Tag Archive for: Jeesus

Joulunvieton perinteitä ja haasteita

Suomalaisten suosituimmat jouluperinteet ovat haudoilla käyminen, joulurauhan julistus ja joulukeräyksiin lahjoittaminen. Tämä ilmeni vastikään lokakuussa Suomen lähetysseuran Taloustutkimuksella teettämästä kyselystä. Haudoilla käy jouluna noin 70 prosenttia suomalaisista, ja noin puolet suomalaisista kuuntelee joulurauhan julistuksen ja lahjoittaa erilaisiin joulukeräyksiin.

Kristillisiä perinteitä ei monenkaan suomalaisen jouluun kuulu. Joulukirkossa käy noin neljännes ja jouluevankeliumin lukee vain 15 prosenttia suomalaisista. Kauneimpia joululauluja käydään kuuntelemassa vähän innokkaammin, eli noin kolmasosa suomalaisista astuu joulun aikaan kirkkoon lauluja kuuntelemaan tai laulamaan. Moni tosin saattaa olla paikalla enemmän jouluisen tunnelman kuin hengellisen sanoman takia, sillä tunnelma nostetaan usein esiin kysyttäessä, mikä joulussa on parasta. 

Suosituimmat joululaulut

Joulun aikaan kaupallisilla radiokanavilla ja suoratoistona soitettavissa joululauluissa ei juuri kristillistä sanomaa kuulla sen paremmin Suomessa kuin kansainvälisestikään. Listojen kärjessä pyörivät vuodesta toiseen sellaiset laulut kuin Mariah Careyn All I want for Christmas ja Whamin 80-luvun hittibiisi Last Christmas. Muutama vuosi sitten esimerkiksi Yhdysvalloissa ensimmäinen joululaulu, jossa mainittiin Jeesus, oli hittilistoilla vasta sijalla 71.

Evankelis-luterilaisen kirkon ylläpitämän Jouluradion suosikkilistoilla tilanne on vähän toinen. Siellä on enemmän kristillistäkin joulumusiikkia. Viime vuonna ykkösenä oli Vesa-Matti Loirin laulama Sydämeeni joulun teet, jossa Jeesus-lapsi mainitaan, vaikkei laulu sinällään olekaan kovin hengellinen.

Kieltäytyminen jouluperinteistä

Joulun kristillinen tausta ja Jeesuksen syntymän ajankohta on ollut kautta aikojen kiistanalainen, ja osa uudestisyntyneistä kristityistä kieltäytyy kokonaan joulun vietosta tai ainakin sen pakanallisista perinteistä. Esimerkiksi Italiassa monet uudestisyntyneet evankeliset kristityt haluavat erottautua katolisen kirkon menoista ja ovat riisuneet seurakunnistaan pois kaikki jouluperinteet kuusineen, joulupukkeineen ja seimiasetelmineen. He haluavat korostaa identiteettiä, joka pohjaa maallisten kulttuuriperinteiden sijaan puhtaaseen evankeliumiin.

Puusta kaiverrettu jouluseimiasetelma.

Kaikki kristityt eivät halua jouluunsa edes jouluseimeä.

Myös Suomessa vastaavaa keskustelua käydään hengellisissä piireissä toistuvasti varsinkin joulun alla. Tänäkin vuonna somessa on pohdittu sitä, saako tonttuja käyttää koristelussa tai saako uskova tuoda sisään joulukuusta, koska, kuten eräs keskustelija perusteli: Herra muistuttaa Jeremian kirjassa, ettei pidä totutella itseään pakanain menoon ja noudattaa turhia jumalia, jotka ovat puuta, metsästä hakattuja ja koristetaan hopealla ja kullalla. 

Olen itsekin käynyt uskonelämän alkuvaiheissa läpi prosessin, jossa mietin joulun vieton juuria ja merkitystä kristitylle, mutta en osaa nähdä joulukuusta jumalana, jonka kristityt tuovat kotiinsa palvoakseen sitä, vaan näen sen koristeena, jolla juhlistetaan joulun aikaa samalla tavoin kuin kynttilöillä tai jouluhimmelillä. 

Jeesus on enemmän kuin seimen lapsi

Jeesuksen jumaluus on muuttumatonta, sillä Jumala on muuttumaton. Jouluna muistellaan Jeesuksen syntymää, mutta pieni Jeesus-vauva ei ole perimmäinen syy, vaan se, miksi Jeesus syntyi ihmiseksi maailmaan. Hän tuli suorittamaan tehtävää, joka oli ristinkuolema, syntien kantaminen meidän puolesta sekä ylösnousemus ja myötä tullut ikuisen elämän toivo kaikille Jeesuksen seuraajille.

Pelkkä Jeesuksen muistaminen vain seimen lapsena on helposti lähinnä sentimentaalisuutta, jossa unohtuu Jeesuksen maanpäällisen elämän syvin merkitys. Mainitsemani Italian evankeliset kristityt on perustelleet kieltäytymistä joulunvietosta myös mm. sillä, että jouluna tekopyhyys nostaa päätään. Heidän silmissään ihmiset pudistelevat pölyä kristityn vaatteistaan ja yrittävät näyttää, että välittävät Jeesuksen syntymästä. Voi nousta kerran vuodessa näyttämölle ja esittää hartaan kristityn osansa.

Joulu ainainen välipäiviin saakka

Ymmärrän heidän pointtinsa. Samaa saattaa nähdä myös meillä Suomessa. Jouluviikon verran on ”hyvä lämmin hellä, mieli jokaisen” ja toivotaan, että olisi ”joulu ainainen”. Mutta kun välipäivät koittavat, vähäosaisten auttaminen, joululaulut ja sopuisa yhteiselo usein unohtuvat, Jeesuksesta puhumattakaan, kun alennusmyynnit alkavat ja ihmiset rynnistävät kauppakeskuksiin hamstraamaan lisää tavaraa. Uutisotsikoihin palaavat taas tutut vastakkainasettelut ja poliittiset kiistat, ja joulun soittolistat säilötään odottamaan seuraavaa joulua.

Viime jouluna kävin kotini lähimmässä luterilaisessa kirkossa jouluaaton hartaudessa ja ihmetytti hiukan, eivätkö ihmiset enää osaa käyttäytyä kirkossa, vai oliko kyse vain siitä, että pakolliset kuviot oli hoidettu ja oli kiire seuraavaan näytökseen. Tilaisuudessa nimittäin alkoi vasta kaunis loppumusiikki, jota ainakin itse olisin mielelläni kuunnellut rauhassa penkissä, kun suuri osa seurakuntalaisista nousi ylös, veti takin päällensä jos oli sen riisunut ja lähti kohisten valumaan ulos kirkosta. Se siis siitä hartaudesta.

Kun tunteet ohjailevat joulunviettoa

Muutama vuosi sitten eräs ystävä totesi, että nykyään joulussa parasta on sen odotus. Odotukseen liittyy valmistelun iloa ja pientä jännitystä, mutta varsinainen odotettu päivä saattaa tuottaa pettymyksen. Siihen ladatut toiveet eivät toteudukaan, vaan päivä muuttuu suorittamiseksi ja ohjelmanumeroksi, jossa yritetään miellyttää kaikkien erilaisia vaatimuksia. Osa istuu puoli joulua autossa siirtyen paikasta toiseen, ja jos joulua on edeltänyt kiire, se ei sammukaan rauhaan, vaan aiheuttaa jännitteitä ja pahimmassa tapauksessa räjähtelee kuin sädetikku.

Niin voi käydä, jos tunteet ja tunnelmat ohjailevat joulun viettoa. Todellinen Jeesus ei kuitenkaan ole vain tunnetta ja epärealistisia toiveita. Usko Jeesukseen on luja luottamus siihen, mitä toivotaan ja ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy (Hepr. 11:1). Se on kantava voima tyynessä ja myrskyssä sekä Jeesuksen toiseen tulemiseen pohjautuvaa odotuksen iloa, joka ei elä vain jouluna, vaan joka päivä. Jouluna me voimme kuitenkin juhlistaa sitäkin, kukin omalla tavallamme. Toivottavasti levosta ja ilosta käsin ja sopuisasti.

—–

Tämä teksti on Radio Patmoksen Tänään torstaina -ohjelman puheblogi, joka on esitetty 19.12.2024 klo 8.50. Ohjelmia voi kuunnella jälkikäteen sivustolta patmos.fi luomalla sinne ilmaisen käyttäjätunnuksen.

Jeesuksen nimen hinta

Jeesuksen nimen hinta on arvioitu Suomessa noin 1 500 euron arvoiseksi. Sen verran lapsi kärsii, jos joutuu kuulemaan Jeesuksesta. Nämä linjaukset, joilla uskonnottomia perheitä hyvitellään sen vuoksi, että lapsi joutuu tahtomattaan tilaisuuksiin, joissa on viitteitä kristinuskoon, vie meidät surulliselle polulle ja loputtomaan suohon. Odotettavissa ei ole, että lumipallo alas kieriessään pienenisi, vaan kyllä se todennäköisesti kasvaa ja voi aiheuttaa kokonaisen lumivyöryn. 

Kohta näitä hyvityskorvauksia haetaan pienimmästäkin erimielisyydestä tai vastenmielisyyden tunteesta. Tai sitten käy niin kuin Kirkkonummen barokkikonsertin peruminen enteili, että ylipäänsä kristillisyyteen pohjaava kulttuuriperimä joutuu vähitellen kiellettyjen listalle. 

Mitä meistä tulee tällä menolla? Hajuttomia ja mauttomia irtolaisia, joilla ei ole enää lupaa tunnustaa omia juuriaan ja jotka eivät kohta enää edes tunne niitä. Tai vähintäänkin suomalaisia, joille kulttuuri tarkoittaa Käärijää ja jääkiekkoa. 

Emme edes ymmärrä kristinuskon vaikutusta

Kristillinen perimä ja kristilliset arvot on kudottu meihin niin tiiviisti, että moni jumalankieltäjä tai itseään uskonnottomana pitävä – tai jopa itsensä kristityksi määrittelevä – ei edes tunnista, missä kaikessa kristinuskon vaikutus meidän elämässämme ilmenee. Ei ymmärretä tai haluta myöntää, että kristinusko on vaikuttanut suuresti mm. siihen, millä tasolla meillä on koulutus, naisten asema, kansantalous tai vähäosaisista ja sairaista huolehtiminen. Ellei tätä usko, on hyvä lukea vähän historiaa ja vertailla tilastojen valossa valtaosin kristittyjen ja vaikkapa islamilaisten maiden lukuja ja saavutuksia näillä osa-alueilla.

Suomen kieli vilisee sanontoja ja sananparsia, joissa viitataan Jumalan olemassaoloon tai jotka saattavat olla jopa suoraan Raamatusta, ilman että niiden käyttäjä edes huomaa tai tajuaa sitä. Monelle on luojan lykky, kun jotain hyvää tapahtuu, pidetään asioita aataminaikaisina tai muistutetaan ystävää, ettei pidä antaa auringon laskea vihan ylle. Ja entä sitten sapattivuosi? Pitäisikö työelämän sapattivuosi jättää nyt yksinomaan kristittyjen tai juutalaisten mahdollisuudeksi, ettei sapatin taustalla oleva uskonnollisuus loukkaa niitä, jotka eivät niistä taustoista halua kuulla?

Kristillisyys kirjallisuudessa ja taiteessa

Monet maailmankirjallisuuden klassikot ovat rakentuneet kristillisten pohdintojen ympärille tai kertovat jopa sellaisia huikeita uskoontulotarinoita kuin Leo Tolstoin romaanissa Anna Karenina. Minä tulin itse uskoon samoihin aikoihin, kun luin tuota romaania ja muistan yhä, miten hyvin kykenin samaistumaan kirjassa uskoon tulleen Kostjan ajatuksiin hänen prosessissaan sekä siihen rauhaan ja levollisuuteen, mitä hänen sitten kuvattiin kokevan, kun hän ymmärsi, että Jeesus oli tullut hänen sydämeensä.

Se, että olin ylipäänsä ennen uskoontuloani yrittänyt lukea Raamattua, johtui puolestaan maalaustaiteesta, joka sekin on käyttänyt vuosisatojen ajan kristillisiä motiiveja. Vietin nuorena paljon aikaa Saksassa ja pääsin moniin taidenäyttelyihin, joissa oppaat kertoivat maalausten yksityiskohdista ja niiden esittämistä tarinoista ja tilanteista. Ne liittyivät todella usein Raamatun henkilöihin tai tapahtumiin, tai ellei niissä suoranaisesti kuvattu jotain raamatullista, niin niihin oli saatettu upottaa symboliikkaa, jonka merkitys oli kristillinen. 

Se, että en kyennyt Raamattua tuntemattomana saamaan kaikkea irti noista opaskierroksista, harmitti niin paljon, että yritin lukea Raamattua ymmärtääkseni paremmin ja tietääkseni, kenestä milloinkin puhutaan. Raamattu on kuitenkin haastava kirja, jos sitä yrittää lukea niin kuin tavallista tietokirjaa alusta loppuun, eikä se siis siinä vaiheessa avannut minulle maalaustaiteen saloja. Mutta kun Pyhä Henki tuli mukaan, alkoi paitsi Raamatun sana, myös taiteessa käytetyt hahmot ja kuvaukset aueta aivan uudella tavalla. 

Kristinuskosta nouseva musiikki

No entä sitten musiikki? Jokainen, joka kuuntelee vähänkin klassista musiikkia, tietää miten paljolti se pohjautuu kirkkomusiikkiin ja hengellisiin vaikutteisiin. Jos me nyt lähdemme riisumaan pois koulusta ja yhteiskunnasta kaikki viittaukset kristinuskoon, niin silloin voidaan heittää samaan romukoppaan Händelin Messias-oratorion kanssa myös valtava määrä upeaa Bachin musiikkia, gregoriaaniset laulut kuoroineen ja tietysti suuri osa joululauluista.

Meillä on Suomessa myös perinteisesti monia kirkollisia juhlapyhiä, jotka vaikuttavat työssä käyvien ihmisten elämään. Voisiko ajatella, että uskonnoton, joka ei vietä joulua tai pääsiäistä, jäisikin silloin töihin niin kuin normaalina arkipäivänä ilman mahdollisia sunnuntailisiä? Jos nimittäin ryhdytään pikkumaisiksi, joudutaan huomaamaan, että jotkut haluavat vain napsia rusinat pullasta, vaikka itse pulla ei maistu ollenkaan.

Korvaavaa opetusta myös kristityille?

Kristittyinä meidän on hyvä muistaa, että meillä on perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan oikeus vaatia myös meidän lapsillemme korvaavaa opetusta, jos kouluissa opetetaan esimerkiksi sukupuoli-ideologista sisältöä, joka ei perustu biologiaan tai kristilliseen ihmiskäsitykseen. Omaa lastaan ei tarvitse altistaa näkemyksille lukuisista sukupuolista, henkilökohtaisesta sukupuolen valinnasta tai sukupuolen korjauksista, vaan sen voi kieltää. 

Jos me alkaisimme kristittyinä vaatia korvauksia altistuksesta oman vakaumuksen vastaiselle sisällölle, lista olisi loputon. Mutta se ei ole meidän osamme. Me elämme maailmassa, mutta emme maailmasta. Niin on ollut ennen, ja niin on nyt. Me emme pääse pakoon kaikkea sitä Jumalan tahdon vastaista, mitä maailmaa syytää meidän silmillemme ja korvillemme. Mutta me voimme kääntää katseemme pois kohti Kristusta. Keskittyä siihen, mikä on olennaista. 

Kristinuskossa meillä on muuttumaton arvopohja, moraalinen koodisto ja totuus, jota ihminen voi yrittää ravistella ja rikkoa maailmanajan loppuun asti, mutta se on silti muuttumaton: ”A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu”. (Ilm. 22:13; 33/38)

Sanalle altistuminen vaikuttaa

Uskonnottomien varovaisuutta kristillisen sanoman suhteen meidän on tietysti hyvä ymmärtää siksi, että jos ihminen altistuu Jumalan sanalle, siinä todellakin on olemassa se vaara, että se koskettaa ja muuttaa elämää. 

”Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.”
(Jes. 55:10–11)

Jos ihminen ymmärtäisi, mitä se tarkoittaa ja miten suuri on se vapaus ja rauha, jonka ihminen saa, kun Jeesus pelastaa, niin hän olisi valmis maksamaan sen 1 500 euroa, että saisi kokea sen. Sen sijaan, että vaatisi sitä itselleen korvauksena pahasta mielestä.

Mutta maailma ei ole sellainen. Ei siis mitään uutta auringon alla. Sekin muuten sanonta, joka on suoraan Raamatusta, vaikkei moni, joka sitä käyttää, ehkä sitä tiedä.

—–

Tämä teksti on Radio Patmoksen Tänään torstaina -ohjelman puheblogi, joka on esitetty 22.11.2024 klo 8.50. Ohjelmia voi kuunnella jälkikäteen sivustolta patmos.fi luomalla sinne ilmaisen käyttäjätunnuksen.

Vain yksi tie

Biologinen ihmiselämä syntyy vain yhdellä tavalla. Tarvitaan miehen ja naisen sukusoluja, jotka sitten liittyvät yhteen, ja niistä lähtee kasvamaan uusi ihminen. Tämä on ensimmäinen syntymä, ja Jumala on sen näin luonut.

Ei siis ole ihme, että myös ihmisen toinen syntymä, uudestisyntyminen ylhäältä, tapahtuu vain yhtä tietä pitkin, uskomalla Jeesukseen Kristukseen ja syntien sovitukseen Hänessä. 

Yksinkertainen usko

Se on lopultakin hyvin yksinkertaista, mutta ihmisellä on taipumus mutkistaa asioita. Ihminen kun kaipaa vaihtoehtoja, hänen on vaikeaa ottaa vastaan mitään annettuna eikä varsinkaan käskettynä. Siksi jo yksistään se, että puhutaan Jumalan käskyistä, on ihmisluonteelle punainen vaate.

Jumala on tehnyt asiat tarkoituksella yksinkertaisiksi, jotta yksinkertaisinkin ihminen voisi ymmärtää Hänen tahtonsa. Asioiden yksinkertaisuus osoittaa Hänen suurta rakkauttaan. Jostain syystä ihminen kuitenkin kaipaa vaihtoehtoja, olipa asia mikä tahansa. Siten hän kokee, että hänellä on mahdollisuus valita kaikkein paras vaihtoehto – sellainen, joka sopii juuri hänelle ja hänen yksilölliselle persoonalleen.

Liikaa valinnanvaraa

Parhaimmissa ruokatavarakaupoissa saattaa olla vaikkapa kymmeniä teelaatuja ja -tuotemerkkejä, joista valita. Tai suolaa, yhtä elämän perusmausteista, muodossa sun toisessa ja jopa monen värisenä. Samalla tavalla hengellisiä uskomuksia on monia. 

Vaikka suomalainen on useimmissa tapauksissa kasvanut kristilliseen arvopohjaan perustuvan yhteiskunnan vaikutuksessa, hengellinen etsintä aloitetaan yleensä valitsemalla jotain muuta kuin kristinusko. Sen sijaan, että ihminen lähtisi tutkimaan tarkemmin, mitä Jeesus oikein opetti ja kuka Hän oikein oli, hän etsiikin tänä päivänä vastauksia buddhalaisesta meditaatiosta, kristallien voimasta tai hindulaisesta joogasta. Tai niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin, nuori feministinainen saattaa tarjota enemmän ymmärrystään jopa islaminuskolle kuin kristillisille arvoille.

Rakastava vanhempi tarjoaa rajat

Mutta vanha sanonta siitä, että rajat ovat rakkautta, pätee yhä. Lasten kasvatuksessakin tärkeä periaate on, ettei pieni lapsi valitse tai päätä, miten toimitaan, vaan se on vanhemman tehtävä. Ja jos lapsi tietyissä tilanteissa valitseekin, vaihtoehtoja ei ole pilvin pimein, vaan maksimissaan kaksi. Hän voi päättää, laittaako tarhaan punaisen vain oranssin paidan, mutta häntä ei laiteta joka aamu vaatekaapin eteen miettimään itsekseen, mitähän tänään pukisin päälleni. Rakastava vanhempi tarjoaa rajat, joiden sisällä lapsen on helppo liikkua.

Kuvittelepa, että olet suurella lentokentällä, jossa on monta terminaalia ja etsit lähtöporttiasi. On rakkautta, että joku kertoo sinulle lennon lähtevän portilta A15 sen sijaan, että kävisit läpi kaikki portit etsien oikeaa lentoasi. Se veisi vain epätoivoon, eivätkä mitkään aikataulut venyisi, niin että ehtisit ajoissa kotiin.

Vain yksi reitti

Jumala kohtelee ihmistä kuin lasta. Hän on valmistanut vain yhden reitin päästä kerran kotiin ja tehnyt sen siten helpoksi. Joku saattaa olla sitä mieltä, että se on poissulkevaa, kun vaihtoehtoja ei ole, mutta se ei pidä paikkaansa, sillä kaikki on kutsuttu. Ovi avautuu jokaiselle, joka kolkuttaa. 

Mutta vaikka sanotaankin, että Jumala vetää ihmistä puoleensa ainakin muutamia kertoja elämän aikana, Hän ei koskaan pakota ketään kyseiselle tielle tai koputtamaan ovelle. Valinta on ihmisellä itsellään. Tavallaan ne kaksi vaihtoehtoa, kuten tarhaan lähtevällä lapsella: punainen tai oranssi paita. Elämä tai kuolema.

Hiekkainen puistotie.

Jumalan luo vie vain yksi tie: Jeesus Kristus.

Ihminen keskittyy omaan itseensä

Ihmisen kaipaama valinnanvapaus on omaan itseen ja sen mukavuuteen keskittyvää ja tekee meistä hedonisteja ja oman lihan miellyttäjiä. Raamattu kuitenkin kehottaa kuolemaan itselleen ja omille haluilleen ja rakastamaan Jumalaa yli kaiken. Siksi meidän uskommekaan ei perustu siihen, miltä minusta tuntuu tai millaiset olosuhteeni ovat, vaan siihen, mitä ja millainen Jumala on ja mitä Hän on Sanassaan luvannut. 

Hänen lupauksiinsa saa vedota silloinkin, kun ei tunnu miltään tai kun mitään ei näy, ja kun kuljetaan ikään kuin tietämättömyyden vallassa.

Olen usein miettinyt sitä, miten ihminen on saanut aikaan Jeesuksen selkeistä ja varsin konkreettisista opetuksista niin monenlaisia tulkintoja. Kenties siksi, että ihminen ei anna Pyhän Hengen avata Jumalan tarkoituksia, vaan tykkää laittaa sekaan vähän oman järjen ja inhimillisen käsityskyvyn mukaisia ajatuksia. 

Silti Jeesus kutsui meidät yksinkertaisesti seuraamaan itseään ja kertomaan evankeliumia kaikille kansoille aina maailman ääriin asti. Tämän yksinkertaisen kutsun ympärille ihminen on jostain syystä kokenut tarpeelliseksi rakentaa monenlaisia kuppikuntia ja oppirakennelmia, koska ihminen tässäkin tuntuu tarvitsevan vaihtoehtoja. Jokaiselle on oltava tarjolla jotakin, vaikka oikeasti pitäisi olla tarjolla vain yksi tie, yksi totuus ja yksi Jeesus mutta kylläkin ihan jokaiselle.

Jokaiselle on oma paikka

Liiallinen vaihtoehtojen tarjonta ei aiheuta muuta kuin hämmennystä, vähän niin kuin lentoasemalla ilman tietoa oikeasta portista. Kaiken lisäksi ihmisten kesken syntyy aina riitelyä, kun mietitään, miten portille pääsee parhaiten ja nopeiten, kun aika on käymässä vähiin. Joukossa on aina myös oman arvonsa tuntevia etuilijoita, jotka kokevat olevansa etuoikeutettuja varaamaan parhaat paikat koneesta ja joita ei yhtään haittaa, vaikka joku toinen jäisi kokonaan lennolta.

Todellisuudessa meille pitäisi riittää tieto siitä, että kunhan ollaan päästy portin läpi, jokaiselle löytyy oma paikka. Meidän ei oikeastaan tarvitse tietää ollenkaan, millainen se oma paikka on, sillä sen oikean portin takana ei huonoa paikkaa olekaan. Ja sen sijaan, että me kiilaisimme sivuun muita matkustajia, me voimme tukea toisiamme, auttaa kantamaan toistemme joskus raskaitakin matkatavaroita ja varmistaa sen, että jokainen ehtii lennolle ja pääsee perille. Siihen meitä on kutsuttu. 

Minä uskon, että Jumala iloitsee siitä, kun kone on täynnä eikä tyhjiä paikkoja ole, sillä tarjoilut ovat hyvät ja kotiin on aina ihana palata.

—–

Tämä teksti on Radio Patmoksen Tänään torstaina -ohjelman puheblogi, joka on esitetty 22.11.2024 klo 8.50. Ohjelmia voi kuunnella jälkikäteen sivustolta patmos.fi luomalla sinne ilmaisen käyttäjätunnuksen.

Kaikki voi muuttua hetkessä

Yhtä nopeasti kuin maa alkaa keväisin vihertää ja silmut aukeavat, Jumala voi muuttaa elämän kulun ja olosuhteet. Joka päivä joku saa kuulla, että vaikea sairaus on hellittänyt, asunto tai työpaikka löytynyt.

Lue lisää

Jakso #63 | Minkä osan laittaisit vaihtoon?

Lue lisää

Jakso #57 | Pääsiäisen merkityksestä

Lue lisää

Jakso #49 | Ajatuksia kiusauksista

Lue lisää

Jakso #47 | Minä olen

Lue lisää

Sydämessä on joulu ainainen

Jouluaaton aatto. Eilen oli vuoden pimein päivä. Joulutouhut on tältä vuodelta ohi. Koti tuoksuu puhtaalta ja kuuselta, puhalletuilta kynttilöiltä ja piparkakkutaikinalta. Jouluvalojen lämmittämässä tunnelmassa on jotain rauhoittavaa. Kaikki räikeys, rikkova ja äänekäs on poissa.

Lue lisää

Jakso #44 | Teennäinen ulkokultaisuus

Lue lisää