Vanha mies lumituiskussa

Pari päivää sitten kotikadulla laahusti lumituiskussa vanha mies. Lunta oli puolisääreen. Ei lakkia, ei käsineitä, päällä college-housut ja huppari, kesäkengät. Mumisi itsekseen.

Lähdin ensin lenkilleni toiseen suuntaan, mutta kiersin kuitenkin takaisin katsomaan, miten mies pärjää. Oli istahtanut lumiselle penkille. Sanoin, että olet kovin vähissä vaatteissa näin kylmällä. Tarjouduin hakemaan lapaset ja päähineen kotoani. Joskin samalla mietin, mistä ne hänelle kehittäisin…

Sanoin, että olet kovin
vähissä vaatteissa näin kylmällä.

Mutta mies nousi ja jatkoi hitaasti matkaansa. Oli kuulemma baariin menossa. Vielä selvin päin. 

Meno näytti niin lohduttomalta, että soitin hätäkeskukseen. Pyysivät seuraamaan, ja ellei mies pääsisi sisätiloihin, soittamaan uudelleen.

Ukko oli sillä välin istahtanut lepäämään bussipysäkille. Kumarruin kohdalla häntä kohden ja kysyin, voisinko soittaa apua. Ei tarvitse. Koskin hänen sinertävää kämmenselkäänsä ja sanoin, että olen huolissani hänestä. Mies käänsi kylmänlaihat kasvonsa kohti. Hän naurahti, ja silmätkin vähän hymyilivät. Jatkoi kuitenkin matkaansa ja pääsi baariinsa. 

Jäi tunne, ettei kukaan ollut ollut hetkeen hänestä huolissaan.

—

Samankaltaista aihetta käsittelee myös teksti Yksinäinen nainen metrossa.

Huom! Apua yksinäisyyteen voi saada mm. Punaisen Ristin ystävävälityksestä.