Omaisuudestani en luovu
Useimmat meistä tahtovat tehdä hyvää. Joskus se halu on pyyteetöntä, mutta aina ei ole. Hyvää tekemällä tahdomme ansaita ihmisten hyväksynnän, myötätunnon ja arvostuksen. Emme tahdo malttaa pitää tekojamme omassa tiedossamme, vaan kerromme niistä mielellämme muillekin, jotta he näkisivät ja tunnustaisivat ne ja nostaisivat meidät meille kuuluvalle paikalle, mielellään korkealle.
Mitä voisin tehdä?
Teemme hyviä tekoja myös kelvataksemme Jumalalle, vaikka Hän ei ole sitä meiltä koskaan edellyttänyt. Hän on pyytänyt vain seuraamaan itseään, pysymään lähellä ja elämään Hänen rakkaudessaan. Siitä lähtee kaikki – myös hyvät teot.
Rikas nuorukainenkin kyseli Jeesukselta tekojen perään. Mitä hänen tulisi tehdä, jotta saisi ikuisen elämän? Jeesus kehotti muistamaan Jumalan käskyt ja noudattamaan niitä. ”Älä tapa, älä tee huorin, älä varasta, älä anna väärää todistusta, kunnioita isääsi ja äitiäsi ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt. 19:18–19; RK.)
Noudata käskyjä
Ne ovat monille meistä helppoja käskyjä, sieltä helpoimmasta päästä. Ainakin se, ettei tapa eikä varasta tai että kunnioittaa isäänsä ja äitiänsä. Väärän todistuksen antaminen, lähimmäisen rakastaminen itsensä tapaan tai huorinteko sen sijaan saattavat loistaa läsnäolollaan, joskin eri nimien alla. Juoruillaan, parjataan somessa, vedotaan voimaantumiseen tai oman tilan ottamiseen, petetään ja harrastetaan yhden illan suhteita.
Anna pois
Rikas nuorukainen kuitenkin kertoi Jeesukselle noudattaneensa kaikkia annettuja käskyjä. Mutta yksi häneltä puuttui. Jeesus ohjeisti myymään kaiken omaisuuden ja antamaan köyhille – ja sen jälkeen seuraamaan Häntä.
Siinä vaiheessa nuorukainen painoi päänsä ja lähti pois. Omaisuutta oli paljon.
Tänä päivänä pidetään suoranaisena hulluutena, jos joku myy pois omaisuutensa ja antaa rahat köyhille. Harva malttaa antaa edes setelirahaa kolehtiin, vaan kaivelee mieluummin taskunpohjalta kolikonjämiä, olipa omaisuus suuri tai pieni.
Vaikeus päästää irti
Muut käskyt ja Raamatun kehotukset kelpaavat kodin seinätauluiksi muistuttamaan Jumalan tahdosta, mutta omaisuus on osa-alue, johon ei herkästi kajota. Siitä ei irti päästetä, vaikka kaikki muu luovutettaisiinkin Herralle.
Jokaisen tässä on toimeen tultava. Jotta jäisi jotain lapsillekin. Kun kaikki on nykyään niin kallista. Ei voi elää kuin viimeistä päivää. Vähän on laitettava sukanvarteen tulevaisuuden varalle.
Jeesuksen sanat tulevat helposti todeksi. ”Helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” (Matt. 19:24; RK.)
Jumalan järjettömyyttä
Monessa eri asiassa me uskomme Jumalan huolenpitoon, mutta omaisuuden luovuttaminen Jumalalle ja Hänen valtakuntansa tarpeisiin ei kuulu siihen joukkoon. Raamattu tosin ei niin opeta, mutta se tuntuu olevan monen kristitynkin käsitys ainakin tekojen tasolla. Rahat ja varallisuus on osa-alue, jossa kuljetaan laumasieluisesti ympäröivän yhteiskunnan vaatimusten mukaan, ei Jumalan. Sillä Jumalan taloudenpito on kovin erilaista. Antaessaan saa.
On ymmärrettävää, että ajatus kaiken pois antamisesta tuntuu järjettömältä. Mutta jos se on Jumalan tahto, se on myös Jumalan järjettömyyttä. Ja ”Jumalan hullutus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi” (1. Kor. 1:25; RK).
Kun Jeesuksen opetuslapset ihmettelivät, kuka voi lopultakaan pelastua, kun rikas nuorukainenkin käveli pois ja neulansilmä taivasten valtakuntaan on niin kovin pieni, Jeesus muistutti: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.” (Matt. 19:26; RK)
