmisiä, kunnes kuulin, että menossa oli kesän viimeinen ilta. Istahdimme sitten ruokailun jälkeen vielä kuuntelemaan euroviisuaiheista Allsång på Skansen -tyylistä yhteislaulua. 

Laulettiin vähän itsekin mukana Carolan Fångad av en stormvind’iä, Marionin Tom tom tomia ja Vicky Rostin Sataa salamaa. Eri-ikäiset ihmiset olivat hyväntuulisia ja iltakin kohtuullisen lämmin, joten hetki oli hauska päätös yhteiselle synttäri-illalle.

Viileää vettä

Tänään olin sitten toisenlaisissa juhlissa, hautajaisissa. Tilanne oli outo, sillä tunsin vainajan vain ystävän puheista. Mutta olin paikalla, koska ystävä toivoi. Joskus riittää, että vain on. Silläkin voi olla merkitystä.

Ajattelin kesän jo olevan ohi, mutta tänään on ollut hiostavan lämmintä. Ensimmäisen kerran tänä kesänä aamu-uinnillakin oli reilusti sinilevää. Vesi oli kuin ihmeen kaupalla lämmennyt vielä alkuviikon jälkeen, vaikka pari päivää sitten piti pukea jo uimahanskat käteen, kun vesi oli enää 8-asteista. Samalla kunnon rintauinti vaihtui taas sammakkoon, sillä niin kylmään veteen ei juuri tee mieli toistuvassa rytmissä kasvojaan kastaa. Toisaalta, mieluummin kylmä elokuun vesi kuin sakea sinileväsotku.