Lauantai 25.5.2024

Olen kaivannut uinneillani enemmän rauhaa. Luontainen rytmini on kuitenkin ollut ilta- ellei jopa yöpainotteinen ja olen vastaavasti nukkunut aamulla pitkään. Mutta aamupäivän uinnit eivät enää rauhoittaneet, koska kevään ja kesän tulo ovat luonnollisesti tuoneet rantaan enemmän elämää ja auringossa loikoilijoita. He taas valtaavat penkit, joilla vakiuimarit yleensä vaihtavat vaatteensa. Tällaiselle erakolle kuin minä väkijoukot eivät ole ilo, vaan pikemminkin ahdistuksen aihe. 

Rytmi uusiksi

Siksi halusin muuttaa vuorokausirytmini niin, että pääsisin aamu-uinnille aikaisin, kun ranta on vielä tyhjä tai ainakin hyvin hiljainen. Somekuvailijat, auringonpalvojat ja puhelimiinsa mölöttäjät eivät yleensä vaivaudu sinne aamukuudelta. Mutta tiesin, miten vaikeaa rytmin muutos voi olla.

Monesti olen kyllä herännyt viiden kuuden aikoihin, mutta ei ole käynyt mielessäkään, että unet olisivat siinä. Tarvittiin siis suurempia voimia kuin omat ponnistelut ja tahdonvoima, joten rytminmuutoksesta tuli rukousaihe.

Rukouksissa on se hyvä puoli, etteivät ne koskaan jää kuulematta ja vastaamatta. Ei tämäkään, niin naurettavan mitättömältä kuin se voi jonkun korvissa kuulostaakin. Mutta harvoin vastaus ja ratkaisu tulee niin nopeasti kuin nyt.

Jo viikon verran olen nimittäin ollut rannassa kuuden seitsemän aikoihin ja nauttinut tyynestä merenpinnasta, lähes autiosta laiturista ja toivomastani rauhasta, jossa kuuluu vain laineiden osuma rantakiviin, lintujen ääntelyt ja harvakseltaan ohi ajavan kutosen ratikan kirskunta.

Seesteisyys ja rauha ovat sanoja, jotka parhaiten kuvaavat noiden aamujen tuntoja. Meri on aamuauringossa niin utuinen, että horisontti hukkuu, kun taivas ja vesi yhtyvät.

Pitkä pyöräreitti meren tuntumassa

Näin lauantaina aikaisessa aamussa on sekin hyvä puoli, että ehtii jo aamupäivällä pyörälenkille. Olen löytänyt uuden reitin, kun tyypillinen kaupunkireittini on niin tietöiden rikkoma, ettei se enää tunnu kuntoilulta, vaan pikemminkin valoissa seisomiselta ja kiertoreittien toistuvalta etsinnältä. Uusi reitti tosin on puolet pidempi; matkaa tulee lähes 25 kilometriä. Mutta mikä sen ihanampaa aurinkoisella säällä, kun ei ole mihinkään kiire!

Helsinki on kyllä ainutlaatuinen kesäkaupunki. Pyöräreitilläni olen paria katvepaikkaa lukuun ottamatta koko matkan ajan meren äärellä. Vesi hivelee silmiä. Pyörä toki kulkee maan pinnalla, mutta vesi ympärillä vain on niin vapauttavaa. Meri avautuu kauas ja on elementtinä jotenkin majesteetillinen.

Kaikki irti alkukesästä

Ihmiset ottavat jo nyt kaiken irti kauniista säistä. Purjeveneet ovat lähteneet liikenteeseen, kanootteja liukui vesillä siellä täällä, vesipuisto oli avattu Keilaniemeen, ja Lauttasaaren sillalla oli viime viikonlopun tapaan tänäänkin pitkä rivi silakanpyytäjiä pitkine vapoineen. Hietaniemessä nosteltiin puntteja ja Taivallahden kentillä vieressä lyötiin tennistä.

Eräs lenkkeilijä yritti tehdä vähän kaikkea yhtä aikaa: hölkätä ja lukea samalla pää kenossa kännykkäänsä. Näytti paitsi toivottomalta, myös toivottoman hölmöltä. 

Mutta Suomessa on kyllä otettava ilo irti kesästä heti, kun se vähänkin itsestään ilmoittaa. Sitä kun ei koskaan tiedä, onko kesä tänä vuonna tiistaina vai lauantaina. Tänä vuonna se on ollut jo jokaisena viikonpäivänä.