Tag Archive for: podcast

Seuran kaipuuni kuultiin

Maanantai 21.4.2025

Heräsin aamuyöstä sateen ääniin, kun vesi lorisi seinän takana alas ränniä pitkin. Suljin äänet pois korvatulpilla ja jatkoin vielä unia. Poljin jo kuitenkin ennen aamukahdeksaa rantaan uimaan. Sateessa oli hetken tauko, joten pidin kiirettä, etten kastuisi – siis ollessani vaatteet päällä. Onnistuin ja nautin aamu-uinnista hiljaisuudessa. Rannalla oli vain pariskunta, joka tuli jälkeeni uimaan.

Kun aloittelin talviuinteja, seurailin ensimmäisenä syksynä tarkkaan veden lämpötiloja. Nyt ne eivät varsinaisesti kiinnosta enää muuten kuin uteliaisuuden vuoksi (tänään n. 7 astetta). Sen sijaan seuraan tuulen voimakkuutta ja suuntaa. Etelätuuli tuo vauhdikkaana isot aallot, jolloin uiminen on räpiköintiä ja pinnalla pysyttelyä. Pohjoistuuli voimissaan taas paleltaa ja tahtoo viedä vaatteet rannalta mukanaan. Länsituuli on paras, sillä se jää laiturin taakse ja pitää merenpinnan tyynenä.

Tuulen lisäksi seurailen tietenkin sadepäivinä sateen kulkua. Siihen on olemassa loistava Ilmatieteen laitoksen Paikallissää-sovellus, joka näyttää sadepilvien kulun alueella seuraavan puolentoista tunnin ajan. Se pitää aina prikulleen paikkansa.

Dagmar Furuhjelmin taulu Venetsia Amos Rexin kokoelmista.

Tämä kuva ei tietenkään ole omasta uima-rannastani, vaan Dagmar Furuhjelmin taulu ”Venetsia”. Kävin nimittäin Amos Rexin uudessa (kummallisessa) näyttelyssä, joka ei säväyttänyt ollenkaan. Parasta olivat museon kokoelmat, joista tämäkin on peräisin.

Ajatukseni kuultiin

Kirjoittelin lauantaina siitä, miten olisin vähän kaivannut seuraa pääsiäisen aikana. Taivaan Isä taisi kuulla ajatukseni. Eilen nimittäin soitti ystävä, josta en ollut kuullut pitkään aikaan. Hänen soittonsa teki minut todella iloiseksi. Emme ole kovin usein yhteyksissä, mutta kun olemme, hän on aina valtavan rohkaiseva. Tuntuu, että hän uskoo minuun enemmän kuin minä itse. Tarvitsen sellaisia ihmisiä, joskin olisi hyvä, jos voisin uskoa itseenikin vähän enemmän.

Tämän lisäksi vaihdoimme viestejä toisen ystävän kanssa, joka vastasi pääsiäistervehdykseeni. Hänen kanssaan sovimme jo lounastreffit toukokuun alkupuolelle. On ihanaa, kun on jotain kivaa odotettavaa. Hänellä on ollut talven aikana kova koettelemus ja sen seurauksena ihmeellinen yliluonnollinen kokemus, josta odotan kuulevani lisää.

Monivärinen tulppaanikimppu, jonka terälehdet on avattu.

Aikani kuluksi testailin somessa näkemääni kikkaa avata tulppaanien terälehdet. Niistä syntyikin aika mykistävän kaunis näky!

Tulevaisuuden lupauksia

Hengellisesti omassa elämässä on tapahtunut viime kuukausina paljonkin uutta, mutta suurelta osin niin henkilökohtaista, etten pysty niitä vielä jakamaan julkisesti muille. Asioiden täytyy usein marinoitua pysyviksi ja lujiksi sekä oikealla tavalla ilmaistavaan muotoon. Eikä toisaalta sydämelle tulleita lupauksia ole edes viisasta jakaa, ennen kuin ne tapahtuvat ja muuttuvat todistuksiksi. 

Mietiskelin rohkaisijaystävän kanssa sitä, josko alkaisin taas tehdä podcastia, edes kerran kuussa. Ajatus on välähdellyt mielessäni. Riittäisikö minulla sanottavaa – sellaista, jolla olisi jotain merkitystä? Jään kyselemään sitä itseltäni ja rukouksessa Jumalalta.

Olisitko sinä sellainen, joka kuuntelisi?

Podcast-päivänä odotan hetken hiljaisuutta

Keskiviikosta on muodostunut podcast-päivä. Silloin valmistelen tai viimeistelen viikoittaisen podcast-jaksoni. Siksi olen keskiviikkoisin yleensä huonosti tavoitettavissa. Puhelin on melkein koko päivän äänettömällä. 

Olen tehnyt viestintää eri muodoissaan pitkään ja tunnen suunnitelmallisuuden, ennalta varautumisen ja monikanavaisuuden periaatteet. Mutta noudatan niitä omassa elämässäni ja viestinnässäni huonosti. 

Suutarin lapsella ei ole kenkiä

Yksinkertaisuus on elämässäni tärkeä arvo. Olen tarkoituksella rajannut tai vähentänyt eri kanavien käyttöä, ja saan aina silloin tällöin kummasteluja mm. siitä, kun en enää käytä Whatsappia. Miksi käyttäisin, kun tekstiviestit ovat puhelimessa automaattisena toimintona? En ole vielä tähän päivään mennessä saanut keneltäkään tyydyttävää vastausta siihen, mitä lisäarvoa Whatsapp tekstareihin nähden toisi.

Podcast-päivänä Tuija nauhoittaa uutta jaksoa tietokoneen ääressä kuulokkeet korvilla.

Podcast-päivänä odotan hetken hiljaisuutta, jotta saisin lyhyen jakso nauhoitettua. Se ei ole kantakaupungin pienessä asunnossa aina helppoa.

Mitä tulee podcastiini, niin se, että jätän podcastin teon julkaisua edeltävän päivän varaan, on kyllä muodostunut ajan mittaan suunnitelluksi, mutta se ei ole välttämättä kovin viisasta. Eikä varsinkaan ennalta varautumista. Tilaa virheille ja poikkeustilanteille jää niukasti.

Jos flunssa vie ääneen edellisenä yönä, kovin paljon ei ole tehtävissä. Tai kun naapurissa porataan pitkin päivää, nauhoitukset voi unohtaa. 

Ääniä riittää

Talossa, jossa asun, olen jo tottunut siihen, että mistä tahansa voi tulla häiritsevää ääntä. Ellei jokin jyrise alhaalla kadulla, niin koira haukkuu jossain naapurissa tai kaupan eteen jätettynä kadulla. Ja koirallisia naapureita on nyt omasta asunnosta katsottuna kolmella suunnalla. 

Jos muuten onkin rauhallista, niin sade yllättää. Minun asunnossani se tarkoittaa, että joko sade naputtaa suoraan ikkunoihin tai tipahtelee ikkunapellille, mutta joka tapauksessa niin kovaäänisesti, että se tulee nauhoitukseen läpi.

Tänään oli sitten juuri sellainen ”onneton” päivä. Vastapäisen talon remonttityömaalla pärisytettiin kompressoria kadulla iltapäiväkolmeen asti. Yritin puuhastella muita juttuja, kun nauhuria oli turha laittaa poimimaan sitä paineisen kuuloista huminaa. Se on muuten piinaavaa, kun sitä kuuntelee tuntikausia. En ihmettele, jos työmaalla käytetään kuulosuojaimia. 

Aavistelin, että työt kenties loppuvat kolmelta, kun rakennusmiehillä on tapana aloittaa hommansa kukonlaulun aikaan. Niin kävikin.

Utopiassa on täysi hiljaisuus

Mutta sitten ikkunan alle parkkeerasi kuorma-auto, joka toi tuttuun tapaan tavaraa katutason ravintolaan. Ja kas! Kylmäkuljetuksista kun on kyse, kuormurissakin on ymmärtääkseni jonkinmoinen kompressori, joka pärähti käyntiin.

Onneksi podcastini ovat lyhyitä, yleensä vain alle kymmenen minuuttia per jakso. Sain puhuttua asiani, ennen kuin roska-auto pysähtyi talon edustalle. Niitäkin muuten liikkuu omansa joka lajille. Aamuvarhaisella ensin sekajäte, sitten jossain välissä lasit, metallit, pahvit ja muovit.

En valita; hienoa, että jätehuolto toimii. Mutta välillä mietin jossain utopistisissa haavekuvissani, jossa elämä on vaaleanpunaista pumpulia ja autuutta, voisiko kaikki kylmäkuljetukset ja eri jätelajien keräykset tehdä vaikka yhden tunnin sisällä, niin loppupäiväksi hiljenisi. En usko.

Lähden käymään kirjastossa palauttamassa kirjoja. Siellä on vielä suht’ hiljaista. Ehkä jään hetkeksi kuuntelemaan sitä.

Linkit

BLOGI ja PODCAST ihmisyydestä, uskosta ja vähän muustakin – rohkaisuksi sinullekin!

Lue lisää

Uuusintajakso | Kosketus hellii sisintä

Lue lisää

Jakso #29 | Uskoa eletään askel kerrallaan

Lue lisää

Podcastit syntyvät sydämestä

(…) Samanhenkisyyttä mutta ei liiallista samankaltaisuutta. Sitä Salme Blomsterin ja Tuija Niskasen mielestä tarvitaan hyvään ”podcast-kumppanuuteen”. Blomsterilla ja Niskasella on yhteinen Suorat sanat ja kuppi kahvia -podcast.

Ristin Voitto

Kristilliset podcastit syntyvät sydämestä

– Olemme molemmat suorapuheisia pohjalaisia ja näemme uskonasiat samalla tavalla. Mietimme sitäkin, että saammeko ylipäätään aikaan erimielisyyksiä ja keskustelua, joka kuitenkin on kiinnostavuuden edellytys.

Terapeutti Blomsterin ja viestinnän moniottelija Niskasen podcast alkoi ystävänpäivänä pari viikkoa sitten. ”Mummoluokkaan” itsensä laskeva Blomster myöntää heidän tavoittelevan vanhempaa kuulijakuntaa kuin monen muun podcastin.

– Kuunnelmasukupolvea, Blomster heittää.

– Toisaalta olemme saaneet myös palautetta, että nuoret miehetkin ovat löytäneet podcastimme. Aiheemme eivät ole ikäsidonnaisia, Niskanen lisää.

Jotta podcastin kuunteleminen olisi mahdollisimman helppoa, Niskanen teki Suorille sanoille omat verkkosivut, joista kaksikon jutusteluja voi kuunnella ilman, että täytyy ensin etsiytyä podcast-palveluun. Palveluista podcast löytyy SoundCloudista ja Spotifysta.

Blomster ja Niskanen haluavat, että heidän podcastinsa on selkeästi kristillinen ja raamatullinen muttei sillä tavalla liian hengellinen, että se karkottaisi ei-kristityt kuuntelijat.

– Pyrimme välttämään kaanaankieltä ja toisaalta toivomme ja luotamme siihen, että usko näkyy ja kuuluu meistä.

Suorat sanat ja kuppia kahvia -podcastin pitäjät nauttivat podcastinsa tekemisestä.

– Helpotus on se, ettei tarvitse meikata eikä miettiä vaatetusta, naurahtaa TV-ohjelmiakin tehnyt Salme Blomster.

– Posket hehkuvat innosta joka kerta, kun teemme uutta jaksoa. Toivon, että voisimme podcastin kuuntelijoiden kanssa olla vähän kuin seurakunta toinen toisellemme, Tuija Niskanen kertoo. (…)

 

Ote artikkelista ”Podcastit syntyvät sydämestä”, Ristin Voitto nro 10, 11.3.2021, s. 10–11