Syksy tuo uutta innostusta
Maanantai 25.8.2025
Ohhoh, kuukausi vierähti hetkessä, joten päiväkirja ei ole enää edes viikkokirja, vaan lähinnä kuukausikirja. Mutta eihän tämä minulle uutta ole. Säännöllisin väliajoin tulee aikoja, kun en saa sanotuksi paperilla mitään. Vaikka elämä olisi vilkastakin, tulee tunne, ettei halua jakaa mitään tai ettei niissä omissa puuhasteluissa nyt ole mitään muita kiinnostavaa.
Tässä välissä on kuitenkin tapahtunut paljon hyvää. Tosin en ole varma, nautinko siitä, että kesä on vaihtunut syksyksi. Mutta niin se vain on. Yöt ja aamut ovat jo aika viileitä, tuuli on kääntynyt puhaltamaan pohjoisesta, ja merivesi on enää 13-asteista. Aamu-uinneille ei voi enää mennä varvastossuissa, ja kun kastelee päänsä, joutuu jo pukemaan pipon päähän kotiin lähtiessään. Että sellainen kesäkuukausi tämä elokuu tänä vuonna.
Elokuun suuria iloja on ollut, kun olen saanut olla ystävän puutarhassa poimimassa pakkasen täyteen punaisia viinimarjoja.
Jälleennäkemisiä
Mutta näinhän se elämä soljuu eteenpäin. Kesän jälkeen tulee syksy, ja 57 ikävuoden jälkeen tulee 58. Viime lauantaina tuli siis taas uusi numero tauluun, ja se on joka vuosi aina vain suurempi. Sisko kun soitteli, niin ei tiennyt, onnittelisiko vai esittäisikö surunvalittelut, kun ikävuosia on jo niin paljon. Ehkä kuitenkin vain kiittelen. Alan olla niissä lukemissa, että saa olla kiitollinen, kun on vielä hengissä. Leikki leikkinä – ikään katsomatta haluan kiittää jokaisesta aamusta, kun saan herätä.
Menneen kuukauden aikana on siis tapahtunut hyvääkin. Olen tavannut useamman ystävän (peräti kuusi!), joita en ole syystä tai toisesta nähnyt vuosiin ja joista osan kanssa en ole ollut edes puhe- tai viestiyhteydessä. Parilla on ollut vakavia sairauksia, parilla vaikeita perhetragedioita, joillakin taas työkiireitä, jotka ovat vieneet sudenosan, tai muuten vain ollaan kuljettu jonkin aikaa etäällä toisistamme. Mutta olen iloinnut hurjasti jälleennäkemisistä. Kaikkien kanssa on tuntunut kuin ei vuosia olisi ollutkaan välissä.
Elokuussa on ollut jälleennäkemisiä pitkästä aikaa. Uusi tuttavuus sen sijaan on lokki, joka kyttäilee nykyään lähes päivittäin laiturilla, kun käyn uimassa. Mitäs siitä muuten, mutta kun se repi yhtenä aamuna vaatteitani kassista ja oli viedä kenkäni laiturilta.
Uutta innostusta
Jumala on puhunut viime aikoina siitä, että kohtaan ihmisiä ja saan yhteydenottoja tahoilta, joilta en sitä välttämättä osaisi odottaa, ja että niistä voi syntyä jotain uutta. Näin on käynyt. Pieniä uusia alkuja näkyy jo, ja se vahvistaa uskoani siihen, että hiljaiset ja pysähtyneeltä tuntuneet ajat eivät ole olleet turhaan. En ole hetkeen kokenut sellaista innostusta ja halua tarttua kiinni tulevaan kuin viimeisen parin viikon aikana. Jumala vain tekee taustatyötään ja valmistaa jotain uutta, valmistelee minua ja valmistelee muita, ja kun aika on, voi astua sisään.
En halua olla tarkoituksella salaperäinen, mutta joskus keskeneräisistä asioista ei voi puhua ohi suun. Lupaan kuitenkin kertoa lisää, kunhan askeleet vielä vähän kirkastuvat.
Mitataan puutarha kukkien mukaan, ei varisseiden lehtien.
PS. Syntymäpäivänä vastaan tuli saamani vanha teksti, joka on tuntemattoman englantilaisen runoilijan käsialaa. Se muistuttaa olennaisesta ja vähemmän olennaisesta. Jospa se sinuakin ilahduttaisi!
Mittaa puutarhasi kukkien mukaan,
älä varisseiden lehtien.
Laske päivien kultaiset hetket,
pilvet unohda kokonaan.
Öiden mitta olkoot tähdet,
eivät varjot.
Laske elämän hymyhetket,
ei sen kyyneleet.
Syntymäpäivänäsi laske ystävien määrä,
älä vuosien.
