JUHLAT & MERKKIPÄIVÄT
Unelmajuhannus hiljaisessa Helsingissä
Sydän lepäsi, kun menin juhannusaattoaamuna puoli seitsemän aikaan aamu-uinnille, ja rannassa oli vain yksi henkilö, joka pakkaili jo tavaroitaan, hyppäsi pyöränsä selkään ja lähti toivotellen hyvät huomenet. Sain uida täysin yksin tyynessä merivedessä, joka on edelleen varsin kalseaa, noin 12-asteista. En siis ole vielä jättänyt uimatossuja ja -käsineitä rannalle, vaikka uimamatkat ovat jo kesäisen pitkiä. Ne ovat sitä juuri lämpimien varusteiden ansiosta.
Hiljaisuus hivelee korvia
Pyöräilin uinnin jälkeen leppoisaa vauhtia Kaivopuiston ympäri ja pysähdyin vähän väliä ottamaan kuvia kesämaisemista. Hiljaisuus ei ollut korvia huumaava, vaan korvia hivelevä. Ei ääntäkään – täydellinen autuus!
Horisontin aamu-usvassa valkoinen laiva oli kuin elokuvien aavelaiva tulossa satamaa kohti. Mutterikahvilan kohdilla Uunisaaren edustalla pari joutsenta lipui laituriin jääneiden valkoisten veneiden takana, ja yksinäinen meloja liukui kanootillaan hiljaista vauhtia kohti avarampia vesiä.
Olin pakahtua siitä levollisuudesta, joka maisemista huokui.
Juhannuksen kotirauha
Kotona olen saanut nauttia samasta rauhasta. Ei tarvitse sulkea korviaan vastamelukuulokkeilla, kun talo vaikuttaa tyhjältä ja ainakin äänekkäimmät naapurit ovat toivottavasti iloisessa juhannuksenvietossa jossain kaukana Helsingistä. Rappukäytävässä ei kuulu pihahdustakaan.
Komeat Kruunusillat
Tänään juhannuspäivänä päätin käydä vihdoin polkemassa läpi uusien Kruunusiltojen, joita olen ihaillut vain kaukaa Kaivopuiston rannasta käsin. Pisimmän sillan komea kruunu näkyy kauas, enkä voinutkaan vastustaa kiusausta kuvata sitä pyöräreitin varrelta eri suunnista.
Täytyy rehellisesti todeta, että pyöräreitti pitkin kolmea siltaa Hakaniemestä Kruunuvuorenrantaan oli upea. Ei sellaisia maisemia ole joka paikassa. Se vain vahvisti näkemystäni siitä, miten kaunis merikaupunki Helsinki on. Erityisesti pyörä- ja kävelyreittejä meren rantoja pitkin on kilometritolkulla.
Tutustuminen Kruunusiltoihin vei lopulta Laajasalon kautta vanhoihin tuttuihin maisemiin Herttoniemeen ja Kulosaareen, mistä tuli mukava reilun parinkymmenen kilometrin lenkki.
Alun perin ajattelin ajella sillat vain edestakaisin päästä päähän, mutta päätinkin Kruunuvuorenrantaan päästyäni jatkaa matkaa Laajasaloon ja takaisin kaupunkiin Herttoniemen ja Kulosaaren kautta. Reitit olivat Kruunuvuorenrantaa lukuun ottamatta tuttuja, sillä Roihuvuoressa asuessani kulutin alueen rantareittejä niin juosten kuin pyöräillenkin vuosikausia useamman kerran viikossa.
Mikä tämä on? No Kruunusillan siltarakenteet taivasta vasten kuvattuna – aivan sillan keskipisteessä.
Kaupunki elää kuitenkin hurjaa vauhtia, ja moni kohta oli muuttunut sitten viime näkemän. Oli uusia taloja, ratikkareittejä ja uusia katuja sekä liikennejärjestelyjä. En malttanut pysähtyä kuvaamaan, mutta Kruunuvuorenrannan uusi ratikkareitti oli reunustettu upeasti päivänkakkaraistutuksilla. Ihailen sitä, kun kylmät ja karut raiteet puetaan luonnon keinoin vähän viehättävämpään asuun.
Juhannusaterialla maistuivat uudet perunat ja graavilohi sekä hujaus kuohuviiniä.
Lenkin jälkeen juhannusaterialle
Aurinko alkoi jo lämmittää mukavasti loppumatkasta, ja reilu parinkymmenen kilometrin lenkki nosti punan ja hien pintaan. Miten hyvä olikaan nauttia suihkun jälkeen uusista perunoista ja itse graavatusta lohesta ruohosipuli-smetanakastikkeen kera. Maistuipa myös lasillinen kuohuvaa ystävän lahjoittamista kauniista laseista.
Hyvää juhannusta kaikille!
