Ystäviä on kolmenlaisia
Ystäviä on kolmenlaisia: lehtiä, oksia ja juuria.
Lehdet ovat kausiystäviä, jotka pysyvät mukana hyvällä säällä ja silloin kun on kivaa ja ystävyys tuntuu vaivan arvoiselta. Mutta heti kun tulee myrsky, lehdet putoavat, kuten nämä ystävätkin, kun on haasteita tai seuralainen ei olekaan aina pelkkää iloa.
Oksat ovat sitten ystävinä jotain siitä väliltä. Niihin ei voi nojautua liikaa, eikä niille voi laittaa liikaa painoa, sillä ne eivät kestä, vaan murtuvat.
Mutta juuret ovat pimeimpien hetkien ystäviä. Ne ovat ystäviä, jotka pysyvät matkassa, olipa kesä, talvi tai syksy – läpi kaikkien elämäsi kausien ja vaiheiden. Ne ovat juurtuneet kiinni syvälle maahan.
Elina Merenmiehen teos Old Meduse Vapaan taidekoulun 90-vuotisnäyttelystä sopii hyvin symboloimaan vaikka pimeimpiä hetkiä, jolloin usein vain juurtuneet ystävät jaksavat pysyä rinnalla.
Todelliset ystävät ovat läsnä silloin, kun olet paljaimmillasi eikä sinulla ole heille vastalahjaksi mitään annettavaa. Kun olet alamaissa, rähmälläsi mudassa, kun tuntuu siltä, että koko maailma on kaatunut päällesi. Olet vararikossa, epäonnistunut, sairastunut, kumppanin hylkäämä, peloissasi.
Pimeimpien hetkien ystävät ovat paikalla juuri silloin.
Jokaisen tulisi löytää itselleen edes yksi sellainen, vaalia häntä, ja olla itse samaa jollekin toiselle.
Parhaimmillaan ystävyys kukoistaa ja viheriö, mutta todellinen ystävyys kestää myös kuivat erämaavaiheet.
—–
(Sisältö on Instagramista poimittu sekä soveltaen ja omin lisäyksin suomennettu.)
