Myrskyisä matkan alku

Torstai 27.6.2024 

Terveiset Frankfurtista! Minun pitäisi kyllä olla ystävien kanssa jo Albanian Durrësissa, mutta myrsky päätti toisin.

Myrskyn takia kone ei voinut laskeutua Frankfurtiin, ei edes Kölniin, joka oli myrskyn vuoksi täynnä, vaan päädyimme Düsseldorfiin. Kuulutukset lennon aikana, kun vielä kiertelimme Frankfurtin yllä, olivat täysin käsittämätöntä epäselvää partaan mutinaa, vaikka mielestäni ymmärrän sekä englantia että saksaa. Siksi luulin laskeutumisen jälkeen purserin vain vahingossa toivottavan meidät tervetulleiksi Düsseldorfiin. Keräsin kimpsuni ja olin jo menossa kovaa vauhtia jatkolennolle, johon alkoi olla kiire, kun joku kanssamatkustaja ilmoitti, että ei täältä minnekään lähdetä, olemme jossain aivan muualla kuin missä meidän pitäisi olla.

Palasimme tankkauksen jälkeen ja myrskyn tyynnyttyä takaisin Frankfurtiin. Varsin harmillista se oli niille, joiden määränpää oli Düsseldorf, sillä he olivat juuri käyneet siellä kääntymässä, mutta joutuivat nyt etsimään uutta lentoa takaisin. 

Force majeure

Mitään koneessa luvattua opastusta ja huolenpitoa lentoyhtiön puolelta ei perillä tietenkään ollut tarjolla. Onni onnettomuudessa oli, että matkaseurana olleiden ystävän pikkulasten ansiosta saimme kuitenkin nopeasti voucherit taksiin ja hotelliin sekä uudelleenbuukkauksen lennoille, jotka kuitenkin myöhästyttävät matkaa vuorokaudella. Lasten kunniaksi täytyy sanoa, että urheasti jaksoivat iltamyöhällä kulkea mukana.

Matkailu tunnetusti avartaa, ja kaikkeen on varauduttava. Ei pelonsekaisesti odottaen, vaan sillä mielellä, että joskus tapahtuu asioita, jotka eivät ole hallinnassa oikein kenelläkään. Paitsi Jumalalla; Hän hallitsee tyvenet ja myrskyt. Omalta osaltani varaudun aina siihen, että esim. laukku ei tule perille, joten käsimatkatavaroissa on hätävara. Eilen se oli taas tarpeen.

Nostalgisia tunnelmia

Vähän täytyy menneitäkin muistella, sillä eilen kun taksi kaahasi Saksan tyyliin autobahnaa kohti hotellia, tuli ihan nostalginen olo. Tässä maassa olen elellyt melkein neljä vuotta, ja vähän tuli ”koti-ikävä”. Vieläkö joskus voisin täällä asua… Voisin, mutta ei se kovin todennäköistä ole. Jotain viehättävän tuttua tässä maassa kuitenkin on. Kyllähän minä tästä kielestä tykkään, kun olen sitä vuosia opiskellut. Tai kun vaikka avaa television, niin se on aivan sama kuin kotona olisi: yhtä tuttua ja yhtä onnettoman huonoa tosi-tv:tä.

Mutta nyt toivotaan, että tämä oman elämän tosi-tv vie meidät vihdoin illalla Albanian auringon alle. Paikallinen säätieto ennustaa Hessenin alueelle pitkittynyttä sadetta ja tulvia. Eilen oli paikoin kahlattu polvia myöten vedessä. Yritetään siis ehtiä alta pois.