Pelko on yksi uskovia eniten lamaannuttavista tunteista. Se saa pysähtymään aloilleen, epäröimään ja epäilemään sekä itseään, muita ihmisiä että Jumalaa. Se estää meitä ottamasta omaa paikkaamme Jumalan suunnitelmassa ja ohjaa kuuntelemaan valhetta totuuden sijaan.
Pelko näkee kaiken sen, mikä voi mennä vikaan, usko sen, mikä voi onnistua. Pelko keskittyy ongelmiin, usko mahdollisuuksiin. Pelko suurentelee esteitä, usko suotuisia näkymiä. Pelko luo stressiä ja ahdistusta, usko rauhaa ja luottamusta. Pelko kiinnittää huomion puutteeseen, usko kääntää kiitollisuuden katseen siihen, mitä meillä on. Pelko kokee haasteet ylivoimaisina, usko ylitettävinä.

Pelko on kuitenkin kaikkea sitä, mitä Jumala ei ole. Sen sijaan Hän kehottaa Raamatussa lukuisia kertoja olemaan pelkäämättä. En tiedä, mikä on todellinen luku, mutta olen kerännyt muistiin lauseita, joissa Hän niin kehottaa, ja lista on pitkä. Älä pelkää, älä arkaile, älä säiky, älä ole kauhuissasi, älkää kauhistuko, älkää olko peloissanne. Kehotukset ovat milloin yhdelle, milloin useammalle kuulijalle osoitettuja. Ne on kuitenkin kaikki merkityksessään osoitettu myös Jeesuksen seuraajille ja jokaiselle, joka haluaa turvata Herraan.
Jumala voi muuttaa pelon täyttämät ajatukset toivontäyteisiksi, ahdistuksen levollisuudeksi, epäilykset luottamukseksi. Ajatuksilla on merkitystä. Siksi meidän tulisi vangita jokainen ajatus kuuliaiseksi Kristukselle (2. Kor. 10:15), niin että ajattelumme on linjassa sen kanssa, mitä Jumala Sanassaan meille opettaa. Yksi Hänen tärkeistä opetuksistaan on, että ”Jumala on rakkaus” ja ”pelkoa ei rakkaudessa ole” (1. Joh. 4:16, 17; 33/38).
Vaikeaa? Täydellisyys on, mutta sitä Jumala ei ole meiltä koskaan edellyttänyt, jotta voisimme lähestyä Häntä tai turvata Häneen. Hän on ainoastaan kehottanut meitä seuraamaan sitä yhtä, joka on täydellinen, ja se on Jeesus Kristus.


